Tietoa erosta

Erokriisin kohdatessa ihminen janoaa yleensä tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä on tapahtunut. Myös käytännön asioiden järjes​telyssä kaivataan usein apua. Tämä osio sisältää tietoa erosta sekä neuvoja eroavalle. Vaikka jokainen ero on yksilöllinen, on eron työstämisessä samankaltaisia vaiheita. Nämä erokriisin vaiheiden kuvaukset löydät myös tästä osiosta.​

 Erotietoa

Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 14 000 avioliittoa ja ennusteiden mukaan noin joka toinen avioliitto päättyy eroon. Euroopan mittakaavassa Suomen avioeroluvut ovat Euroopan korkeimpia, jos ne suhteutetaan väestön kokoon. Et siis todellakaan ole yksin, vaan moni kanssasi samassa tilanteessa oleva lukee tätä opasta juuri nyt. Jotkut liitot ovat kestäneet pitkään, toiset lyhyen aikaa. Avioliitot purkautuvat Suomessa keskimäärin noin 12 vuoden jälkeen, mutta avioliittojen kestoaika on lyhentynyt viime vuosina. Avoliittoja puolestaan solmitaan huomattavasti enemmän kuin avioliittoja, mutta ne myös purkautuvat useammin. Esimerkiksi vuonna 2005 avoparit muuttivat noin kolme kertaa useammin erilleen kuin avioliitossa elävät parit.

Kolme neljästä erosta tapahtuu lapsiperheissä. Tämä johtuu osittain siitä, että lapsen syntymä parisuhteeseen haastaa totuttuja rutiineja kotitöiden, ajankäytön ja oman identiteetin suhteen. Elämässä tapahtuvat muutokset ja vaikeudet saavat monet parit kyseenalaistamaan parisuhteensa ja vuosittain arviolta noin 30 000 lasta kokee vanhempien erotilanteen. Jos sinulla on lapsia, he eivät ole yksin, vaan todella monet lapset käyvät läpi eron. Sinun on hyvä tietää, että lapset voivat selvitä erosta hyvinkin, kun vanhemmat tekevät töitä hyvän yhteistyösuhteen saavuttamiseksi.

Ruotsinkielinen väestö eroaa Suomessa harvemmin kuin suomea puhuva väestö. Parin, jossa molemmat puhuvat suomea, eroriski on 40 % korkeampi kuin kahden ruotsia äidinkielenään puhuvan. Ruotsinkielinen väestö on parisuhteissaan tyytyväisempi mm. kahdenkeskisen ajan määrään ja tämä seikka tuntuu lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta.

 Mistä syistä erotaan

Eroon ei ole tavallisesti vain yhtä syytä. Tavallisesti eroon johtaa tilanne, jossa monet ongelmat ja ristiriidat ovat kasautuneet. Ongelmia parisuhteessa aiheuttavat usein kotityöt, lasten kasvattaminen, omat tunne-elämän tarpeet ja seksuaalisuus. Noin kolmasosa parien ongelmista ei ole sovittavissa eli ne ovat ns. ratkaisemattomia tai ikuisuusongelmia. Haasteena on näiden ratkaisemattomien ongelmien kanssa elämään oppiminen ja niistä puhuminen.

Eroriski kasvaa erityisesti silloin, kun parisuhteen ristiriidoista ei pystytä sopimaan. Ihmisten odotukset parisuhteita kohtaan ovat lisääntyneet ja erityisesti naisilla on usein miehiä enemmän odotuksia kumppanilta. Kumppanien erilaisuus avaa parisuhteessa mahdollisuuden kasvuun, mutta samalla se on suuri haaste. Kiintymyksen ylläpitäminen toiseen edellyttää jakamista, eli valmiutta antaa itsestään ja ottaa toiselta vastaan. Parisuhde on jatkuva prosessi: virittäytymistä, yhteyden saamista toiseen, eksymistä toisesta ihmisestä ja uudelleen yhteyden saavuttamista.

Kun suhteessa on erouhka, kumppaneiden kyvyssä ja halussa tarjota toiselle läheisyyttä ja ymmärrystä on usein puutteita. Tällöin tulee esiin vaikeuksia puhua suhteeseen liittyvistä asioista. Myös arvostuksen ja kunnioituksen puute puolisoa kohtaan ovat tekijöitä, jotka ennustavat sitä, että kriisi johtaa eroon.

Varoitusmerkit, jotka saattavat kertoa eroriskin vahvistumisesta, liittyvät parin vuorovaikutukseen. Toisen lähestymiseen voidaan vastata kolmella eri tavalla:

  • Myönteisesti
  • Jättämällä toisen lähestyminen huomioimatta
  • Hyökkäämällä

Ongelmien kehittyessä parin vuorovaikutus saattaa muuttua positiivissävytteisestä negatiiviseksi tai töykeäksi ja mykkäkoulu lisääntyy. Toimimattomassa parisuhteessa riitojen perusteella aletaan määritellä kumppania ja parisuhdetta. Kielteiset ennakko-odotukset muokkaavat vähitellen suhteeseen kielteisen vuorovaikutuksen kehää. Kumppanit syyttelevät, vaativat, puolustautuvat ja vetäytyvät vuorovaikutustilanteissa eikä kummankaan osapuolen todelliset tarpeet ja tunteet tule kuulluiksi. Usein tilanne kärjistyy ja lukkiutuu. On hyvä muistaa, että kuka tahansa voi ajautua suhteessaan kielteiselle vuorovaikutuksen kehälle. Tähän ei ole syyllisiä.

Negatiivisen vuorovaikutuksen lisäksi eron varoitusmerkkejä ovat parin yhteiset huonot muistot menneisyydessä eikä pelkästään nykyhetkessä. Kumppaneiden huomio kiinnittyy epäonnistumisiin, riitoihin ja vaikeuksiin ja yhteiset onnistumiset sekä positiiviset hetket jäävät vähemmälle huomiolle. Epäonnistumisten taustalla nähdään helposti kumppanin persoona eikä tilanne ja sen haastavuus.

Tutkimusten mukaan myös tyytyväisissä parisuhteissa riidellään, ilmaistaan suuttumusta ja pettymystä. Riitelyn määrä ei erota onnellisia ja onnettomia pareja toisistaan, mutta tyytyväisissä parisuhteissa osataan paremmin rauhoittumisen ja toisen rauhoittelun taito. Näissä suhteissa sovinnon tekeminen onnistuu ja syyttelyä, mököttämistä ja puolustautumista vältetään. Molemmat suhteen osapuolet jakavat ymmärryksen siitä, että ikuisuusteemojen kanssa voi oppia elämään.

Joskus eroon ei tarvita hankalia riitoja vaan pari saattaa vähitellen etääntyä toisistaan. Suhteeseen hiipii vähitellen sitoutumishalun puute omaa kumppania kohtaan. Parin kasvaminen erilleen voi johtua erilaisista tottumuksista ja elämäntavoista, muutoksista tunnetason yhteydessä toiseen. Toisaalta etääntymiseen voivat vaikuttaa päihteet, mielenterveysongelmat ja väkivalta. Joskus taustalta löytyy suhteeseen kyllästyminen tai siitä vieraantuminen sekä hyvin usein edellä mainitut kommunikaatiovaikeudet. Myös äkilliset muutokset, kuten taloudelliset vaikeudet, uskottomuus ja rakastuminen kolmanteen osapuoleen voivat ajaa parisuhteen karille.

Uskottomuus on yksittäisistä eroon johtaneista syistä suurin tekijä. Uskottomuus voi olla muun muassa parisuhteen muuttuneesta tunneilmastosta johtuvaa tai liittyä omaan elämänkriisiin, jota lähdetään ratkaisemaan parisuhteen ulkopuolella.

 Mitä käytännön asioita eroon liittyy

Avioerohakemuksen voi jättää yksin tai kumppanin kanssa oman kotipaikan käräjäoikeuteen. Hakemukseen tarvitaan molempien osapuolien henkilötiedot, mutta sen voi allekirjoittaa vain toinen osapuolista. Jos hakemus on allekirjoitettu vain toisen osapuolen toimesta, saa kumppani tiedon avioeron vireillepanosta postitse kuukauden sisällä. Tästä tiedonannosta alkaa avioeron harkinta-aika, joka on kuusi kuukautta. Harkinta-ajan jälkeen käräjäoikeudelle tehdään toisen vaiheen hakemus, joka johtaa asian jatkokäsittelyyn. Jatkohakemuksen voi tehdä puolisoista vain toinen tai kumppanit voivat tehdä sen yhdessä. Lopullinen avioero myönnetään tämän hakemuksen käsittelyn jälkeen ja astuu voimaan heti. Jos kumppanit ovat asuneet keskeytyksettä erillään jo kahden vuoden ajan, on avioero mahdollista saada tällä perusteella. Tällöin hakemuksessa tulee ilmoittaa kahden vuoden asumuserosta ja asumusero tulee pystyä näyttämään myös toteen.

Vaikka eroa ei olisi vielä myönnetty tai sitä ei ole edes pantu vielä vireille voivat kumppanit sopia omaisuuden jakamisesta. Tämän voi tehdä laatimalla vapaamuotoisen osituksen esisopimuksen, joka olisi hyvä tehdä kirjallisesti. Esisopimus ei kuitenkaan korvaa omaisuuden ositusta tai omaisuuden erottelua.

Usein jo ennen ositusajatuksia eroavan parin tulee päättää kumpi osapuolista jää asumaan perheen yhteiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes ero on saatu juridisena prosessina päätökseen ja omaisuus ositettua. Jos parisuhteessa on lapsia, on tavallista, että asuntoon jää se osapuoli, joka ensisijaisesti hoitaa lapsia. On hyvä, jos kumppanit voisivat sopia asiasta yhdessä ja esimerkiksi ulosmuuttavan osapuolen muuttokustannukset voitaisiin jakaa. Jos yhteiseen sopuun on vaikea päästä, voi tuomioistuin päättää sen, kuka asuntoon voi jäädä asumaan. Tämä päätös on voimassa kuitenkin vain kaksi vuotta tai lyhemmän ajan, jos ositus on saanut lainvoiman tai omaisuuden erottelu on viety päätökseen.

Omaisuuden ositus voidaan käynnistää, kun avioero on tullut vireille ja jompikumpi kumppaneista vaatii sitä. Ositus ei kuitenkaan ole pakollinen asia, jos se sopii molemmille osapuolille. Jos kumppanit pystyvät sopimaan omaisuuden jakamisen, on se mahdollista, mutta siitä olisi hyvä laatia osituskirja. Jos omaisuuden osittaminen ei onnistu yhteistuumin, sitä toteuttamaan tarvitaan ulkopuolinen henkilö.

Lasten huoltajuus ja asuminen

Lasta koskevat päätökset erotilanteessa perustuvat aina arvioon siitä, mikä on lapsen etu. Vanhemmat voivat keskenään sopia siitä, kumman luona lapsi pääasiassa asuu. Lapsella ei kuitenkaan virallisesti voi olla kahta osoitetta, vaikka hän asuisi osan ajasta toisen vanhemman luona.

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen lapsen asuinpaikasta, asia voidaan käsitellä tuomioistuimessa. Silloin päätökseen vaikuttaa se, missä määrin lapsi on kiintynyt ja tukeutuu kumpaankin vanhempaansa. Huomioon otetaan myös vanhemman kyky huolehtia lapsen arkisista tarpeista sekä vanhemman kasvatusperiaatteet. Hyväksi katsotaan myös vanhemman kyky tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Status quo -periaatteen mukaan lapsen vakiintunut olosuhde pyritään säilyttämään, minkä vuoksi lapsen tämän hetkinen asuinpaikka voi myös vaikuttaa tuomioistuimen päätökseen.

Eroavat vanhemmat saavat lähtökohtaisesti yhteishuoltajuuden. Vanhemmat voivat joissain tapauksissa tehdä niin sanotun työnjakomääräyksen, jonka mukaan vanhemmat päättävät yhdessä lapsen asioista, mutta yksittäiset asiat ovat vain toisen vanhemman vastuulla, kuten lapsen terveydenhoitoon liittyvät asiat.

Yksinhuoltajuus voidaan antaa vain, jos vanhemmat katsotaan pysyväluonteisesti kyvyttömiksi keskustelemaan ja päättämään lapsen asioista yhdessä. Yksinhuoltajuuden saa useimmiten se vanhempi, kenen luona lapsi asuu. Toinen vanhempi saa kuitenkin lähes aina niin sanotun tiedonsaantioikeuden, joka oikeuttaa hänet saamaan lasta koskevia tietoja esimerkiksi koulusta. Lapsen tapaamisoikeutta ei ole sidottu huoltajuuteen.

 Ero on elämänkriisi

Ero on aina yksilöllinen ja pitkä prosessi, jonka työstämiseen tarvitaan aikaa. Aikaa tarvitaan ennen kaikkea tunnesidosten purkamiseen entisestä kumppanista. On hyvä muistaa, että ero on puolison kuoleman jälkeen elämän merkittävimpiä muutostapahtumia ja suurimpia stressitekijöitä. Ero on tavallisesti monivaiheinen prosessi, joka muokkautuu jokaisella ihmisellä yksilöllisesti, mutta samalla kaikissa eroprosesseissa on jotain yleistä ja yhteistä. Erossa voidaan havaita erilaisia vaiheita, jotka lähes jokainen työstää läpi omalla tavallaan.

Eron vaiheita ovat:

  • Erouhan havaitseminen ja toteaminen
  • Shokkivaihe
  • Reaktiovaihe – Toimintavaihe
  • Eropäätöksen jälkeinen aika
  • Uudelleen suuntautuminen eron jälkeen

Eroajatukset tulevat harvoin yhtä aikaa molemmille kumppaneille. Tavallista on, että toinen kumppaneista havainnoi parisuhteessa olevia ongelmia ja saattaa tuoda niitä esiin useaankin otteeseen. Usein kuitenkin molemmat kumppanit huomaavat etääntyneensä toisistaan. Molemmat ovat saattaneet kokea jäävänsä vaille ymmärrystä tai tukea. Arki on ehkä vienyt mukanaan ja tärkeiden asioiden selvittelyyn ei ole otettu riittävästi aikaa. Monesti eroajatukset ovat juuri reaktiota epäonnistumisen kokemuksiin parisuhteessa: ongelmia ei ole yrityksistä huolimatta saatu ratkaistua. Eroajatukset muokkautuvat vähitellen kumppaneiden mielessä ja vahvistuvat ajan myötä. Tutkimusten mukaan eroa mietitään keskimäärin vuodesta kahteen vuoteen. Vaikka molemmat olisivat ajatelleet eroa, voi toisen eropäätös tulla toiselle myös täytenä yllätyksenä.

Kun toinen sanoo haluavansa eron, on se toiselle yleensä valtava shokki. Shokkivaiheessa tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia ja ne myllertävät vahvasti. Molemmille osapuolille voi tulla yllätyksenä voimakkaat ahdistuksen ja epätoivon tunteet, uniongelmat, ruokahaluttomuus ja levottomuus. Vaikka itse olisi ollut aloitteellinen eroamisessa, yksinäisyyden tunteet, suru ja pettymys ovat tavallisia. Osapuoli, joka haluaisi jatkaa vielä suhdetta, kokee tulevansa hylätyksi. Hän kokee yleensä tuskaa, shokkireaktioita, itsetunnon laskua, masennusta ja ahdistusta, ja pelkoa omasta selviämisestään. Olisikin tärkeää, että pari antaisi itselleen aikaa ennen kuin tehdään suuria päätöksiä avioerosta. Ero ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Käsittelemättömät asiat saattavat nousta tässä vaiheessa uudelleen esiin. Kun asioita on rauhassa puitu ja niistä on keskusteltu, ja molemmat ovat edelleen sitä mieltä, että olisi parasta erota, molemmilla on todennäköisesti enemmän voimia toteuttaa eropäätös.

Reaktiovaiheessa tunteet voivat vaihdella exää kohtaan heräävistä hellyyden tunteista ahdistukseen ja epävarmuuteen. Oma olo voi olla epätodellinen. Mielessä voi liikkua syyllisyyttä, uhriksi joutumisen kokemuksia, itsetuhoisia ajatuksia ja oma toimintakyky voi olla madaltunut. Tässä vaiheessa eroaikeet tulevat usein ympäristön tietoon. Tällöin ryhdytään yleensä myös konkreettisiin toimiin eron saamiseksi eli juridiseen ja taloudelliseen eroon kumppanista. Reaktiovaiheessa konkreettisen avun tarve on suurta ja apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan. Jos olo on hyvin vaikea, voi sairasloma ja väliaikainen lääkitys olla paikallaan. Kaikki tunteet eivät välttämättä liity nykyiseen eroon, vaan pahanolon tunteet voivat johtua aikaisempien erojen ja traumojen kokemuksista, jotka nousevat erotilanteessa esiin eroahdistuksena.

Kun eropäätös on saatu aikaiseksi ja käytännönjärjestelyjäkin ehkä tehty, aletaan työstää vahvasti syitä, jotka johtivat eroon. Tällöin myös arvioidaan päättyvän tai päättyneen parisuhteen merkitystä itselle. Tämän lisäksi työstetään vanhasta luopumiseen liittyviä tunteita ja surraan päättyvää tai päättynyttä elämänvaihetta. Tämän ajanjakson aikana luodaan uusia käytäntöjä ja sopimuksia asumisen, omaisuuden jakamisen ja vanhemmuuden toteuttamisen suhteen. Lasten asuminen, tapaaminen ja huoltajuuskysymykset ovat keskeisiä asioita, joita tässä vaiheessa selvitellään.

Uudelleen suuntautumisvaiheessa omien tunteiden hallitsemiseen löytyy enenevässä määrin uusia keinoja ja oma itsetunto alkaa palautua. Tässä vaiheessa voi olla helpompaa löytää itseään kiinnostavia asioita omasta ja ympäröivästä elämästä. Erokokemuksen perusteella lähdetään luomaan elämälle uusia merkityksiä ja löydetään ehkä uusi perusta arjelle, joka voi olla aiempaa vahvempi.

Erokriisi voi toimia myös niin, ettei parisuhdetta puretakaan. Kriisin takia voidaan huomata, että parin välille on syntymässä uudenlainen, keskustelevampi suhde. On mahdollista, että kumppanit puhuvat ehkä ensimmäisiä kertoja rehellisesti asioista. Näin voi käydä, vaikka toisella olisi ollut jo toinen suhdekin. Tämä edellyttää uudenlaisia kokemuksia yhdessäolosta ja jakamisesta. Avoimen keskustelun myötä on mahdollista, että pettämisen aiheuttama loukkaantuminen tulee riittävästi kohdattua.

Katso oheisesta videosta, kun Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kertoo erosta elämänkriisinä.