Mitä on aggressio?

Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa voimaa tai joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa. Ne heräävät erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Kaikki tunteet ovat aitoja ja sallittuja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.

 Mitä on aggressio

Kaikki ihmiset hermostuvat joskus niin, etteivät hallitse itseään. Kun kaikki on hyvin, osaamme hallita tunteitamme ja ymmärtää niiden vaikutuksia tekoihimme. Kun tapahtuu jotain äkillistä ja yllättävää tai kun väsymys, stressi tai hankalat asiat kaatuvat päälle, saatamme joutua sellaiseen tunnekuohuun, ettemme osaa tehdä järkeviä päätöksiä. Saatamme toimia niin, että joudumme katumaan myöhemmin. Myös omaksumamme asema äitinä, isänä, työpaikalla, kaveriporukassa tai harrastuksessa saattaa vaikuttaa siihen, miten helposti pinna palaa. Ei kuitenkaan kannata uskoa  että ”päässä vain naksahtaa” tai ”kaikki pimenee”. Lähes jokainen kykenee päättämään siitä, ettei käytä koskaan väkivaltaa itseä tai ketään muutakaan kohtaan. Vihaa ja muita aggression tunteita voi purkaa myös tavoilla, joista on hyötyä.

Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggression tunne voi herätä monessa eri tilanteessa. Se saa kehon ja ajatukset reagoimaan monella tavalla, mutta sehän ei kuitenkaan ole vielä minkäänlainen teko. Väkivalta on teko, joka on päätetty tehdä.

Aggression ja muiden hankalien tunteiden kanssa elämistä  opetellaan koko elinikä. Perusteet luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuitenkin joka iässä voi oppia itsestään, toimintatavoistaan ja asenteistaan uutta ja muokata huonoksi osoittautuneita haluamaansa, ei-tuhoavaan ja rakentavaan suuntaan. Epäonnistumiset, pettymykset ja harkitsemattomat teot kuuluvat elämään; niidenkin kautta voi oppia toimimaan seuraavan kerran uudella tavalla.

Aggression tunteen kanssa pärjääminen on asennekysymys. Aggressio on tunne ja tunteita on jokaisella. Tärkeää on se, mikä on tavoitteemme ja miten toimimme silloin, kun tunteet haastavat meitä. Väkivaltaista käytöstä taas ei tarvitse olla missään eikä kenelläkään. Jokainen voi päättää, ettei koskaan käytä väkivaltaa.

 Oikeanlaista aggression purkua

Rajat aggression purkamiseen:

- Ketään ei saisi satuttaa.

- Mikään ei saisi rikkoutua.

- Mitään peruuttamatonta ei saisi tapahtua.

Kun jostakin syystä aggressio tai muu hankala tunne herää, on kuin olisi pakko tehdä jotakin. Jotkut älyllistävät tunteensa ja selittävät itselle sen syitä. Se on hyvä tapa purkaa aggressiota. Koska myös kehossa tapahtuu monenlaista, (ks. Aggression aiheuttamia reaktioita kehossa), fyysiset reaktiot saattavat tuntua levottomuutena, ahdistuneisuutena tai sietämättömänä toiminnan tarpeena. Usein fyysinen toiminta, kuten huutaminen, jonkun esineen puristaminen tai ravakka liikkuminen auttaa purkamaan tuota ahdistavaa tuntemusta. Tällainen ahdistus syntyy usein hyvin nopeasti. Myös tarve toimia herää nopeasti. Ellei tällaista tilannetta ei ole pohtinut etukäteen ja päättänyt, miten silloin haluaisi toimia, saattaa tehdä jotakin, mitä joutuu katumaan myöhemmin, kenties pitkäänkin. Vaikka senhetkisen ahdistuksensa saisi  puretuksi  nopeasti esimerkiksi potkaisemalla jotakin esinettä, saattaa kiusallisesti huomata hetken päästä vaikkapa varpaansa murtuneen. Mikäli joutuu vielä pitkälle sairaslomalle, joutuu vääjäämättä  katumaan tekoaan. Siksi on tarpeen miettiä etukäteen, mikä on sallittua ja mitä ei kannata tehdä. Voi päättää itse, mihin vetää toimintarajansa.

 Aggression aiheuttamia reaktioita kehossa

Aggression tunne saa kehossa aikaan reaktioita:

  • verenpaine nousee
  • sydämen syke nopeutuu
  • kädet alkavat hikoilla.
  • lihakset jäykistyvät

Kehoon alkaa virrata sellaisia  hormoneja (mm. testosteronia ja adrenaliinia), jotka saavat olemaan varuillaan. Aivot varautuvat ’taistele tai pakene’-tilaan (tästä lisää 2. osan kohdassa Aivojen kaksi toimintatilaa). Tässä tilassa unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy vain sen hetken asiaan. Tulee pakottava tarve toimia, mikä on tarpeen silloin, kun joku uhkaa henkeä tai turvallisuutta tai kun itseä tai toista pitää puolustaa ja suojella.

Tärkeintä on tietää, että nämä tunteet menevät itsestään ohitse. Pikku hiljaa hormoneja ei erity enää aiempaa määrää ja niiden vaikutus alkaa vähentyä. Verenpaine laskee ja sydämen lyönnit harvenevat. Ajatus kirkastuu ja mieli pystyy käsittämään useampia asioita kuin aggression tunteen ollessa valloillaan. Tarvitaan siis hetki aikaa, jotta tilannetta on helpompi käsitellä. On mahdollista opetella tapoja löytää tie  itsen rauhoittamiseen.

Pohdintatehtävä

Muistele jotakin tilannetta, jossa suutuit. Muistatko kehosi reaktioita? Hikosivatko kätesi? Kiihtyikö hengityksesi? Sydämen lyönnit? Tunsitko punastuneesi? Kauanko fyysiset reaktiot kestivät? Jouduitko tekemään jotain konkreettista, että pystyit rauhoittumaan? Mieti vielä, pelkäätkö saman toistuvan vastaavassa tilanteessa.

 Aggressio vs. väkivalta

"Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Väkivalta on teko, joka on päätetty tehdä."

​Aggressio on tunne. Se ei ole muuta kuin tunne. Aggression tunteen voimasta fyysiset reaktiot viriävät ja aivojen eri osat alkavat aktivoitua. Mutta mitään väkivallaksi kutsuttavaa ei ole vielä tapahtunut. Väkivalta on teko, mikä on päätetty tehdä. Pikaistuksissakin tehty väkivallan teko tapahtuu vasta päätöksen jälkeen.

Väkivallan määrittelyä

Väkivalta voi olla fyysistä, kuten lyömistä, potkimista tai raapimista. Haukkuminen, nimittely, loukkaaminen, mitätöinti ja iva ovat taas esimerkkejä psyykkisestä väkivallasta. Sosiaalista väkivaltaa on vaikkapa ryhmän ulkopuolelle jättäminen ja juorujen levittäminen.

Väkivaltaa on kaikki se, mikä alistaa ja käyttää toista ihmistä hyväksi. Väkivalta voi kohdistua toisiin ihmisiin, tavaroihin tai itseen. Tavaroihin kohdistuva väkivalta näkyy mm. varastamisena, rikkomisena tai likaamisena.

Väkivallan kokeminen vaikuttaa uhriin monin tavoin ja monella tasolla. Uhri kokee fyysisesti, ettei hänen kehonsa ole arvostettu. Keho koetaan myös psyykkisesti omana alueena, reviirinä, jolloin väkivalta koetaan luvattomana tunkeutumisena oman minuuden alueelle. Psyykkisenä vaikutuksena voi olla se, että uhri tuntee muuttuneensa kiusatuksi, alistetuksi ja kelpaamattomaksi. Sosiaalisen väkivallan kokemukset voivat näkyä joukkoon kuulumattomuutena eli yksinäisyytenä, jolloin uhri ei tunne itseään hyväksytyksi eikä koe koskaan kelpaavansa joukkoon.

Katso video, jossa psykoterapeutti Mika Lehtonen kertoo aggressiosta ja vihanhallinnasta.

 Mihin aggressiota tarvitaan?

Aggressio on muutosvoima. Usein aggressiota pidetään vain pahana. Kuitenkin ilman aggressiota ihminen olisi kyvytön toteuttamaan tahtoaan. Aggression tunne koulii vahvaksi ja itsenäiseksi ja antaa ihmiselle energiaa toimia sellaisten asioiden puolesta, joita itse ja omaksi koettu yhteisö arvostavat. Se antaa ihmiselle uskoa itseen, uskallusta pitää puoliaan ja puolustaa arvojaan määrätietoisen jämäkästi käyttämättä silti tuhoavia tai peruuttamattomia ratkaisuja. Aggressio on tarpeellinen esimerkiksi silloin, kun halutaan muuttaa jotakin, joka tuntuu pahalta tai väärältä. Näin aggressio on myös muutosvoimaa ja -energiaa.

Aggressiota tarvitaan:

Itsetunnon rakentajana

Tarvitaan aggressiota, jotta kyetään vastaamaan haasteisiin. Tässä onnistuminen tuo kokemuksen itsestä uskaltavana selviytyjänä. Itsetunto kasvaa, kun on uskaltanut yrittää ja onnistuu. Näin voi tavoitella asioita, joita pitää tärkeinä. Samalla oppii määrätietoisuutta. Kun huomaa onnistuvansa voi kokea jopa muuttavansa maailmaa, kun pitää jämäkästi puoliaan tai taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta. Näin itsetunto kasvaa vahvemmaksi.

Kun itseä pitää puolustaa

Terve itsetunto ja arvostavan kohtelun edellyttäminen muilta vaatii aggressiota. Ettei alistu huonoon kohteluun lisää kokemusta omasta merkityksestä ja elämänhallinnasta. Itsepuolustusta tarvitaan fyysisen kamppailun lisäksi myös niissä tilanteissa, joissa joku nälvii, haukkuu tai muutoin puheella sortaa toisen oikeuksia. Itsepuolustus jää riittämättömäksi, ellei aggressio ole tuomassa siihen tarpeellista energiaa. Vaatii kuitenkin suurta harjoittelua oppia puolustamaan itseään muita kunnioittaen niin, ettei itse käyttää fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa tai riko välejään toisten kanssa.

Sopivan käytöksen oppimisessa

Kun tapaa ihmisiä ja toimii heidän kanssaan, herää väistämättä monenlaisia tunteita. On normaalia tuntea esimerkiksi ärsyyntymistä, mustasukkaisuutta tai loukkaantumisen tunteita. Voi herätä tarve toimia tunteen vallassa tuhoavasti tai alistavasti. Koska näin ei kuitenkaan voi toimia, on opittava tietämään mikä on sallittua ja mitä kannattaa tehdä. Lait, normit, säännöt ja monenlaiset sopimukset ovat yhteisöjen laatimia. Myös kaveri- tai parisuhteessa on sekä sopivaa että sopimatonta käytöstä. Voi kyllä sanoa ”Nyt loukkasit pahasti!” ja lähteä pois, mutta sen sijaan ketään ei voi lyödä. Ajan ja kokemuksen myötä ihminen oppii arvioimaan, mitä seurauksia omilla teoilla on. Myös muiden huonosta tai typerästä käytöksestä löytää esimerkkejä, joiden pohjalta voi etukäteen miettiä hankalia tilanteita ja opetella näihin sopivia tapoja käyttäytyä.

Tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä

Vihan tunteen herätessä omien väkivaltaisten yllykkeiden vastustaminen vaatii aggressiota. Kun haastava tunne valtaa mielen ja kehon, on osattava havainnoida sitä ja saatava lisäaikaa rauhoittumiseen. Näin voi kuin matkan päästä nimetä tunteen tai tunteet mielessään. Jo tämä voi helpottaa. Oman kehon reaktioita voi tarkkailla kuin hieman ulkopuolelta, jolloin keho alkaa samalla rentoutua ja rauhoittua. Kun huomaa tuntemusten olevan tilapäisiä reaktioita, voi sietää niitä paremmin ja toimia niiden kanssa helpommin. Juuri nämä havaintojen pohjalta syntyvät oivallukset tuovat itselle tunnetaitoja.

Rakentavassa riitelyssä

Kaikkien kanssa ei voi olla samaa mieltä, mutta silti pitää osata käyttäytyä niin, ettei tee mitään typerää ja tuhoavaa. Kaikissa ihmissuhteissa on tarpeen osata ilmaista eriävä mielipide asiallisesti. Ei kannata yllyttää riitaan. On monenlaisia eri tapoja rauhoittaa tilannetta. Asiat kannattaa selvittää silloin, kun kaikki ovat rauhoittuneet.

Kieltämisessä

Tarvitaan paljon aggression antamaa energiaa (rohkeutta, määrätietoisuutta, itsevarmuutta, sisua) siihen että pystyy sanomaan EI! , silloin kun sellainen on tarpeen.

 Temperamentin vaikutus aggressioon

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat kaikissa tilanteissa rauhallisia, eikä heistä näy ulospäin minkäänlaisia merkkejä hermostumisesta, suuttumisesta tai maltin menetyksestä. Toiset taas tulistuvat nopeasti eivätkä pysty peittämään tunteitaan. Ihmisten temperamentit ovat erilaisia, eikä niihin juuri voi vaikuttaa. Kuitenkin myös helposti tulistuva ihminen voi opetella rauhoittamaan itseään tai ottamaan aikalisän hankalassa tilanteessa.

Suunnitelmallisesti aggressiiviset ihmiset – rauhallinen, itsekeskeinen temperamentti

Jotkut ihmiset käyttävät omaa aggressiotaan suunnitelmallisesti. Heidän mielestään väkivalta on käyttökelpoinen, toimiva ja hyväksytty muoto saada omat ajatukset ja arvot lävitse. Heidän väkivaltaiseen käytökseensä ei juuri liity vihan tunteita. Laskelmoivaa ja tunnekylmää ihmistä kutsutaan psykopaatiksi. Tällainen henkilö ei kuitenkaan välttämättä ole itse väkivaltainen, vaan hän saattaa käyttää muiden manipulointia välineenä saada asiat sujumaan tahtonsa mukaan.

Reaktiivisesti aggressiiviset – räjähtävä temperamentti

Reaktiivisesti aggressiivinen ihminen tulistuu helposti. Hänellä on kiivas temperamentti. Hänen aggressiivisuutensa ei ole suunnitelmallista, vaan päinvastoin se on varsin hallitsematonta. Tällaisella ihmisellä on tunteiden hallinnan ongelma. Ärsytettynä tällainen ihminen menettää malttinsa jossakin vaiheessa. Reaktiivisesti aggressiivisilla on monesti omastakin mielestään ongelma räjähtävyytensä kanssa, eivätkä he osaa ratkaista tätä käyttäytymisen ongelmaansa itsenäisesti, vaikka haluaisivatkin.

Rauhallinen, pitkäjänteinen temperamentti

Tällainen ihminen on rauhallinen eikä menetä malttiaan tai käytä väkivaltaa. Hänellä on kärsivällisyyttä ja hänen käytöksensä on ennalta arvattavissa. Hän riitaantuu ja suuttuu todella harvoin. Hänen kaltaisensa ovat monesti suosittuja ja haluttuja kavereita ja ystäviä, koska heidän kanssaan on turvallista ja leppoisaa.

Lyhytjännitteinen temperamentti

Lyhytjännitteisen temperamentin omaavan on vaikea keskittyä yhteen asiaan. Kun vastaan tulee jotakin kiinnostavaa, hän unohtaa edellisen asian ja siirtyy seuraavaan. Hän kohtaa ja näkee elämässään paljon ja on aina paikalla. Tällainen ihminen ei kuitenkaan yleensä ole väkivaltainen.


Harva meistä kuuluu pelkästään yhteen temperamenttityyppiin. Miten kulloinkin reagoi eri tilanteissa riippuu temperamentin lisäksi mm. vireystilasta, veren sokeritasapainosta sekä aiemmasta ja senhetkisestä elämäntilanteesta.

Temperamentti vaikuttaa suuttumuksen hallintaan


Pohdintatehtävä

Mihin temperamenttiryhmään sinä kuulut? Valitse ainakin kaksi ryhmää.

 Ikä ja aggressio

Pikaistuksissa tehdyt väkivallan teot ovat hallitsematonta aggression purkamista. Tilastot kertovat, että suurin osa pahoinpitelyrikoksista tehdään 15 - 25-vuotiaana. Murrosiän fyysisen kasvun myötä myös voima kasvaa runsaasti. Alakouluikäisten nahinat eivät yleensä johda vakaviin fyysisiin vammoihin. Yläkouluikäisten, kasvu tuo voimaa kehoon ja tappelut saattavat muuttuvat rajuksi, jopa vaaralliseksi väkivallaksi. Tönäisyksi tarkoitettu lyönti saattaakin sisältää niin paljon voimaa, että se aiheuttaa suurta tuhoa.

Kaksivuotias purkaa pahaa oloaan ja kiukkuaan monella tavalla: puremalla, huutamalla, potkimalla, lyömällä, sylkemällä, raapimalla jne. Hän toimii vaiston varassa. Vielä ei ole kehittynyt muita taitoja ja tapoja purkaa rankkoja tunteita. Aikuisten tehtävänä on lohduttaa, rajoittaa tuhoavaa toimintaa ja opettaa sopivia taitoja purkaa pahaa oloa: ”Vaikka tuntuukin tosi pahalta, noin ei saa tehdä. Sinusta tuntuu nyt tosi pahalta, mutta kohta helpottaa. Sillä aikaa voidaan tehdä jotain [juuri tätä lasta kiinnostavaa!], millä saat tunnettasi purettua” Myöhemmin kun kaikki ovat rauhoittuneet, lapselle voi puhua siitä, mikä on väärin ja mikä oikein. Minkään ikäistä ihmistä on turha opettaa silloin, kun tämä on kovan tunnepuuskan vallassa.

Nuoren on vaikea erottaa vääriä ja oikeita tapoja aggressionsa purkamiseen. Kun kaverit ovat sitä mieltä, että ”turpaan lyöminen” tai jonkin esineen tuhoaminen ovat oikeita tapoja, on vaikea toimia toisin. On hyvin merkittävää, että joku aikuinen, vanhempi, opettaja tai terveydenhoitaja, on mukana kohtaamassa nuoren hankalia tunteita ja pohtimassa hänen kanssaan järkeviä tapoja purkaa pahaa oloaan.

Iän myötä suurimmalle osalle ihmisistä kasvaa tieto niistä tavoista, joita aggression purkamiseen voi ja kannattaa käyttää. Jotkut oppivat tämän itsenäisesti jo varhain, toiset joutuvat kamppailemaan asian kanssa läpi elämänsä. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus oppia toimimaan niin, ettei tunteiden purkamisesta koidu mitään myöhemmin kaduttavaa. Joskus on viisasta hakea apua ammattiauttajalta aggression tunteensa hallintaan saamiseksi.

Pohdintatehtävä

Minkä ikäisenä olet ollut eniten pulassa hankalien tunteiden kanssa?
Kuka tai mikä on opettanut sinua selviytymään näistä?

 Aggression tunne herää erilaisissa tilanteissa

On monenlaisia tilanteita, joissa aggression tunne herää. On tärkeä tunnistaa jo etukäteen ne tilanteet, jotka ovat itselle ongelmallisia. Voi oppia, että jotkut tilanteet kannattaa ottaa varovasti ja tunnistaa, millaisten ihmisten kanssa hermot alkavat kiristyä. Tunnistamalla tilanteet voi valmistautua etukäteen rauhoittamalla itseään ja palauttamaan mieleen aiemmin päättämänsä hyvät toimintatavat.

Tärkeää on ajatella järkevästi, mikä on tavoite ja miten siihen pääsee. Useinhan riittää se, että päästäisiin molempia osapuolia tyydyttävään tilanteeseen. Tunnetila ei osaa kertoa meille parhaita toimintatapoja, joten on pakko käyttää järkeä tunteen sijaan.

Tilanteita, joissa herää hankalia tunteita:

Sotatila – henkeä uhkaava tilanne

Jokainen ihminen voi joutua tilanteeseen, missä pitää käyttää kaikki mahdollinen kyky ja aggressio puolustaakseen itseä tai toista vaaran uhatessa. On kuitenkin hyvin harvoja sellaisia tilanteita, missä silmitön, suunnittelematon väkivalta olisi paras mahdollinen ratkaisu. Vanha sanonta ”sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua” ei pidä paikkaansa. Sodassakin on sääntönsä mm. siitä, miten siviilejä ja sotavankeja tulee kohdella.

Henkilö toista vastaan

Kun toinen tai joukko ihmisiä koettelee jonkun itsemääräämisoikeutta tai kunniaa, herää helposti aggression tunteita. ”Itseä on oikeus puolustaa” - tai ”kukaan ei kunniaani vie” -tilanteissa on kuitenkin mietittävä, mikä kannattaa ja mitkä teot taas vievät loukkaamaan jonkun kunniaa tai itsemääräämisoikeutta. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on parempi hyväksyä pieni takaisku tai pettyä kuin joutua myöhemmin katumaan tekoaan. Kun joku ärsyttää tahallaan, on tilanteen jatkumista pienempi mielipaha se, että lähteekin itse pois tilanteesta.

Parisuhteen vaikeat tilanteet

”Sä olet just tuollanen! Sun kanssa ei koskaan tule mistään mitään!”

Läheinen ihminen herättää suuria tunteita. Mukavat tunteet, rakastuminen ja ihailu, ovat melko helposti käsiteltävissä. Silloin kun läheinen ihminen herättää vihan, kateuden, mustasukkaisuuden tai pettymyksen tunteita aggression tunne ottaa helposti ylivallan. Olisi helppo lähteä mukaan läheisen haukkumiseen tai kisaan siitä, kumpi on ärsyttävämpi. Tilannetta voisikin kuvata haasteen heittämisenä ja sen vastaanottamisena. Näin saadaan aikaan riita. Riidalla on tapana pahentua, ellei sitä tietoisesti lopeteta. Luottamus on parisuhteen tärkeimpiä asioita, ja väkivalta tai rajut riidat tuhoavat luottamusta. On myös mahdollista vastata riita-haasteeseen rakentavammalla tavalla: ”Tuohon en lähde mukaan, tuo on riidan haastamista. Pohdittaisiinko mieluummin sitä, miten pääsemme tästä eteenpäin?” Rakentava riitely on taito, mitä voi oppia ja opetella.

Lasten kasvattaminen

Lapset ovat paitsi ihania myös välillä ärsyttäviä. Lapset osaavat myös ärsyttää tahallaan. Aikuisen olisi helppo hallita tilannetta pelottelemalla lapset hiljaisiksi ja helpoiksi. Tämä ei kuitenkaan ole aikuisen tehtävä. Kasvatustilanteissa, joitahan lapsen kanssa on jatkuvasti, aikuisen tehtävänä on näyttää mallia tunteiden hallinnassa ja samalla ohjata lapsen käytöstä sallittuun suuntaan. Isomman, voimakkaamman ja kokeneemman roolimalli siirtyy lapseen helposti. Miten haluat oman lapsesi käyttäytyvän silloin, kun häntä ärsytetään?

Työpaikalla, harrastuksessa, liikenteessä ärsyttäjät

Vaikka olisi ollut rankka päivä ja pinna olisi tiukalla, ei silti ole oikein eikä kannata ärsyyntyä jonkun toisen ärsyttäessä. Liikenteessä kiilaajat tai liian hiljaa tai liian kovaa ajavat ärsyttävät ja sekoittavat koko liikennettä. Mutta kannattaako silti lähteä itse kiilailemaan tai näyttää keskisormea? Omalla ärsyyntymisellään saattaa aiheuttaa lisää vaaratilanteita, jopa onnettomuuden. Ärsyyntymiseen menee valtava määrä energiaa. Jos se on muutoinkin vähissä, kannattaa pikemminkin rauhoittaa itseään ja käyttää energiansa järkeviin asioihin.

 Itseen kohdistuva aggressio

Itseenkin kohdistuvaa aggressiota on olemassa. Oman itsen vähättely, välinpitämättömyys itsestä, itsestä huolehtimisen laiminlyönti, väkivalta itseä kohtaan, itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat itseen kohdistuvia tapoja käsitellä aggressiota ja rankkoja tunteita. Taustalla voi olla myös toive nopeasta helpotuksesta sietämättömään oloon, ajatus kärsimyksen lopettamisesta, itsen vapauttamisesta tai armahtamisesta loppumattomalta tuntuvasta taistelusta. Joku saattaa myös saada helpotusta ajatuksesta: ”Läheiset jäävät kaipaamaan minua, kostan niille itsemurhalla!” Kokemus väsymisestä, uupumus ja fyysisen tai psyykkisen tuskan alle musertuminen sekä voimien loppumisen tunne saattaa altistaa itsemurha-ajatuksille. Tällöin kyseessä on keinojen loppuminen ja avuttomuus.

Samoin kuin muihin ihmisiin tai esineisiin kohdistuva pahan olon purkaminen, myös itseen kohdistuva aggressio on haitallinen tuhovoima, joka ei rakenna mitään myönteistä.

Itsemurha-ajatusten ja -yritysten taustalla voi olla siis pyrkimys päästä pois sietämättömästä olosta ja tilanteesta, kun aggression purkamiselle ei tunnu löytyvän muuta tapaa. Liiallinen päihteiden käyttö, vaarallinen liikennekäyttäytyminen, vastuuton seksikäyttäytyminen tai omasta terveydestä piittaamattomuus ovat huonoja tapoja purkaa huonoa oloaan, epätoivoa ja aggressiota.

Väkivaltainen käyttäytyminen muita kohtaan on toisaalta myös harkitsematonta, itseen kohdistuvaa aggression purkua, koska väkivaltaa käyttävät ihmiset joutuvat vastuuseen teoistaan ja joutuvat kohtaamaan tekonsa seuraukset. Väkivaltaisen ihmisen elinpiiri ja itsemääräämisoikeus pienenevät ja hankaloituvat. Laki määrää rangaistuksen, ja yhteisö eli kanssaihmiset miettivät, miten paljon haluavat ylipäätään olla tekemisissä väkivaltaisen henkilön kanssa. .

Itseen kohdistuvan aggression taustalla on monesti jonkinasteinen masennus. Masennusta aiheuttaa aggression puuttuminen tai tukahduttaminen (jos perheessä ei esimerkiksi saa osoittaa mieltään millään tavalla). Tällöin omaa aggressiotaan ei saa tervehdyttäväksi käyttövoimakseen. Kun aggression rakentavilla keinoilla ja positiivisella voimalla ei kykene muuttamaan oloaan tai ympäristöään paremmaksi, voimat hiipuvat ja on vaikeampi löytää käyttöönsä toimivia keinoja parantaa huonoa oloaan.

Mitä masennuksen taustalla sitten onkaan, masennus aiheuttaa aggression tunteen tuoman energian vähenemistä. Itsetunto laskee, kun ei huomaa, ettei pysty hallitsemaan elämäänsä niin kuin haluaisi.

Masennuksesta saa lisää tietoa mm. Mielenterveystalon Masennuksen omahoito-ohjelmasta.

Masennuksen omahoito-ohjelma

Viiltely ja itsensä vahingoittaminen ei ole hyödyllinen tapa purkaa sietämättömiä tunteita. Erityisesti nuorille on kehitetty Vapaaksi viiltelystä -omahoito-ohjelma.

Vapaaksi viiltelystä -omahoito-ohjelma