Huoli lapsesta

Vastuu lapsen ja nuoren hyvinvoinnista on ensisijaisesti vanhemmilla ja huoltajilla. Lastensuojelun tehtävänä on auttaa ja tukea heitä tässä tehtävässä.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää:

  • vaikuttaminen lasten yleisiin kasvuolosuhteisiin
  • vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä.
  • varsinainen lastensuojelu.

Lastensuojelulain mukaan lastensuojelusta vastaavat kunnat ja kunnassa sosiaalityöntekijät.

 Mitä kaikkea lastensuojelulla tarkoitetaan?

Yhteiskunnalla on vastuu siitä, että lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet ja että vanhemmat saavat tukea lapsen kasvatukseen. Lapsen hoito ja kasvatus ovat ensi sijassa vanhempien tai huoltajien vastuulla. Kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä ongelmissa voi turvautua eri ammattilaisten apuun. Yhteiskunnan palvelut on luotu tukemaan lasta ja perhettä, mikäli vanhemmat eivät omin avuin selviydy lasten kasvatuksen ja kehityksen ongelmatilanteissa.

Lapsiperheiden yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute on lisääntynyt Suomessa. Perheen ympärillä ei ole sosiaalista verkostoa, jolta voisi saada tarvittaessa apua. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät asuvat kaukana, tai heitä ei ole. Monella vanhemmalla ei ole muita auttajia kuin viranomaiset. Tästä syystä yhteiskunnassa on luotu palveluverkosto, jolta vanhemmat voivat saada tukea lapsen jokaisessa elämän vaiheessa.

Joissakin tilanteissa perhe voi tarvita sosiaalityöntekijän tukea ja apua ongelmiensa ratkaisemisessa. Vanhemmat saattavat olla uupuneita työttömyyden, taloudellisten vaikeuksien tai sairauden takia. Sosiaalityöntekijän tehtävä on suojella lasta, jos lasta laiminlyödään tai hänen hyvinvointiaan uhkaavat vanhempien päihteiden käyttö, mielenterveydelliset ongelmat, perheen ristiriidat, lapsen kaltoinkohtelu tai perheväkivalta. Joskus lapsi itse vaarantaa hyvinvointinsa käyttämällä päihteitä, olemalla luvatta pois koulusta tai tekemällä rikoksia.

"Joissakin tilanteissa perhe voi tarvita sosiaalityöntekijän tukea ja apua ongelmiensa ratkaisemisessa. Vanhemmat saattavat olla uupuneita työttömyyden, taloudellisten vaikeuksien tai sairauden takia."

Jokainen, joka huomaa lapsen tai nuoren olevan avun tarpeessa, voi ottaa yhteyttä kunnan sosiaalityöntekijään. Apua voivat hakea myös lapsi tai nuori itse, vanhemmat, sukulaiset tai naapuri. Yhteyttä on mahdollista ottaa myös nimettömänä. Apua kannattaa pyytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lievemmät tukitoimet ja palvelut saattavat auttaa ratkaisemaan tilanteen, kun se ei vielä ole kovin pitkäaikainen ja ongelmallinen.


Ehkäisevä lastensuojelu

Ehkäisevän lastensuojelun avulla tuetaan vanhemmuutta. Lapsiperheiltä ei tällöin edellytetä lastensuojelun asiakkuutta, vaan työtä tehdään osana lapsille, nuorille ja perheille tarkoitettuja palveluja. Ehkäisevää lastensuojelutyötä on myös lasten huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa arvioidaan se, tarvitseeko perhe erityistä tukea alaikäisen lapsen hoidon, elatuksen, kehityksen ja terveyden kannalta. Tukitoimet toteutetaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien tai muiden lasta hoitavien henkilöiden kanssa.

Ehkäisevä lastensuojelutyö on kunnan peruspalvelua. Erityisen tärkeää ovat äitiys- ja lastenneuvoloiden ja muun terveydenhuollon osuus. Äitiys- ja lastenneuvoloissa seurataan äidin raskautta ja lapsen kehitystä seitsemään ikävuoteen asti. Lastenneuvoloista vanhemmat voivat saada apua tukea ja ohjausta lasten kasvatusasioihin.

Varhaiskasvatuspalvelut sisältävät lasten päivähoidon ja esikoulun. Jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon, ja jokainen kuusi vuotta täyttänyt voi käydä esiopetuksessa. Myös näiden palvelujen tehtävänä on tukea, edistää ja turvata lasten kasvua ja kehitystä.

Kouluikäisen lapsen tukeminen on koulun oppilashuollon tehtävä. Siihen kuuluvat koulukuraattorien ja koulupsykologien palvelut. Koululaisen terveydentilasta vastaavat kouluterveydenhoitaja ja lääkäri.

Nuorisotyön tehtävänä on antaa tietoa ja neuvoja nuoren ongelmissa ja tukea harrastuksia. Etsivä nuorisotyö pyrkii tarjoamaan turvallisen ja luottamuksellisen aikuissuhteen. Aikuinen on nuoren tukena erilaisissa elämiseen ja opiskeluun liittyvissä asioissa.


Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu

Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla on viime kädessä vastuu lapsen hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto sekä sijaishuolto ja jälkihuolto.

Työskentely voi alkaa sillä, että vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensuojelun työntekijään ja pyytävät apua. Usein lastensuojeluasia alkaa siten, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa tiedon lapsesta, joka tarvitsee apua. Tätä kutsutaan lastensuojeluilmoitukseksi.

Lasten ja perheiden parissa työskentelevillä viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus huolen herättyä. Esimerkiksi päivähoidon tai koulun työntekijöiden on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos he epäilevät lapsen tarvitsevan apua. Myös poliisin on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos alaikäinen on tehnyt rikoksen, hänet tavataan päihtyneenä tai hän on ollut paikalla perheväkivaltatilanteessa.

Lastensuojeluilmoitus tarkoittaa sitä, että joku on huolissaan lapsen tilanteesta. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tutkia jokainen lastensuojeluilmoitus. Tilanne pyritään selvittämään huolellisesti. Jos selviää, ettei ole syytä huoleen, asian käsittely päättyy eikä lapsesta tule lastensuojelun asiakasta. Joskus on tilanteita, jolloin lapsi on välittömässä vaarassa. Tällöin sosiaalityöntekijä hakee lapsen turvaan. Tätä kutsutaan kiireelliseksi sijoitukseksi.

Yleensä lastensuojeluilmoituksesta seuraa se, että seitsemän päivän kuluessa sosiaalityöntekijä pyytää lasta ja hänen vanhempiaan keskustelemaan asiasta. Tapaamisia on useita, ja keskustelujen tarkoituksena on selvittää se, miksi ilmoitus on tehty ja mitä voidaan tehdä perheen auttamiseksi. Tämä on niin sanottua lastensuojelutarpeen selvitystä. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu. Tähän selvitystyöhön voidaan ottaa mukaan muitakin läheisiä kuin vanhemmat (esim. isovanhemmat, täti, setä). Tätä neuvottelua kutsutaan läheisneuvonpidoksi.

Jos selvityksen jälkeen päätetään, että perhe tarvitsee lastensuojelua, määritellään asiat, joiden takia lapsi ja vanhemmat tarvitsevat apua. Lisäksi määritellään keinot, joilla voidaan auttaa lasta ja perhettä. Suunnitelma tehdään kirjallisesti yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Tämä suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.


Mitä tarkoittavat avohuollon tukitoimet?

Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia. Usein lastensuojeluun liittyy pelkoa siitä, että lapsi viedään pois. Periaatteena on se, että perhettä tukemalla lapsi voisi asua kotona oman perheensä kanssa. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia, ja ne perustuvat perheen kanssa tehtyyn yhteistyöhön.

"Lastensuojelun asiakkuus on ollut tärkeä, olen kokenut sen vain positiivisena. Kun olin yksinhuoltaja, niin saatiin tukiperhe…"

- Liisa 35 v.

Avohuollon tukitoimet voivat olla

  • perhetyö
  • tukihenkilö tai tukiperhe
  • lapsen harrastusten taloudellinen avustaminen
  • lapsen hoitopalvelut ja terapia
  • loma- ja virkistystoiminta
  • lapsen päivähoito ja lapsiperheiden kotipalvelut
  • lapsen tukeminen koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä
  • koko perheen sijoittaminen perhe- tai laitoshoitoon.

Lastensuojelulaissa korostetaan sitä, että kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä tuki, jos lastensuojelun tarve johtuu oleellisesti riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta. Lisäksi kunnan on korjattava asuntoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.


Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena

Avohuollon sijoitus perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Vaikeissa tilanteissa lapsi voidaan sijoittaa yksin lyhyeksi aikaa kotoa pois. Tänä aikana vanhemmat päättävät edelleen lapsen huollosta ja hänen asioistaan. Sijoitus on lopetettava heti, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vaatii sitä.


Huostaanotto

Huostaanotto valmistellaan yhdessä perheen kanssa. Huostaanotto tarkoittaa, että lapsi sijoitetaan oman kodin ulkopuolelle. Hänen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista ottavat vastuun sosiaaliviranomaiset. Jos vanhemmat tai 12 vuotta täyttänyt lapsi eivät suostu huostaanottoon, tuomioistuimen on päätettävä siitä. Huostaanotto on voimassa toistaiseksi eli niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Se loppuu viimeistään silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsen huostaanottoon ryhdytään, jos ongelmat ovat todella vaikeita ja ne ovat kestäneet kauan. Yleensä sitä ennen lasta ja hänen perhettään on pyritty auttamaan monelle tavalla. Kun mikään muu ei auta, lastensuojelulaki määrää, että lapsi on otettava huostaan.


Jälkihuolto

Sijoituksen päättymisen jälkeen lapsi tai nuori saattaa tarvita pitkään erityistä tukea. Tätä tarjotaan jälkihuoltona. Kunnan on järjestettävä jälkihuoltoa aina kun sijoitus on kestänyt vähintään puoli vuotta. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiin palaamista tai nuoren itsenäistymistä. Sosiaalityöntekijä tekee yhdessä nuoren kanssa suunnitelman siitä, mitä palveluja ja tukitoimia jälkihuolto sisältää. Jälkihuolto voi jatkua siihen saakka, kun nuori täyttää 21 vuotta.

 Ehkäisevä lastensuojelu on vanhemmuuden tukemista

Ehkäisevän lastensuojelun avulla tuetaan vanhemmuutta. Lapsiperheiltä ei tällöin edellytetä lastensuojelun asiakkuutta, vaan työtä tehdään osana lapsille, nuorille ja perheille tarkoitettuja palveluja. Ehkäisevää lastensuojelutyötä on myös lasten huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa arvioidaan se, tarvitseeko perhe erityistä tukea alaikäisen lapsen hoidon, elatuksen, kehityksen ja terveyden kannalta. Tukitoimet toteutetaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien tai muiden lasta hoitavien henkilöiden kanssa.

Ehkäisevä lastensuojelutyö on kunnan peruspalvelua. Erityisen tärkeää ovat äitiys- ja lastenneuvoloiden ja muun terveydenhuollon osuus. Äitiys- ja lastenneuvoloissa seurataan äidin raskautta ja lapsen kehitystä seitsemään ikävuoteen asti. Lastenneuvoloista vanhemmat voivat saada apua tukea ja ohjausta lasten kasvatusasioihin.

Kouluikäisen lapsen tukeminen on koulun oppilashuollon tehtävä. Siihen kuuluvat koulukuraattorien ja koulupsykologien palvelut. Koululaisen terveydentilasta vastaavat kouluterveydenhoitaja ja lääkäri.

Nuorisotyön tehtävänä on antaa tietoa ja neuvoja nuoren ongelmissa ja tukea harrastuksia. Etsivä nuorisotyö pyrkii tarjoamaan turvallisen ja luottamuksellisen aikuissuhteen. Aikuinen on nuoren tukena erilaisissa elämiseen ja opiskeluun liittyvissä asioissa.

 Päivähoidon järjestäminen

Lapsiperheiden käytettävissä on erilaisia vaihtoehtoja pienten lasten hoidon järjestämiseksi. Lapsi voi mennä kunnan järjestämään päivähoitoon joko päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Perhe voi valita kunnallisen päiväkodin tai yksityisen hoitajan tai päiväkodin. Jos perhe hakee palvelun yksityispuolelta, sen on mahdollista hakea yksityisen hoidon tukea tai palveluseteli omasta kunnasta. Alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmista jompikumpi voi hoitaa lasta ja saada kotihoidon tukea.

Kunnan velvollisuus on järjestää lapsille hoitoa myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, jos vanhempien työ tai opiskelu vaatii sitä. Kunnilla on vastuu päivähoidon palvelujen järjestämisestä ja yksityisen päivähoidon valvonnasta. Päivähoidosta peritään maksu, joka määräytyy perheen tulojen ja koon mukaan. Yksityinen päivähoito on maksullista palveluntarjoajan hinnoittelun mukaan, mutta näihin kustannuksiin voi saada yksityisen hoidon tukea.

Vaihtoehtoja päivähoidon järjestelyihin ovat lisäksi kunnan, seurakunnan ja järjestöjen leikkipuisto- ja kerhotoiminta sekä muu avoin varhaiskasvatustoiminta.

 Kasvatus- ja perheneuvonta tukevat lapsiperheitä

Kasvatus- ja perheneuvonta on järjestetty kunnissa perheneuvoloissa. Perheneuvolat palvelevat lapsiperheitä. Niistä saa apua ja tukea kysymyksissä, jotka liittyvät lapsen ja nuoren kasvuun ja kehitykseen sekä vanhemmuuteen. Perheneuvoloissa työskenteleviä asiantuntijoita ovat psykologit, lääkärit, sosiaalityöntekijät sekä perhe- ja puheterapeutit.

Kasvatus- ja perheneuvonnassa annetaan asiantuntija-apua lasten tai perheen ongelmissa. Kasvatus- ja perheneuvontaan voi hakeutua, jos

  • lapsen kehitys, käyttäytyminen tai tunne-elämä aiheuttaa huolta
  • lapsella on pulmia päivähoidossa, koulussa tai kavereiden kanssa
  • vanhemmat tarvitsevat apua vanhemmuuteen tai vanhempien välisten ristiriitojen selvittämiseen
  • perheessä on ollut menetyksiä tai vaikeita elämäntilanteita
  • perheessä harkitaan avioeroa, tai perheenjäsenet tarvitsevat tukea erosta selviytymiseen.

Perheneuvolan palvelut ovat maksuttomia, vapaaehtoisia ja luottamuksellisia, eikä lähetettä tarvita. Tarkemmat tiedot löydät oman kuntasi Internet-sivuilta.

 Perhetyö auttaa arjen selviytymisessä

Lastensuojelun perhetyö on avohuollon tukitoimi perheelle. Lastensuojelun perhetyöllä tarkoitetaan perheen kotona tehtävää perhetyötä, joka voi olla perhetyöntekijän antamaa keskusteluapua tai tukea arjen toiminnoissa. Perhetyön avulla pyritään myös ottamaan käyttöön perheen omat voimavarat arjessa selviytymisessä.

Perhetyön tavoitteet määritellään kunkin perheen kanssa yksilöllisesti. Lastensuojelun perhetyö edellyttää perheen sitoutumista työskentelyyn

"Sain kotiin perhetyöntekijän. Se oli iso apu. Perhetyöntekijä kävi kotona kanssani juttelemassa ja välillä olemassa lasten kanssa."

- Johanna 29 v.

Perhetyötä annetaan myös ennalta ehkäisevänä palveluna. Ennaltaehkäisevä perhetyö on tarkoitettu lapsiperheille, joissa tarvitaan tukea vanhemmuuteen. Ennaltaehkäisevään perhetyöhön ohjaudutaan yleensä terveydenhuollon, neuvolan, päivähoidon tai muun viranomaistahon kautta.

Perhetyö on yleensä kunnan omaa toimintaa. Jotkut kunnat ostavat perhetyöpalveluita järjestöiltä ja yhdistyksiltä. Oman kuntasi palvelun löydät kunnan Internet-sivuilta.

 Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta

Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla on viime kädessä vastuu lapsen hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto sekä sijaishuolto ja jälkihuolto.

Työskentely voi alkaa sillä, että vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensuojelun työntekijään ja pyytävät apua. Usein lastensuojeluasia alkaa siten, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa tiedon lapsesta, joka tarvitsee apua. Tätä kutsutaan lastensuojeluilmoitukseksi.

Lasten ja perheiden parissa työskentelevillä viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus huolen herättyä. Esimerkiksi päivähoidon tai koulun työntekijöiden on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos he epäilevät lapsen tarvitsevan apua. Myös poliisin on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos alaikäinen on tehnyt rikoksen, hänet tavataan päihtyneenä tai hän on ollut paikalla perheväkivaltatilanteessa.

Lastensuojeluilmoitus tarkoittaa sitä, että joku on huolissaan lapsen tilanteesta. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tutkia jokainen lastensuojeluilmoitus. Tilanne pyritään selvittämään huolellisesti. Jos selviää, ettei ole syytä huoleen, asian käsittely päättyy eikä lapsesta tule lastensuojelun asiakasta. Joskus on tilanteita, jolloin lapsi on välittömässä vaarassa. Tällöin sosiaalityöntekijä hakee lapsen turvaan. Tätä kutsutaan kiireelliseksi sijoitukseksi.

Yleensä lastensuojeluilmoituksesta seuraa se, että seitsemän päivän kuluessa sosiaalityöntekijä pyytää lasta ja hänen vanhempiaan keskustelemaan asiasta. Tapaamisia on useita, ja keskustelujen tarkoituksena on selvittää se, miksi ilmoitus on tehty ja mitä voidaan tehdä perheen auttamiseksi. Tämä on niin sanottua lastensuojelutarpeen selvitystä. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu. Tähän selvitystyöhön voidaan ottaa mukaan muitakin läheisiä kuin vanhemmat (esim. isovanhemmat, täti, setä). Tätä neuvottelua kutsutaan läheisneuvonpidoksi.

Jos selvityksen jälkeen päätetään, että perhe tarvitsee lastensuojelua, määritellään asiat, joiden takia lapsi ja vanhemmat tarvitsevat apua. Lisäksi määritellään keinot, joilla voidaan auttaa lasta ja perhettä. Suunnitelma tehdään kirjallisesti yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Tämä suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.


Mitä tarkoittavat avohuollon tukitoimet?

Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia. Usein lastensuojeluun liittyy pelkoa siitä, että lapsi viedään pois. Periaatteena on se, että perhettä tukemalla lapsi voisi asua kotona oman perheensä kanssa. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia, ja ne perustuvat perheen kanssa tehtyyn yhteistyöhön.

"Lastensuojelun asiakkuus on ollut tärkeä, olen kokenut sen vain positiivisena. Kun olin yksinhuoltaja, niin saatiin tukiperhe…"

- Liisa 35 v.

Avohuollon tukitoimet voivat olla

  • perhetyö
  • tukihenkilö tai tukiperhe
  • lapsen harrastusten taloudellinen avustaminen
  • lapsen hoitopalvelut ja terapia
  • loma- ja virkistystoiminta
  • lapsen päivähoito ja lapsiperheiden kotipalvelut
  • lapsen tukeminen koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä
  • koko perheen sijoittaminen perhe- tai laitoshoitoon.

Lastensuojelulaissa korostetaan sitä, että kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä tuki, jos lastensuojelun tarve johtuu oleellisesti riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta. Lisäksi kunnan on korjattava asuntoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.


Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena

Avohuollon sijoitus perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Vaikeissa tilanteissa lapsi voidaan sijoittaa yksin lyhyeksi aikaa kotoa pois. Tänä aikana vanhemmat päättävät edelleen lapsen huollosta ja hänen asioistaan. Sijoitus on lopetettava heti, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vaatii sitä.


Huostaanotto

Huostaanotto valmistellaan yhdessä perheen kanssa. Huostaanotto tarkoittaa, että lapsi sijoitetaan oman kodin ulkopuolelle. Hänen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista ottavat vastuun sosiaaliviranomaiset. Jos vanhemmat tai 12 vuotta täyttänyt lapsi eivät suostu huostaanottoon, tuomioistuimen on päätettävä siitä. Huostaanotto on voimassa toistaiseksi eli niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Se loppuu viimeistään silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsen huostaanottoon ryhdytään, jos ongelmat ovat todella vaikeita ja ne ovat kestäneet kauan. Yleensä sitä ennen lasta ja hänen perhettään on pyritty auttamaan monelle tavalla. Kun mikään muu ei auta, lastensuojelulaki määrää, että lapsi on otettava huostaan.


Jälkihuolto

Sijoituksen päättymisen jälkeen lapsi tai nuori saattaa tarvita pitkään erityistä tukea. Tätä tarjotaan jälkihuoltona. Kunnan on järjestettävä jälkihuoltoa aina kun sijoitus on kestänyt vähintään puoli vuotta. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiin palaamista tai nuoren itsenäistymistä. Sosiaalityöntekijä tekee yhdessä nuoren kanssa suunnitelman siitä, mitä palveluja ja tukitoimia jälkihuolto sisältää. Jälkihuolto voi jatkua siihen saakka, kun nuori täyttää 21 vuotta.

 Tukihenkilö tai tukiperhe tukevat kotona asumista

Lasta ja perhettä voidaan auttaa avohuollon tukitoimilla. Niiden tavoitteena on tukea sitä, että lapsi voi asua omassa kodissaan oman perheensä kanssa. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia, ja niistä sovitaan aina yhdessä perheen kanssa. Näitä avohoidon tukitoimia ovat tukihenkilö ja tukiperhe.

Tukihenkilö on aikuinen, joka voi auttaa koulutehtävissä tai olla mukana harrastuksissa. Tukiperhe puolestaan on tavallinen perhe, jonka luokse lapsi voi sovitusti mennä esimerkiksi viikonlopuksi. Tukiperheet ja tukihenkilöt ovat vapaaehtoisia, jotka saavat koulutuksen tehtäväänsä. He ovat vaitiolovelvollisia samoin kuin muutkin lastensuojelussa työskentelevät.

 Lastenvalvoja auttaa lapsen huoltoon ja elatukseen liittyvissä tilanteissa

Lastenvalvojien tehtävät voivat vaihdella kunnittain sen mukaan, miten sosiaalihuollon tehtävät on kunnassa järjestetty. Lapsen elatukseen liittyviä tehtäviä (elatuksesta sopiminen, sopimusneuvottelut, vanhempien neuvonta) sekä huolto-, asumis- ja tapaamisoikeudellisia tehtäviä kunnassa voi hoitaa myös muulla virkanimikkeellä toimiva viranomainen kuin sosiaalityöntekijä tai sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja. Useimmiten lastenvalvojien tehtävät liittyvät lapsen isyyden selvittämiseen, lapsen huoltoon ja elatukseen.

Lastenvalvoja on sosiaalityöntekijä, joka hoitaa lapsen isyyden selvittämistä ja vahvistamista koskevat asiat, silloin kun vanhemmat eivät ole keskenään naimisissa. Lastenvalvoja vahvistaa sopimukset lapsen huoltajuudesta, asumisesta, tapaamisesta ja elatuksesta.

Vanhempien avio- ja avoeron yhteydessä lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia sopimusten laadinnassa ja valvoa, etteivät sopimukset ole lapsen edun vastaisia.

 Perheasioiden sovittelu auttaa ristiriitatilanteissa

Perheasioiden sovittelu auttaa parisuhteen ristiriitatilanteissa. Avio- tai avoeroissa pidetään erityisesti silmällä lapsen etua sovittaessa asioista, jotka liittyvät lapsen huoltoon, tapaamisoikeuteen ja elatukseen. Sitä järjestetään usein kasvatus- ja perheneuvolassa, mutta kunta voi myös ostaa palvelun kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta tai muulta taholta.

Perheasioiden sovittelun löydät oman kuntasi Internet-sivulta, kohdasta Palvelut. Perheasiain sovittelu on maksutonta.


Kirkon perheneuvonta

Perheasiain neuvottelukeskuksessa selvitetään kysymyksiä, jotka liittyvät parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään.

Aika perheneuvojalle kannattaa varata etukäteen.

Neuvottelukeskuksissa kokoontuu myös erilaisia terapeuttisia ryhmiä. Palvelut ovat maksuttomia, ja asiakkaaksi voit hakeutua, vaikka et olisi evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Asiakkaita palvellaan usein myös ruotsiksi ja englanniksi. Perheneuvojilla ja vastaanottosihteereillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Jos parisuhde on solmussa, kannattaa hakea apua ja näkökulmaa ulkopuoliselta. Keskusteluapua tarjoavat seurakunnissa erityisesti diakoniatyöntekijät ja kirkon perheasiain neuvottelukeskukset.

Seurakuntien ja kristillisten järjestöjen parisuhdekurssit ja -tapahtumat on tarkoitettu avio-, avo- tai seurustelupareille, jotka haluavat pysähtyä oman parisuhteen äärelle kehittämään yhteistä elämää tyydyttävämmäksi. Parisuhdekurssien muoto ja sisältö on seurakuntakohtainen.