Hoitomuotoja

 

Ihmisen terveyteen ja sairastuvuuteen vaikuttaa niin yksilön geneettinen perimä, ympäristön olosuhteet kuin myös yksilön oma toiminta. Nämä tekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään vaikuttaen toinen toisiinsa. Geneettinen perimä voi altistaa erilaisille sairauksille kuten masennukselle tai skitsofrenialle, mutta se ei tarkoita sitä, että ihminen välttämättä sairastuu. On mm. todettu, että todennäköisyys sairastua skitsofreniaan on normaaliväestössä n. 1%, mutta mikäli henkilön toinen vanhemmista sairastaa skitsofreniaa, biologinen perimä vaikuttaa ja alttius sairastuvuuteen nousee n. 7%:iin, vaikka kasvuympäristö olisi eri kuin vanhemmalla. Kuitenkin selkeästi suurin osa skitsofreniaa sairastavan lapsista ei sairastu eikä suurimmalla osalla skitsofreniaa sairastavista ole skitsofreniaa sairastavaa vanhempaa.

Geneettinen alttius ei siis suoraan merkitse sairauden puhkeamista, vaan siihen vaikuttaa myös mm. ympäristön stressitekijät. Sairaudet alkavat ja myös uusiutuvat herkemmin kuormittavissa elämäntilanteissa. Yksilöt kokevat ja käsittelevät elinpiirinsä tapahtumia kuitenkin yksilöllisesti, jolloin eri asiat tuntuvat toisista enemmän kuormittavilta kuin toisista. Yksilön psyykkiset ja fyysiset toiminnot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään sairauksien näkyessä mm. aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksissa, mikä taas vaikuttaa tiedon kulkuun aivoissa.

Mielenterveysongelmissa vaikuttavat siis niin biologiset tekijät, ympäristötekijät kuin myös yksilölliset psykologiset tekijät. Eri hoitomuodot keskittyvät ja pyrkivät vaikuttamaan näihin eri tekijöihin ja ne voidaan karkeasti jaotella biologisiin ja psykososiaalisiin hoitoihin. Hyviä hoitotuloksia on saatu eri hoitojen yhdistämisestä, jossa biologisia ja psykoterapeuttisia hoitomuotoja on käytetty samanaikaisesti. 

​​ ​