F50.2 Ahmimishäiriö (bulimia nervosa)

Ahmimishäiriölle on tyypillistä toistuvat, hallitsemattomat ja toisilta salatut ahmimiskohtaukset, jotka johtavat painon nousun estämisen yrittämiseen oksentamisen, laksatiivien, diureettien, paaston tai liiallisen liikunnan avulla. Ahmimishäiriöön liittyy myös voimakas lihomisen pelko ja painon tarkkailu. Ahmimista seuraa usein masentuneisuus ja itsehalveksunta.

Häiriöön liittyy liiallista huolta ruumiin muodosta ja painosta niiden vaikuttaessa kohtuuttomasti siihen minkälaiseksi henkilö kokee itsensä. Ahmimishäiriössä erotellaan kaksi alatyyppiä: vatsantyhjennystyyppi, joka kompensoi ahmimiskohtauksia oksentamalla tai käyttämällä laksatiiveja tai diureetteja sekä vatsaa tyhjentämätön tyyppi, joka konpensoi liikasyömistä esim. paastoamalla tai liiallisella liikunnalla. Ahmimishäiriö alkaa tyypillisesti myöhemmällä iällä kuin anorexia nervosa.

Hoito

Hoidossa keskitytään oirekierteen katkaisemiseen, syömiskäyttäytymisen normalisoimiseen sekä häiriöön liittyvien psykologisten, perheperäisten sekä käyttäytymisongelmien tunnistamiseen ja hoitoon. Hyviä hoitotuloksia on saatu ravitsemusohjauksella sekä kognitiivis-behavioraalisella psykoterapialla (CBT).

 

 Tietoa verkossa



​​