Mistä lapsen/nuoren ahdistuneisuudessa on kyse?

Ahdistuneisuus on normaali tunne. Me kaikki olemme joskus jännittyneitä, stressaantuneita, ahdistuneita tai peloissamme. Nämä tunteet auttavat meitä selviytymään vaikeissa, haastavissa tai vaarallisissa tilanteissa. Pelko voi estää meitä tekemästä vaarallisia asioita ja ahdistus auttaa valmistautumaan tulevaan.

Aina ahdistuneisuus ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä. Silloin kun huolet, jännittäminen tai pelot estävät lasta/nuorta osallistumasta ikätasoiseen tai mieluisaan toimintaan, ahdistuneisuuteen kannattaa puuttua.

 Mitä ahdistuneisuus on?

Ahdistuneisuus ilmenee sekä kehon, ajatusten että toiminnan tasolla. Keho valmistautuu kohtaamaan vaaran ja meissä käynnistyy ns. taistelu tai pako –reaktio. Ahdistuneena tarkkaavuus suuntautuu mahdollisiin uhkiin ja usein myös korostuneesti omiin reaktioihin. Mielessä pyörii, kuinka jotain pahaa tulee tapahtumaan ja tilanteesta on mahdotonta selvitä. Ahdistusta herättäviä tilanteita halutaan usein välttää - joskus raivokkaastikin. Erilaiset turvakäyttäytymisen muodot, kuten ahdistavissa tilanteissa katsekontaktin välttäminen, hiljaa puhuminen tai varmistelu ovat myös tavallisia.

Kielteiset huoliajatukset sekä tarkkaavuuden suuntautuminen oman kehon reaktioihin saavat ahdistuneisuuden tunteen edelleen pahenemaan ja samalla myös kehon epämieluisat tuntemukset vahvistuvat.

Tietoa peloista ja ahdistuneisuudesta lapselleTietoa ahdistuneisuushäiriöistä nuorelle

 Lasten ja nuorten ahdistuneisuuden eri tyypit

Määräkohteiset pelot

On tavallista että lapsena on erilaisia pelkoja. Joillain voi olla tietty määrätty pelko, joka on hyvin voimakas. Se voi periaatteessa kohdistua mihin tahansa: hämähäkkeihin, hisseihin, likaantumiseen, rokotukseen, tiettyyn ruokaan. Joskus pelko jotain asiaa tai tilannetta kohtaan on todella voimakas ja sitkeästi toistuva. Usein silloin pyrkii kaikin tavoin välttämään pelottavaa asiaa tai tilannetta.

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalinen jännittäminen tai sosiaalisten tilanteiden pelko liittyy muiden ihmisten kanssa toimiseen tai huomion kohteena olemiseen. Pelkona on, että tekee jotain joka nolostuttaa tai hävettää ja joutuu toisten kielteisesti arvioimaksi. Toisten seurassa oleminen tai esiintymistilanteet voi tuntua tukalalta ja lapsi voi välttää monia asioita. Tämä on enemmän kuin pelkää ujoutta ja haittaa ikätasoista toimintaa.

Yleistynyt ahdistuneisuus

Lapsi huolestuu herkästi monista asioista ja huoliajatuksia on vaikea saada loppumaan. Epävarmuuden sieto voi olla heikkoa eikä lapsi välttämättä tarvitse mitään nimenomaista asiaa ahdistuakseen. Hän murehtii mennyttä ja tulevaa, kantaa huolta ja etsii jatkuvaa varmistusta siitä, että asiat ovat hyvin. Tämä voi näkyä esimerkiksi univaikeuksina, levottomuutena ja ärtyneisyytenä huolten täyttäessä mielen.

Eroahdistus

Eroahdistuksessa perimmäinen pelko on joutua eroon lähimmistään, usein vanhemmasta. Tähän voi liittyä pelkoja että jotain pahaa tapahtuu joko itselle tai vanhemmalle, jos ollaan erossa. Oireilu näkyy usein vaikeutena erota vanhemmasta, vaikeutena lähteä kouluun tai nukahtaa iltaisin.

Paniikkihäiriö

Paniikkikohtaus on voimakas ahdistuneisuuden tunne, johon liittyvät voimakkaat fyysiset oireet kuten vaikeus hengittää, sydämentykytys, rintakivut, puutumisoireet ja hikoilu. Usein tähän liittyy pelko että kuolee tai tulee hulluksi. Paniikkikohtaus alkaa usein hyvin nopeasti. Paniikin tunne voi liittyä myös muuhun ahdistuneisuushäiriöön. Paniikki voi iskeä ahdistusta tai pelkoa tuottavassa tilanteessa tai jokin muu tuntemus voi sen laukaista. Varsinaiset paniikkikohtaukset ovat lapsilla harvinaisia tai niitä on vaikea erottaa muusta oireilusta.

Valikoiva puhumattomuus

Valikoivasta puhumattomuudesta puhutaan silloin kun lapsi puhuu joissakin tilanteissa, yleensä kotona, kuten muutkin lapset, mutta on johdonmukaisesti puhumatta tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, esim. päiväkodissa tai koulussa. Lapsi pelkää tietyissä tilanteissa puhumista ja oman äänen kuulluksi tulemista ja pyrkii vaistomaisesti välttämään puhumistilanteen hänessä herättämää ahdistuneisuutta ja kehotuntemuksia. Lapsi vaikuttaa usein ilmeettömältä tai jähmettyneeltä ja tämä voidaan tulkita virheellisesti uhmakkuudeksi.

 Mistä ahdistuneisuus johtuu?

Yhtä yksittäistä syytä siihen, miksi lapsi tai nuori on ahdistunut, ei ole. Osa meistä syntyy herkästi ja vahvasti tuntevina. Myös elämän kokemuksilla ja mallioppimisella on vaikutusta. Kaikille synnynnäisesti herkille ei puhkea ahdistuneisuushäiriö.

Perinnölliset tekijät

Ahdistusherkkyys voi olla osittain perinnöllistä. Usein ahdistusherkällä lapsella on myös ahdistusherkkiä sukulaisia. Ahdistuneisuus sinällään ei periydy, mutta ominaisuudet jotka voivat sille altistaa voivat olla synnynnäisiä. Ajatellaan että periytyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi kuinka nopeasti tunteet ja keholliset reaktiot syttyvät sekä yleinen tunneherkkyys. Tällainen herkkyys itsessään voi olla myös voimavara.

Elämänkokemukset ja mallioppiminen

Lapset seuraavat luonnostaan läheistensä reaktiota eri tilanteissa, tämä on oleellista, jotta lapsi oppii miten maailmassa ja elämässä selvitään. Elämänkokemukset voivat vaikuttaa ahdistusherkkään ihmiseen eri tavoin kuin johonkin toiseen. Haasteet ja niistä selviäminen voivat antaa lapselle kokemuksen pärjäämisestä ja opettaa selviämiskeinoja. Toisaalta taas lapsi voi oppia, ettei pärjää omillaan.

Herkästi ahdistuvat lapset nappaavat luontaisesti hyvin hienovaraisiakin merkkejä ympäristöstään: ”tämä on vaarallista” tai ”tästä kannattaa huolestua”. Siten heidän maailmankuvansa muotoutuu uhkia korostavaksi. Lapsi saattaa myös herättää aikuisissa halun suojella ja tehdä asioita puolesta, joka taas voi lisätä lapsen uskomusta siitä, että hän on kykenemätön pärjäämään ja selviämään omin avuin.

 Mikä pitää ahdistusta yllä?


Ahdistuneena yliarvioidaan kuinka todennäköistä on että asiat menevät pieleen tai jotain pahaa tapahtuu. Samalla myös yleensä aliarvioidaan omaa kykyä selvitä tilanteesta. Tarkkaavaisuus niin ikään korostuneesti suuntautuu uhkamerkkeihin vahvistaen ajatusta ja uskomusta että joitain kamalaa tulee tapahtumaan. Samalla kehon signaalit vahvistavat näitä uskomuksia: sydän hakaa, vatsaa kipristää, on epävarmaolo kaikkinensa.

Tämä kaikki tekee halun välttää ahdistusta herättäviä tilanteita hyvin ymmärrettäväksi. Kuitenkaan jos sinällään vaarattomia, mutta pelottavia tilanteita ei pienin, siedettävin askelin kohtaa, ei lapsi saa kokemusta että selviäisi tilanteesta ja ettei siinä ehkä olekaan mitään niin todella pelottavaa.

Ympäristön merkitys

Se miten muut ihmiset suhtautuvat lapsen oireiluun on merkityksellistä kun ahdistuksen noidankehiä lähdetään purkamaan. Lapset hakevat varmistusta aikuiselta. Tämä saa lapsen tuntemaan olonsa hetkellisesti paremmaksi. Toistuva ja voimakas varmisteluun turvautuminen ei kuitenkaan tue lasta selviämään itsenäisesti.

Vanhempana saattaakin huomaamattaan ja tahtomattaan auttaa ylläpitämään ahdistuksen kehiä. Oman lapsen ahdistus nostattaa vanhemmassa monenlaisia tunteita. Lapsen hädän lievittäminen millä tahansa tavalla on hyvin ymmärrettävää. Pidemmän päälle ylenpalttisen varmistelun ja välttelyn vahvistaminen arjen sinänsä vaarattomissa tilanteissa ei kuitenkaan tue lapsen rakentavien selviytymiskeinojen kehittymistä. Yhtä lailla myös opettajat, kaverit, sisarukset saattavat joskus osallistua näiden huolikehien ylläpitoon.

 Ennuste ja kulku

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveydenhäiriöitä lapsilla ja nuorilla. Eri arvioiden mukaan n. 10% lapsista kärsii niistä nuoruusikään mennessä. Eri-ikäisenä ahdistuneisuus voi näyttäytyä eri tavoin. Ahdistuneisuuden ilmenemistyyppi ja pelkojen kohteet vaihtelevat eri ahdistuneisuushäiriöissä ja ne myös muuttuvat kehityksellisesti lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä. Lapsuudessa korostuvat useimmiten fyysiset ja konkreettiset uhat ja turvallisuuteen tai turvattomuuteen liittyvät asiat. Nuoruusiässä ilmenee enemmän sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Ahdistuneisuus ja pelot ovat siis yleisiä ja osa näistä poistuu itsestään tuottamatta isompaa haittaa. Hoitoa kannattaa kuitenkin hakea jos pelot ja ahdistuneisuus alkavat häiritä elämää merkittävästi ja rajoittaa ikätasoista toimintaa vaikuttaen perhe-elämään, kaverisuhteisiin ja koulunkäyntiin. Pitkittyessään ahdistuneisuus voi altistaa myös muille ongelmille.

Tehtävä: Ahdistavien tilanteiden tunnistaminenOmahoidon alkuunSeuraava osio