Epävakaa persoonallisuus – mitä se on?

Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, joka aiheuttaa siitä kärsivälle paljon haittaa ja ajoittain voimakkaita oirejaksoja. Häiriö on noin joka sadannella.

Kolme keskeisintä oirekokonaisuutta ovat

  • tunne-elämän epävakaus
  • käyttäytymisen säätelyn häiriöt
  • ihmissuhteiden vaikeudet.

Tunteiden ja mielialojen säätelyn vaikeus on epävakaan persoonallisuuden ydinpiirre. Keskeistä tunnesäätelyn ongelmissa ovat

  1. Herkkyys tunneärsykkeille
  2. Tunnereaktioiden voimakkuus
  3. Hidas palautuminen perustasolle.

 Mitä se on?

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Tunteiden epävakaus ilmenee huomattavina, voimakkaina muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Mielialan muutokset toistuvat tiheästi ja ovat voimakkaita, mutta muutosten ei välttämättä tarvitse olla äkillisiä. Vaikka epävakaudessa esiintyy paljon vihaisuutta, on monilla myös omien tunteiden liiallista kontrollointia, ja tunteiden säätely voi vaihdella hetkestä toiseen ylikontrolloinnin ja alikontrolloinnin välillä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on usein myös tyhjyyden, päämäärättömyyden, masennuksen, arvottomuuden, haavoittuneisuuden ja häpeän kokemuksia. Monet ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään, kuten kaltoinkohtelua ja erityisesti tunteiden laiminlyöntiä. Kokeneiden terapeuttien mukaan monet epävakauteen liittyvistä äkkivääriltä näyttävistä tai epäloogisen tuntuisista oireista ovat itse asiassa häiriöstä kärsivien selviytymisstrategioita – toisin sanoen toimivinta, mitä ihminen on toistaiseksi oppinut tullakseen toimeen olojensa kanssa.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy paljon muitakin oireita ja itsemurhariski on kohonnut. Etenkin kriisien yhteydessä esiintyy usein itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, minkä vuoksi kriisien hallinta on hoidossa tärkeää.

Epävakaan persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista omaan omien kokemus- ja toimintatapojen epävakaisuutta, joka ei rajoitu vain esimerkiksi hankalaan elämäntilanteeseen tai tiettyyn ihmissuhteeseen. Epävakaat piirteet aiheuttavat pitkäkestoisia hankaluuksia elämä eri osa-alueilla ja toimintakyvyn huonontumista. Jotta diagnoosi olisi luotettava, tarvitaan mahdollisimman laajaa tietoa henkilön pitkäkestoisista kokemus- ja käyttäytymistavoista sekä ajankohtaisista oireista. Siksi diagnoosi onkin syytä tehdä erikoissairaanhoidossa tai kokeneen ammattilaisen huolellisen arvion perusteella.

Tarkempaa tietoa epävakauden oireista saat epävakauden käypä hoito –suosituksesta

 Mistä epävakaus johtuu?

Epävakauden syytä ei tiedetä, mutta uskotaan, että häiriön syntyyn vaikuttavat useammat tekijät. Vaikka yksilöllinen vaihtelu on suurta, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on ryhmätasolla muita enemmän vaikeita ja traumaattisia lapsuudenkokemuksia. Myös perinnölliset tekijät ja myötäsyntyiseen temperamenttiin liittyvät tekijät voivat vaikuttaa epävakauden syntyyn, samoin raskauden ajan riskitekijät kuten äidin tupakointi ja lääketieteelliset komplikaatiot sekä synnytyksen aikaiset komplikaatiot lisäävät nykytiedon mukaan epävakaan persoonallisuushäiriön riskiä.

 Voiko epävakautta hoitaa?

Epävakauteen sopivilla psykoterapiamenetelmillä voidaan lieventää tehokkaasti oireita ja niistä aiheutuvaa haittaa ja edistää sopeutumista ja parantaa toimintakykyä. Terapian pitää kuitenkin olla epävakauteen suunniteltua; tavanomainen keskusteluterapia ei aina auta.

Epävakaan persoonallisuushäiriön Käypä hoito –suosituksen mukaan tutkimusnäyttöön perustuvia ja toimivia psykoterapeuttisia hoitomuotoja ovat seuraavat:

  • dialektinen käyttäytymisterapia
  • skeematerapia
  • mentalisaatio
  • transferenssikeskeinen psykoterapia
  • STEPPS (Systems Training for Emotional Predictability and Problem Solving)

Julkisen terveydenhuollon ammattilaisia on paikoin koulutettu soveltamaan näiden psykoterapioiden elementtejä hoidossa.

Käypä hoito –suositus

Myös lääkkeistä voi olla hyötyä: Psykoosilääkkeet, mielialan tasaajat tai serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat lievittää joitain epävakauden oireita, kuten impulsiivisuutta, aggressiivisuutta, mielialojen heittelyä ja ahdistuvuutta. Rauhoittavista lääkkeistä kuten bentsodiatsepiineista ei ole todettu hyötyä.

Epävakauden hyvä hoito tulee toteuttaa pääosin avohoidossa ja sairaalahoidon osalta pääasiassa päiväsairaalaolosuhteissa. Koko hoidon kulmakivi on epävakaudesta kärsivän pitkäjännitteinen hoitoon sitoutuminen ja valmistautuminen kriisitilanteisiin ennakolta. Oireiston vakaannuttua on hyvä selvittää laaja-alaisempi hoidon tarve.

Epävakaan persoonallisuuden ennuste on varsin hyvä. Kymmenen vuoden kuluttua vain osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky paranee oireista toipumista hitaammin.

Tämän omahoito-ohjelman kautta saat tietoa siitä, miten päästä alkuun omien tunteiden vakauttamisessa. Se on ensimmäinen askel kohti ehyempää kokemusmaailmaa. Jatka tästä eteenpäin!