Yhteiskunnalla on vastuu siitä, että lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet ja että vanhemmat saavat tukea lapsen kasvatukseen. Lapsen hoito ja kasvatus ovat ensi sijassa vanhempien tai huoltajien vastuulla. Kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä ongelmissa voi turvautua eri ammattilaisten apuun. Yhteiskunnan palvelut on luotu tukemaan lasta ja perhettä, mikäli vanhemmat eivät omin avuin selviydy lasten kasvatuksen ja kehityksen ongelmatilanteissa.
Lapsiperheiden yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute on lisääntynyt Suomessa. Perheen ympärillä ei ole sosiaalista verkostoa, jolta voisi saada tarvittaessa apua. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät asuvat kaukana, tai heitä ei ole. Monella vanhemmalla ei ole muita auttajia kuin viranomaiset. Tästä syystä yhteiskunnassa on luotu palveluverkosto, jolta vanhemmat voivat saada tukea lapsen jokaisessa elämän vaiheessa.
Joissakin tilanteissa perhe voi tarvita sosiaalityöntekijän tukea ja apua ongelmiensa ratkaisemisessa. Vanhemmat saattavat olla uupuneita työttömyyden, taloudellisten vaikeuksien tai sairauden takia. Sosiaalityöntekijän tehtävä on suojella lasta, jos lasta laiminlyödään tai hänen hyvinvointiaan uhkaavat vanhempien päihteiden käyttö, mielenterveydelliset ongelmat, perheen ristiriidat, lapsen kaltoinkohtelu tai perheväkivalta. Joskus lapsi itse vaarantaa hyvinvointinsa käyttämällä päihteitä, olemalla luvatta pois koulusta tai tekemällä rikoksia.
"Joissakin tilanteissa perhe voi tarvita sosiaalityöntekijän tukea ja apua ongelmiensa ratkaisemisessa. Vanhemmat saattavat olla uupuneita työttömyyden, taloudellisten vaikeuksien tai sairauden takia."
Jokainen, joka huomaa lapsen tai nuoren olevan avun tarpeessa, voi ottaa yhteyttä kunnan sosiaalityöntekijään. Apua voivat hakea myös lapsi tai nuori itse, vanhemmat, sukulaiset tai naapuri. Yhteyttä on mahdollista ottaa myös nimettömänä. Apua kannattaa pyytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lievemmät tukitoimet ja palvelut saattavat auttaa ratkaisemaan tilanteen, kun se ei vielä ole kovin pitkäaikainen ja ongelmallinen.
Ehkäisevä lastensuojelu
Ehkäisevän lastensuojelun avulla tuetaan vanhemmuutta. Lapsiperheiltä ei tällöin edellytetä lastensuojelun asiakkuutta, vaan työtä tehdään osana lapsille, nuorille ja perheille tarkoitettuja palveluja. Ehkäisevää lastensuojelutyötä on myös lasten huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa arvioidaan se, tarvitseeko perhe erityistä tukea alaikäisen lapsen hoidon, elatuksen, kehityksen ja terveyden kannalta. Tukitoimet toteutetaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien tai muiden lasta hoitavien henkilöiden kanssa.
Ehkäisevä lastensuojelutyö on kunnan peruspalvelua. Erityisen tärkeää ovat äitiys- ja lastenneuvoloiden ja muun terveydenhuollon osuus. Äitiys- ja lastenneuvoloissa seurataan äidin raskautta ja lapsen kehitystä seitsemään ikävuoteen asti. Lastenneuvoloista vanhemmat voivat saada apua tukea ja ohjausta lasten kasvatusasioihin.
Varhaiskasvatuspalvelut sisältävät lasten päivähoidon ja esikoulun. Jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon, ja jokainen kuusi vuotta täyttänyt voi käydä esiopetuksessa. Myös näiden palvelujen tehtävänä on tukea, edistää ja turvata lasten kasvua ja kehitystä.
Kouluikäisen lapsen tukeminen on koulun oppilashuollon tehtävä. Siihen kuuluvat koulukuraattorien ja koulupsykologien palvelut. Koululaisen terveydentilasta vastaavat kouluterveydenhoitaja ja lääkäri.
Nuorisotyön tehtävänä on antaa tietoa ja neuvoja nuoren ongelmissa ja tukea harrastuksia. Etsivä nuorisotyö pyrkii tarjoamaan turvallisen ja luottamuksellisen aikuissuhteen. Aikuinen on nuoren tukena erilaisissa elämiseen ja opiskeluun liittyvissä asioissa.
Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu
Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla on viime kädessä vastuu lapsen hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto sekä sijaishuolto ja jälkihuolto.
Työskentely voi alkaa sillä, että vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensuojelun työntekijään ja pyytävät apua. Usein lastensuojeluasia alkaa siten, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa tiedon lapsesta, joka tarvitsee apua. Tätä kutsutaan lastensuojeluilmoitukseksi.
Lasten ja perheiden parissa työskentelevillä viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus huolen herättyä. Esimerkiksi päivähoidon tai koulun työntekijöiden on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos he epäilevät lapsen tarvitsevan apua. Myös poliisin on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos alaikäinen on tehnyt rikoksen, hänet tavataan päihtyneenä tai hän on ollut paikalla perheväkivaltatilanteessa.
Lastensuojeluilmoitus tarkoittaa sitä, että joku on huolissaan lapsen tilanteesta. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tutkia jokainen lastensuojeluilmoitus. Tilanne pyritään selvittämään huolellisesti. Jos selviää, ettei ole syytä huoleen, asian käsittely päättyy eikä lapsesta tule lastensuojelun asiakasta. Joskus on tilanteita, jolloin lapsi on välittömässä vaarassa. Tällöin sosiaalityöntekijä hakee lapsen turvaan. Tätä kutsutaan kiireelliseksi sijoitukseksi.
Yleensä lastensuojeluilmoituksesta seuraa se, että seitsemän päivän kuluessa sosiaalityöntekijä pyytää lasta ja hänen vanhempiaan keskustelemaan asiasta. Tapaamisia on useita, ja keskustelujen tarkoituksena on selvittää se, miksi ilmoitus on tehty ja mitä voidaan tehdä perheen auttamiseksi. Tämä on niin sanottua lastensuojelutarpeen selvitystä. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu. Tähän selvitystyöhön voidaan ottaa mukaan muitakin läheisiä kuin vanhemmat (esim. isovanhemmat, täti, setä). Tätä neuvottelua kutsutaan läheisneuvonpidoksi.
Jos selvityksen jälkeen päätetään, että perhe tarvitsee lastensuojelua, määritellään asiat, joiden takia lapsi ja vanhemmat tarvitsevat apua. Lisäksi määritellään keinot, joilla voidaan auttaa lasta ja perhettä. Suunnitelma tehdään kirjallisesti yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Tämä suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.
Mitä tarkoittavat avohuollon tukitoimet?
Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia. Usein lastensuojeluun liittyy pelkoa siitä, että lapsi viedään pois. Periaatteena on se, että perhettä tukemalla lapsi voisi asua kotona oman perheensä kanssa. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia, ja ne perustuvat perheen kanssa tehtyyn yhteistyöhön.
"Lastensuojelun asiakkuus on ollut tärkeä, olen kokenut sen vain positiivisena. Kun olin yksinhuoltaja, niin saatiin tukiperhe…"
- Liisa 35 v.
Avohuollon tukitoimet voivat olla
- perhetyö
- tukihenkilö tai tukiperhe
- lapsen harrastusten taloudellinen avustaminen
- lapsen hoitopalvelut ja terapia
- loma- ja virkistystoiminta
- lapsen päivähoito ja lapsiperheiden kotipalvelut
- lapsen tukeminen koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä
- koko perheen sijoittaminen perhe- tai laitoshoitoon.
Lastensuojelulaissa korostetaan sitä, että kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä tuki, jos lastensuojelun tarve johtuu oleellisesti riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta. Lisäksi kunnan on korjattava asuntoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena
Avohuollon sijoitus perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Vaikeissa tilanteissa lapsi voidaan sijoittaa yksin lyhyeksi aikaa kotoa pois. Tänä aikana vanhemmat päättävät edelleen lapsen huollosta ja hänen asioistaan. Sijoitus on lopetettava heti, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vaatii sitä.
Huostaanotto
Huostaanotto valmistellaan yhdessä perheen kanssa. Huostaanotto tarkoittaa, että lapsi sijoitetaan oman kodin ulkopuolelle. Hänen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista ottavat vastuun sosiaaliviranomaiset. Jos vanhemmat tai 12 vuotta täyttänyt lapsi eivät suostu huostaanottoon, tuomioistuimen on päätettävä siitä. Huostaanotto on voimassa toistaiseksi eli niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Se loppuu viimeistään silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Lapsen huostaanottoon ryhdytään, jos ongelmat ovat todella vaikeita ja ne ovat kestäneet kauan. Yleensä sitä ennen lasta ja hänen perhettään on pyritty auttamaan monelle tavalla. Kun mikään muu ei auta, lastensuojelulaki määrää, että lapsi on otettava huostaan.
Jälkihuolto
Sijoituksen päättymisen jälkeen lapsi tai nuori saattaa tarvita pitkään erityistä tukea. Tätä tarjotaan jälkihuoltona. Kunnan on järjestettävä jälkihuoltoa aina kun sijoitus on kestänyt vähintään puoli vuotta. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiin palaamista tai nuoren itsenäistymistä. Sosiaalityöntekijä tekee yhdessä nuoren kanssa suunnitelman siitä, mitä palveluja ja tukitoimia jälkihuolto sisältää. Jälkihuolto voi jatkua siihen saakka, kun nuori täyttää 21 vuotta.