F40 Pelko-oireiset ahdistuneisuushäiriöt

Tiettyihin sinänsä vaarattomiin tilanteisiin tai asioihin liittyvä ahdistuneisuus on tämän häiriöryhmän keskeinen oire. Ahdistuneisuudella tarkoitetaan sisäistä levottomuutta ja rauhattomuutta ja siihen liittyy useimmiten fyysisiä oireita kuten sydämen tykytystä, vapinaa tai huimausta.

Pelko-oireisissa ahdistuneisuushäiriöissä henkilö joko välttää tiettyjä tilanteita tai sitten pelkää niitä. Ahdistuneisuus vaihtelee voimakkuudeltaan epämukavasta tunteesta aina kauhuun saakka. Ajatus pelkoa herättävään tilanteeseen joutumisesta synnyttää usein ennakoivaa ahdistusta.

Hoito

Sekä psykoterapeuttiset tekniikat, että lääkehoito on osoitettu toimiviksi. Soveltuva hoito riippuu häiriön vaikeusasteesta. Terapeuttisista tekniikoista paras näyttö on kognitiivis-behavioraalisella lähestymistavalla. Tässä tekniikassa keskeistä on asteittainen altistuminen pelkoa herättäviin tilanteisiin ja sitä kautta pelkoreaktioiden laimentuminen. Toimivimmiksi lääkehoidoiksi ovat osoittautuneet muutamat, lähinnä aivojen välittäjäaine serotoniiniin vaikuttavat masennuslääkkeet. Lyhytaikaista tilannekohtaista ei arkielämään liittyvistä peloista lievitystä voi saada rauhoittavista lääkkeistä, mutta niihin liittyy pitkäaikaisessa käytössä riippuvuusriski, jota masennuslääkkeillä ei ole.

Apua voi hakea terveyskeskuksesta, jossa informoinnin ja tukemisen ohella voidaan aloittaa lääkehoito. Mikäli hoito ei tehoa, tai oirekuva on erityisen hankala, tehdään lähete erikoissairaanhoitoon, jossa käytettävissä on monimutkaisempia lääkehoitoja, sekä toimivaksi osoitettuja psykoterapioita. Psykoterapiaan ja muuhun psykiatriseen hoitoon voi myös hakeutua yksityissektorille.

 

​Valitse diagnoosi:


 

 Tietoa verkossa



​​ ​​​​​​​