F42 Pakko-oireinen häiriö

Lievinä ja satunnaisesti ilmenevinä erilaiset pakko-oireet ovat hyvin yleisiä. Pakko-oireiselle häiriölle ovat ominaisia pakkoajatukset tai pakkotoiminnat, jotka ovat yleensä tilanteeseen nähden ilmeisen kohtuuttomia.

Pakkoajatukset ovat toistuvia, mieleen tunkevia, epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkista huolehtimista. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla, mutta ei koe siinä onnistuvansa. Tavallisia pakko-ajatuksia ovat mm. pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä koskettaessa, itsepintainen pelko sairastumisesta, tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä ja seksuaaliset tai aggressiiviset pakkoajatukset.

Pakkoajatukset tuottavat voimakasta ahdistusta, jota pyritään lievittämään pakkotoiminnoilla. Pakkotoiminnot ovat toistuvaa ulkoista käyttäytymistä tai mielessä toteutettavaa toimintaa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat käsien peseminen, esineiden järjestely, kerääminen, lukitsemisen tarkastaminen, laskeminen ja sanojen toisteleminen. Joskus pakkotoiminnoilla pyritään estämään jonkin pelottavan tapahtuman toteutuminen. 

Useimmat ihmiset ovat joskus huolestuneet siitä, jäikö silitysrauta päälle ja jonkun kerran on saatettu palatakin kotiin tarkistamaan tilanne. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita suurempaa ongelmaa tai kärsimystä. Sitä vastoin, jos joka päivä saapuu töihin kaksi tuntia myöhässä sen johdosta, että on pitänyt tarkistaa ja tarkistaa kodin sähkölaitteet, on kyse jo häiriöstä, johon tarvitsee hoitoa. Ts. hoitoon on syytä hakeutua silloin, jos oireet alkavat liiaksi haitata elämää.

Hoito

Pakko-oireisen häiriön hoidossa sekä psykoterapeuttiset tekniikat, että lääkehoito on osoitettu toimiviksi. Psykoterapeuttisista tekniikoista paras näyttö on kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Lääkehoidossa toimivimmiksi ovat osoittautuneet aivojen välittäjäaine serotoniiniin vaikuttavat masennuslääkkeet (SSRI-lääkkeet).

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa altistus ja rituaalin ehkäisy on havaittu hyvin tehokkaaksi hoitomuodoksi pakko-oireiden hoidossa. Siinä lähdetään yhteistyössä terapeutin kanssa tarkastelemaan oireiden esiintymistä ja asteittain lähestymään ahdistusta herättäviä tilanteita ja ajatuksia ja sietämään ahdistusta ja epävarmuutta. Tämä tapahtuu sekä antamalla potilaalle häiriöön liittyvää tietoa, että toteuttamalla varsinainen hoito siten, että potilas on kaiken aikaa perillä siitä, mitä ja miten tehdään, jotta hän pystyy myöhemmin itse käyttämään hänelle toimiviksi osoittautuneita keinoja.

Apua voi hakea terveyskeskuksesta, jossa hoito saatetaan aloittaa. Useimmiten tästä häiriöstä kärsivät henkilöt lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa voidaan toteuttaa monimutkaisempia lääkehoitoja ja psykoterapioita. Psykoterapiaan ja muuhun psykiatriseen hoitoon voi hakeutua myös yksityissektorille.

Pakko-oireisesta häiriöstä on julkaistu itsehoito-oppaita (esim. Edna Foa: Kerrasta poikki), joista on ollut hyötyä monille joko omatoimisesti käytettynä tai terapian ohella ja sen jälkeen potilaan käsikirjana.