Ahdistuksen kesyttäminen

Kun lapsi tai nuori kokee toistuvasti voimakasta ahdistusta, se alkaa vaikuttaa koko perheen elämään ja ohjailemaan jokapäiväisiä valintoja. Lähimmäisten hyvät aikeet auttaa eivät ehkä johda kuin hetkelliseen ahdistuksen lieventymiseen, ja tilanteet säilyvät vaikeina. On myös tavallista toivoa, että ahdistus menee itsestään ohi, kun lapsi kasvaa. Näin käy kuitenkaan harvoin voimakkaassa ahdistuksessa (vaikkakin ahdistuksen kohde voi muuttua).

Vanhempana kokeilee monenlaisia keinoja helpottaa lapsen ahdistusta. Pysähdy hetkeksi miettimään, millaisia tapoja olet tähän mennessä käyttänyt lapsesi ahdistuksen lievittämiseen ja miten ne ovat toimineet.

Seuraavaksi esitellään keinoja, joita yleisesti käytetään ahdistuneisuuden, jännittämisen ja pelkojen hoidossa. Ahdistuksen selättämisen keinoihin on vanhempana hyvä tutustua ensin itse ja kuulostella, tuntuuko kyseinen keino sellaiselta, mitä voisi itse hyödyntää ja mitä haluaa lähteä kokeilemaan oman lapsen kanssa. Muutoksen tekeminen ja keinojen käyttöönottaminen ei ole aina helppoa. On tärkeää että itsellä vanhempana on varma olo siitä mitä on tekemässä. Tarpeen mukaan hae tukea ammattilaisilta.

Lasten mielenterveystalon Huolinavigaattori Nuorten mielenterveystalon "Mikä mua vaivaa ja mistä saan apua?"–toiminto

Harjoituksissa on kyse asioiden yhteisestä tarkastelusta ja uusien oivallusten ja toimintatapojen löytymisestä. Jo pelkkä tieto oireista, niiden yleisyydestä ja niiden yleisistä hoitokeinoista voi auttaa. Pelkojen kohtaamisessa etenette teidän perheeseen sopivalla tahdilla, välillä hyvinkin pienin askelin. Tavoitteena ei ole päästä eroon kaikesta ahdistuksesta vaan helpottaa vaikeimpia, arkea toistuvasti haittaavia tilanteita.

Harjoitukset soveltuvat parhaiten kouluikäisistä alkaen, pienten lasten ahdistuneisuuden käsittelyyn löytyy apua:

Mannerheimin lastensuojeluliiton "Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen"

Vanhemman ja lapsen roolit ahdistuksen voittamisessa

Tämä omahoito-ohjelma auttaa sinua purkamaan ahdistusta ylläpitäviä toimintatapoja ja löytämään tilalle uusia, joiden avulla tukea lastasi kesyttämään huolia ja pelkoja. Tavoitteena on, että lapsi oppii rakentavia keinoja tulla ahdistuksensa kanssa toimeen.

Saattaa olla, että lapsi tai nuori ei ole itse ollenkaan motivoitunut työskentelemään ahdistuksen helpottumiseksi. Jos esimerkiksi lapsesi pelkää olla yötä poissa kotoa, hän voi olla sitä mieltä, että hyvä ratkaisu on yksinkertaisesti vain jättää leirikoulut ja yökyläilyt välistä. Ei hätää - on silti paljon asioita, joita vanhempana voit tehdä edesauttaaksesi pelon voittamista osoittamalla ymmärrystä, motivoimalla, näyttämällä suuntaa, rohkaisemalla ja toimimalla esimerkkinä. Vanhemman tehtävä on siis myötätuntoisesti tukea, kannustaa ja edesauttaa esteiden ylittämistä usein mutkaisellakin tiellä kohti muutosta - ei pakottaa lasta altistumaan ahdistukselle, tarjota valmiita ratkaisuja, tehdä asioita puolesta tai uskotella lapselle, ettei pelättävää ole.

Kaikki ohjelman esimerkit ja tehtävät eivät välttämättä ole oleellisia juuri teidän perheenne kannalta. Keskittyminen omaan tilanteeseen soveltuviin sisältöihin on ok. Koska ihmismieli unohtaa ja tottuu helposti, on kannattavaa kirjata lähtötilanne ennen muutosten aloittamista ylös, jotta tietää, millaisia tuloksia omalla toiminnalla on saanut aikaan.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, on suositeltavaa, että molemmat ovat tietoisia periaatteista ja parhaimmillaan harjoittelevat keinoja yhdessä. Tukena voi toimia myös kuka tahansa lapselle tärkeä henkilö.

Jotta lapsi uskaltautuisi harjoittelemaan uusia tunnetaitoja ja ottamaan siihen tukea vastaan, vaaditaan vanhemmalta paljon hienotunteisuutta, myötätuntoa ja hyvää pelisilmää. Yhteistyötänne edesauttaa, jos lapsesi kokee, että otat hänen huolensa tosissaan. On haastava taitolaji yhtaikaa ymmärtää lapsen ahdistusta ja samalla tukea ja motivoida muutokseen.

Jos lapsesi ahdistuneisuus häiritsee arkea ja estää tekemästä ikätasoisia asioita, kannattaa asiaan puuttua. Uusien toimintatapojen käyttöön ottaminen ei käy kuitenkaan itsestään vaan vaatii energiaa ja sinnikästä harjoittelua. Mieti siis hetki, onko tällä hetkellä arjessanne tilaa muutokselle ja jaksamista ponnistella sen eteen.

Toisinaan vanhemmat tunnistavat myös itsessään ahdistusoireita. Tällöin voi olla hyödyllistä ensin keskittyä oman ahdistuneisuuden helpottamiseen. Tällöin pystyy toimimaan myös esimerkkinä lapselle: ahdistuneisuuden kanssa voi tulla rakentavasti toimeen.

Ahdistuneisuuskysely Ahdistuksen omahoito Paniikin omahoito Sosiaalisen jännittämisen omahoito Pakko-oireiden omahoito TYYNI – Hyväksyvä tietoinen läsnäolo –omahoito

Muutoksenkohteen päättäminen

Lapsen tai nuoren ahdistuneisuus voi kohdistua vain johonkin tiettyyn, selkeään asiaan (esimerkiksi lentopelko), joskin tavallisempaa on, että pelon kohteita on useita. Kaikkea ei kannata yrittää muuttaa kerralla vaan päättää, minkä huolen kesyttämisestä lähdetään ensimmäisenä liikkeelle.

Jo yhden pelon selättäminen opettaa teille taitoja, joista on hyötyä muihinkin huoliin. Kokemuksen kautta vahvistuu tunne omasta pystyvyydestä, sekä sinulla vanhempana että lapsellasi.

Ahdistuneen ajattelun huomaaminen

Ahdistuneilla lapsilla ja nuorilla on tapana

Ajatella kielteisellä tai kriittisellä tavalla
Yliarvioida kielteisten tapahtumien mahdollisuutta
Keskittää huomionsa epäonnistumisiin ja pahoihin tapahtumiin
Aliarvioida omaa kykyään selviytyä
Odottaa epäonnistuvansa

Ahdistuneet lapset ovat siis äärimmäisen taitavia huomaamaan uhkia. He tarkkailevat ympäristöstä vaaraan liittyviä vihjeitä tai korostuneesti omaa itseä. Keho on ikään kuin koko ajan hälytystilassa, josta seuraa fyysisiä oireita kuten vatsakipuja, päänsärkyä, vaikeutta hengittää ja puristusta rintakehässä. Huoliajatukset ruokkivat ahdistuksen tunnetta, kun taas toisen sisältöiset, helpottavat ajatukset pystyvät rauhoittamaan ja rohkaisemaan meitä. Myös tarkkaavuuden suuntaamista kannattaa ja voi harjoitella.

Tilanne: Isä on myöhässä

Tilanne: Esitelmän pitäminen

Ajatusvääristymät ovat ajatuksia, joissa asioita tulkitaan virheellisesti yleensä negatiiviseen suuntaan. Ajatusvääristymiä esiintyy kaikilla. Mitä paremmin niitä tunnistaa, sitä paremmin niitä pystyy muokkaamaan.

Katastrofoiminen: "Jos epäonnistun tässä, en koskaan saa kavereita ja elän koko loppuelämäni yksin."
Ajatusten lukeminen: "Tiedän, että hän pitää minua tyhmänä, vaikka sanookin ihan muuta."
Valikoiva havaitseminen: "Sain matikan kokeesta huonon numeron. Olen koulun surkein oppilas."
Yliyleistäminen: "Minua ei pyydetty mukaan peliin. Minua ei koskaan pyydetä mihinkään."
Henkilökohtaistaminen: "Sara ei vastannut puhelimeen. Hän on loukkaantunut jostain, mitä olen tehnyt."
Tunnevaltainen päättely: "Minusta tuntuu, että Jere ei pidä minusta, siispä hän ei pidä minusta."
Pitäisi, täytyisi –ajattelu: "Minun pitäisi aina auttaa muita etten ole itsekäs."
Leimaaminen: "Olen tyhmä."
Myönteisen aliarvioiminen: "Sain kokeesta hyvän arvosanan vain koska koe oli helppo."
Kaikki tai ei mitään, joko tai -ajattelu: "Jos hän ei pidä minusta, hän vihaa minua."

Jotta ahdistavia ajatuksia voidaan tarkastella ja tarpeen mukaan muokata, on ensin tiedettävä, mikä lapsen huoliajatus on, mitä hän oikeasti pelkää?

Sen selvittäminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ajatukset, samoin kun kaikki erilaissa tilanteissa tehtävät tulkinnat, syntyvät silmänräpäyksessä ja ne tuntuvat olevan usein niin itsestäänselviä, että niitä voi olla vaikea havaita ja tunnistaa. Lapsi ei siis välttämättä itsekään tiedä, mistä hän on oikeastaan huolissaan. Voi myös olla, että pelon kertominen tuntuu nololta tai huoli niin isolta, ettei sitä haluaisi sanoa ääneen.

Miksi olet huolissasi? Mikä sinua pelottaa? Mitä uskot että tulee tapahtumaan? (Jos lapsi odottaisi jotain hyvää tapahtuvan, silloinhan häntä ei ahdistaisi, eli mitä pahaa hän uskoo tapahtuvan?) Mikä tässä tilanteessa saa sinut huolestumaan?

Kysymysten avulla on tarkoitus osoittaa kiinnostusta ja pyrkimystä ymmärtää. Muista hienotunteisuus – jos äänensävysi antaa jo ymmärtää pelkäämisen olevan naurettavaa, se tuskin lisää lapsesi halua kertoa huolestaan.

Jos lapsi ei heti osaa kertoa mikä häntä pelottaa, kannattaa ottaa tavaksi kysyä niissä tilanteissa, kun lapsesi on huolissaan. Jos avoimet kysymykset eivät tuota tulosta, voit auttaa lastasi antamalla esimerkkejä: "Jos minä pitäisin esitelmän, minua voisi pelottaa että muut saattaisivat nauraa minulle. Huolestuttaako se sinua?" Mitä luulet, mahtaakohan huolesi liittyä muihin oppilaisiin? Vai opettajaan? Vai koulussa syömiseen? Johonkin tiettyyn aineeseen? Jne." Muista koko ajan pelisilmä ja omien tunteiden säätely, äläkä ajaudu turhautuneeseen tenttaamiseen tai oleta tietäväsi mitä lapsesi pelkää.

Kun huoliajatus on tunnistettu, on tärkeää ilmaista ymmärtävänsä lasta, joka on eri asia, kuin olla samaa mieltä siitä, että pelon sisältö on perusteltu. "Ei ihme, että sinua pelottaa pitää esitelmä, kun uskot, että kaikki pitävät sinua typeränä". "On ymmärrettävää, että et halua lähteä yksin kauppaan, kun ajattelet, että eksyt matkalla ja joudut kidnapatuksi." On hyvä tarkistaa lapselta, ymmärsitkö oikein hänen huolensa.

Tehtävä: Lapsen huoliajatusten tunnistaminen

Huoliajatusten muokkaaminen

Kun tiedät mitä lapsesi ahdistuessaan pelkää, on seuraava askel ottaa huoliajatukset lähempään tarkasteluun ja tutkia, onko ajatus helpottava vai pelon kesyttämistä haittaava. Voitte olla salapoliiseja tai oikeuden tuomareita, jotka punnitsevat todistusaineistoa – vain mielikuvitus on rajana.

Tehtävä: Todistusaineisto huoliajatuksen puolesta ja vastaan

Lapsi ei välttämättä osaa sanoa onko pelko realistinen vai ei. Myöskään jos lapsella ei ole kokemusta tilanteesta todisteiden keksiminen voi olla hankalaa. Tällöin voitte ideoida erilaisia kokeita, joiden avulla lapsi saa kerättyä todistusaineistoa:

Todisteiden etsiminen käytännössä

Tilanne:	Esimerkki: Vastaaminen tunnilla
Odotukseni:	"Jos vastaan luokassa väärin, kaikki nauravat minulle."
Koe (kuinka voin hankkia todistusaineistoa, onko huoliajatukseni todennäköinen vai ei?):	Pidän viikon ajan kirjaa ja aina kun joku vastaa väärin, merkkaan kuinka moni nauraa.
Mitä arvelen tapahtuvan?	Muut nauravat kun joku vastaa väärin.
Mitä tapahtui? Toteutuiko odotukseni?	Joka päivä joku vastasi väärin, yhteensä 15 kertaa. Vain kerran kolme muuta alkoi nauraa. 14 kerralla kukaan ei nauranut.
Mitä opin? Mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavalla kerralla?	Vaikka vastaisin väärin, kaikki eivät vältämättä naura minulle.

Pois välttämisestä

On hyödyllistä tunnistaa miten uhkia yliarvioiva ajattelu liittyy erilaisten tilanteiden murehtimiseen ja harjoitella ajattelemaan realistisemmin. Järjen taso ei usein kuitenkaan vielä riitä - jos jatkaa pelkäämiensä tilanteiden välttelyä, ne eivät muutu helpommiksi eikä ajatuksemme tule testatuksi.

Tehokasta huolien ja pelkojen kesyttämisessä on kohdata ahdistusta herättäviä tilanteita pienin, sietokyvyn mukaan kasvavin askelin. Ahdistaviin tilanteisiin meneminen ei ole mukavaa ja helppoa, Vaikeimmasta haasteesta ei kannata aloittaa vaan harjoitella ahdistuksen kohtaamista vaiheittain, siedettäviin paloihin pilkottuna.

Kyetäkseen olemaan ahdistavassa tilanteessa moni pelosta kärsivä lapsi tai nuori alkaa kontrolloimaan ahdistuneisuuttaan erilaisilla ”turvatempuilla”. Tätä kutsutaan turvakäyttäytymiseksi. Turvakäyttäytymistä on esimerkiksi se, että oman epävarmuuden näkyminen silmistä pyritään estämään maahan katsomalla, äänen sortuminen hiljaa puhumalla tai mielipiteiden tyhmäksi osoittautuminen puhumalla vain ennalta harjoitelluin lausein. Turvakäyttäytyminen voi olla myös jonkin turvaesineen kantamista mukana, musiikin kuuntelemista tai menemistä tilanteeseen vain jonkun toisen kanssa.

Turvakäyttäytymistä tehdään siksi, etteivät omat pelot kävisi toteen. Turvakäyttäytyminen on hyvin tavallista varsinkin sosiaalisten tilanteiden pelossa. Esimerkiksi kun muut eivät ihan tarkkaan kuule mitä sanot, niin he eivät ehkä naura mielipiteillesi. Vaikka turvakäyttäytyminen mahdollistaakin tilanteessa olemisen, se kuitenkin ohjaa henkilön huomion oman itsensä tarkkailuun ja heikentää kykyä olla aidossa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Turvatoimista aiheutuukin usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne ylläpitävät kokemusta, että tilanteessa olisi oikeasti riski joutua arvostelun kohteeksi tai saada huonoa palautetta. Muut voivat myös tunnistaa, että henkilö käyttäytyy jotenkin epäluonnollisesti ja siihen voi liittyä ei-toivottuja seurauksia. Pitkän päälle ne vaikeuttavat sosiaalista kanssakäymistä. Turvakäyttäytymisen purkaminen onkin erittäin keskeistä sosiaalisen jännittämisen helpottumisessa.

Tehtävä: Käyttäytymiskoe

Lapsen tukeminen ahdistavien tilanteiden kohtaamiseen välttelyn sijaan voi ymmärrettävästi herättää vanhemmassa monenlaisia tunteita ja huolia. Lapsi tai nuori tarvitsee myötätuntoista tuuppaamista ja sen signaalin, että sinä uskot hänen pärjäävän.

Tehtävä: Vanhemman huolien todennäköisyys

Tikapuumallia ei suositella sovellettavaksi sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyvän ahdistuneisuuden hoidossa, vaan silloin suositellaan toistettavaksi edellä esiteltyä käyttäytymiskoetta.

Päätavoitteen asettaminen

Asettakaa tavoite, joka on konkreettinen ja jonka voi saavuttaa
Jos huolissa ja peloissa on eri osa-alueita, eri tavoitteille luodaan oma tikapuusuunnitelma

Keksikää mahdolliset askeleet

Jakakaa pelko pienempiin paloihin listaamalla mahdollisia askeleita kohti

eri asioita samalla teemalla tai
eri variaatioita samasta tehtävästä

Esimerkkejä asioista, joita voi muuttaa askelmien välillä:

Ihmiset, jotka ovat lapsen/nuoren kanssa, tai kuinka hyvin hän tuntee heidät
Onko tutussa vai vieraassa paikassa
Kuinka pitkään pysyy tilanteessa
Kuinka paljon aikaa käyttää valmistumiseen
Kuinka paljon pelottavaa asiaa muutetaan, esimerkiksi kuinka pimeää oikeasti on

Lapsi/nuori antaa joka askeleella huoliarvon (1-10) ("Kuinka paljon minua ahdistaisi jos minun pitäisi tehdä kyseinen asia tänään?")

Ensimmäisen tikkaan tulisi olla 2 tai 3 suuruinen huoliasteikolla ja viimeisten 9 tai 10 tasoa
Valitkaa askeleet jotka kattavat koko huoliasteikon (ei yli 2 arvon eroja askelten välillä) ja tehkää niistä tikapuut kirjoittamalla askeleet järjestyksessä matalimmasta korkeimpaan

Sopikaa palkinnot jokaiselle askelmalle ja koko tavoitteen saavuttamiselle. Pienet palkinnot kuuluvat helpompiin ja isot palkinnot vaikeimpiin askelmiin.

Tavoite: bussilla yksin matkustaminen

Tavoite: virheiden sietäminen paremmin

Ohjeet osoitettu lapselle/nuorelle, joka tekee harjoitusta

On tärkeää pysyä tilanteessa riittävän kauan, että huolestuneisuus helpottaa ja huomaa ettei mitään pahaa tapahdu. ”Pysy tilanteessa siitä huolimatta, että ensimmäisellä kerralla kun yrität, saatat huolestua siitä kestätkö.”
Toistaminen – harjoittele tilannetta uudestaan ja uudestaan – kerta ei riitä koskaan! Varmista, että kokeilet jokaista tilannetta monta kertaa, kunnes huomaat että pikemminkin tylsistyt kuin huolestut.
Älä lannistu takapakeista ja vaikeuksista – toiset päivät tulevat olemaan helppoja, toiset vaikeita. Muista, yrittämällä kovasti taistelet huolia vastaan.
Ole tietoinen, että saatat vaivihkaisilla tavoilla yhä välttää vaikeita tunteitasi vaikka olet pelottavassa tilanteessa. Huomaa turvastrategiat, jotka estävät sinua kohtaamasta pelkoasi. Esimerkiksi musiikin kuuntelu, kännykän näprääminen, katsekontaktin välttely, ”taikaesine” tai koiran/kaverin/vanhemman oleminen kanssasi kun kohtaat pelon, johtaa siihen, ettet tiedä pystyväsi siihen itse. On tärkeää kohdata pelko aidosti.
Ja tärkeimpänä, palkitse itsesi!

Huomaa rohkea käytös

Huomio on erittäin tehokas tapa vaikuttaa lapsesi käyttäytymiseen. Ahdistunut käytös vetää usein huomion puoleensa kun taas ei-ahdistunut käytös voi jäädä vaille noteerausta. On ymmärrettävää että näin käy, mutta on tärkeää lähteä tietoisesti harjoittelemaan hyvän huomaamista.

Huomio ja kehuminen – etenkin yrittämisestä. Säännöllinen kehuminen ja kiitoksen antaminen ovat vaikuttavia tapoja vahvistaa tarkoituksenmukaista käytöstä. Erityisen hyvin toimivat selkeät ja konkreettiset kehut "Todella hienoa, kun pystyit olemaan tänään kotona yksin kun kävin kaupassa. Tiedän, että se on sinulle jännittävää, ja olin todella ylpeä, kun uskalsit kohdata pelkosi ja yrittää siitä huolimatta."

Palkitseminen – Palkitseminen on eri asia kuin lahjonta. Lahjomalla yrität saada jotakuta tekemään sinun hyväksesi, kun taas palkitseminen on tunnustus yrittämisestä saavuttaa jotain itsensä hyväksi. Palkitseminen ei edellytä rahankäyttöä ja palkinto tulee suhteuttaa tavoitteeseen, joten niitä tarvitaan erikokoisia. Neuvotelkaa sopivista palkinnoista yhdessä, jotta ne ovat lapselle/nuorelle motivoivia ja mieluisia. Palkinnon on tärkeää olla sellainen, jonka myös vanhempi kykenee jättää antamatta – se on siis bonus, ei jotain mitä lapsi/nuori saa riippumatta tavoitteen täyttymisestä.

Vältä ylenmääräistä rauhoittelua

Lapsesi tulee oppia luottamaan itseensä ja kykyynsä tulla toimeen pelkojensa kanssa. Pulmana vanhempien liiallisella vakuutteluissa on se, että lapsi ajattelee pelottavaan tilanteeseen menemisen olevan ok vain koska vanhempi sanoo sen olevan ok.

Ahdistuneen ja tottelemattoman käyttäytymisen erottaminen

Toisinaan voi olla vaikea erottaa, johtuuko lapsen tai nuoren käytös ahdistuneisuudesta vai pelkästä tottelemattomuudesta. Jos käytöksen takana on ahdistuneisuus, ei siitä tulisi rangaista. Tärkeää on huomata, että osa lapsista tai nuorista saattaa mieluummin hankkiutua hankaluuksiin kuin kohdata vaikean tilanteen.

Vanhemman kannattaa pohtia, onko asian välttelylle tai hankalaksi heittäytymiselle jokin syy. Onko tilanteessa jotain, joka voi pelottaa lastasi?

Esimerkiksi:

Vaikka teillä on paljon kannettavaa ja olette väsyneitä, lapsi ei suostu tulemaan hissillä, koska pelkää hissin jumiutumista.
Nuori on taitava uimari, mutta ei halua mennä uimaan koulun kanssa, koska pelkää, että muut nauravat jos näkevät hänet vaihtamassa vaatteita.

On kuitenkin syytä pitää mielessä, että riippumatta ahdistuneisuudesta, itsen tai muiden vahingoittaminen ei ole hyväksyttävää. Tunnemyrskyn ollessa päällä järkevä puhuminen on turhaa, sen sijaan voi kokeilla rauhoittaa tilannetta muuten, esimerkiksi rauhallisella läsnäololla tai kosketuksella.

Tunteet, lapset ja vanhemmat Tehtävä: Vastaaminen lapsen ahdistuneeseen käytökseen

Omahoidon alkuun Seuraava osio