Mistä sosiaalisessa jännittämisessä on kyse?

Miltei jokaista ihmistä jännittää joskus sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi työhaastatteluun tai treffeille meno jännittää suurta osaa ihmisistä. Pieni jännitys pitää valppaana, ja auttaa toimimaan tilanteessa paremmin. Voimakas ahdistus, paniikki ja huomion kiinnittäminen vain omaan olotilaan kuitenkin hankaloittaa tilanteessa olemista merkittävästi. Tällöin kyse saattaa olla sosiaalisesta jännittämisestä. Arviolta 10–15 % kärsii tämän tyyppisestä oireilusta jossain vaiheessa elämäänsä. Sosiaalista jännittämistä voidaan tehokkaasti hoitaa.

 Mitä sosiaalinen jännittäminen on?

Sosiaalisessa jännittämisessä on kyse siitä, että henkilöä ahdistaa tai pelottaa olla toisten huomion kohteena. Hän pelkää kiusalliseksi kokemaansa huomiota ja ajattelee tietoisesti tai tiedostamattaan, että hänen käytöksensä on jotenkin hävettävää tai nolostuttavaa muiden ihmisten silmissä. Pelätyt sosiaaliset tilanteet aiheuttavat ahdistusreaktion, joka voi ilmetä myös paniikkikohtauksen muodossa.

Jos sosiaalinen jännittäminen on tilanteeseen nähden kohtuuttoman voimakasta ja se alkaa haitata arkielämää (esimerkiksi ihmissuhteita, opintoja tai työuraa), voidaan puhua sosiaalisten tilanteiden pelosta, mikä on diagnosoitavissa oleva mielenterveyden häiriö. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan nimittää myös sosiaaliseksi jännittämiseksi, sosiaaliseksi fobiaksi tai sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi.

Tyypillisesti jännittämistä ei esiinny kaikkein läheisimpien ystävien ja sukulaisten seurassa, eikä myöskään täysin ventovieraiden kanssa. Yleensä jännittävimpiä ovat siis sellaiset tilanteet, joissa on läsnä tuttuja ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole erityisen läheisiä.

Tilanteita, jotka voivat tyypillisesti olla ahdistavia sosiaaliselle jännittäjälle:

  • julkinen esiintyminen
  • yhteinen ruokailu tai kahvitilaisuus
  • puhelimella soitto
  • osallistuminen juhliin, kokoukseen, koulutukseen tai muuhun ryhmätapahtumaan
  • työhaastattelu tai esimiehen tapaaminen
  • yleisen wc:n käyttö

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy usein muun muassa seuraavia oireita:

Arvioi sosiaalisen jännittämisesi vaikeusastetta täyttämällä seuraava sosiaalisen jännittämisen kysely. Kirjoita saamasi pistemäärä muistiin, jotta voit seurata oireidesi kehittymistä omahoito-ohjelman aikana.

Sosiaalisen jännittämisen kysely

Lue lisää aiheesta:

Terveyskirjasto: Sosiaalisten tilanteiden pelko

 Sosiaalisen jännittämisen synty

Sosiaalinen jännittäminen on yleisimpiä ahdistuneisuuden muotoja. Arviolta 10–15 % kärsii tämän tyyppisestä oireilusta jossain vaiheessa elämäänsä.

Monet sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät kertovat, että heillä on ollut pelkoja niin kauan kuin he muistavat, jo lapsesta saakka. Varsinainen sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy useimmiten nuoruudessa, 11–16 vuoden iässä, mutta se voi alkaa myöhemmälläkin iällä. Sosiaalinen jännittäminen saattaa joskus iän myötä ensin helpottaa, mutta palata taas myöhemmin uudelleen. Hankalat tai kuormittavat elämäntilanteet voivat saada aikaan aikaisemmin jo hallinnassa olevien pelkojen palaamisen tai voimistumisen.

Yksiselitteistä syytä sille, miksi vuorovaikutustilanteet ovat joillekin niin pelottavia, että niistä muodostuu ajan myötä ahdistuneisuushäiriö, ei tarkalleen tiedetä. Yleisesti arvellaan, että häiriön synty on monen tekijän summa. Siihen ajatellaan vaikuttavan ainakin seuraavat tekijät:

  • Perinnöllinen alttius: Alttiuden varovaisuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin ajatellaan olevan osittain perinnöllistä. Tätä tukevat havainnot sitä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa esiintyy useammin henkilöillä, joiden lähisukulaisilla on samanlaisia pelkoja.
  • Vanhemmilta opitut mallit: Yksi pelkojen syntyyn vaikuttava tekijä on oppiminen. Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa sosiaalisia tilanteita varotaan, voi hän itsekin alkaa kokea tällaiset tilanteet uhkaaviksi. Myös ankaran ja nolaavan kasvuympäristön on havaittu altistavan sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiselle.
  • Aiemmat kokemukset sosiaalisissa suhteissa: Monet sosiaaliset jännittäjät muistavat lapsuudesta tilanteita, joissa ovat joutuneet muiden negatiivisen arvioinnin kohteeksi. Näissä tilanteissa on koettu kiusaantumista, nolostumista tai häpeää. Tällaiset kokemukset voivat ajan myötä muodostua uskomuksiksi, jotka muovaavat tapaamme hahmottaa uusia sosiaalisia tilanteita. Kun joudumme tilanteeseen, jossa on mahdollisuus joutua muiden arvioinnin kohteeksi, voivat nämä vanhat pelot nostaa päätään. Kiusaamisen kohteeksi joutumisen on havaittu olevan voimakkaasti yhteydessä sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiseen.

 Toimintasi ja ajatuksesi muovaavat tunteitasi

Tämä omahoito-ohjelma pohjautuu kognitiiviseen ja käyttäytymisterapeuttiseen tietoon. Sen mukaan ajatukset, tunteet, fyysiset tuntemukset ja käyttäytyminen ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa.

Se, minkälaisia ajatuksia tilanteessa syntyy, vaikuttaa siihen, mitä tunteita tilanteessa herää ja miten siinä toimitaan. Samoin tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat siihen, minkälaisia ajatuksia meille syntyy. Ihminen, joka ajattelee esimerkiksi tulevasta esiintymistilanteesta ”hyvin se menee, minä pystyn siihen”, tuntee ja käyttäytyy eri tavalla kuin henkilö, joka ajattelee ”Nolaan taatusti itseni ja kaikki nauravat minulle”. Pelkoja eivät siis aiheuta itse tilanteet, vaan tilanteista tehtävät tulkinnat.

Ajatuksiin vaikuttamalla on mahdollista saada aikaan muutoksia tunteissa ja käyttäytymisessä. Vastaavasti muuttamalla käyttäytymistämme voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja tunteisiimme. Jos esimerkiksi pelkää korkeita paikkoja, on yleistä vältellä niitä. Jos kuitenkin muuttaa toimintatapojaan ja hiljalleen alkaa totuttautua yhä korkeammissa paikoissa oleskeluun, korkeuksiin liittyvä pelon tunne vähenee. Vastaavalla ajatuksella tässä omahoito-ohjelmassa aletaan vähitellen totuttautua erilaisiin sosiaalisesti jännittäviin tilanteisiin.

 Sosiaalisen jännittämisen mekanismeja

Tutkitaan seuraavaksi, millaiset asiat saattavat ylläpitää sosiaalista jännittämistä. Tunnistatko itsessäsi joitain seuraavista ajatus- tai toimintamalleista?

 Sosiaalisen jännittämisen hoito

Vain reilusti alle puolet sosiaalisesta jännittämisestä kärsivistä hakee tilanteeseen apua, ja merkittävä osa apua hakevista hakee sitä vasta vuosia tai vuosikymmeniä oireiden alkamisen jälkeen. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä oireiluun olisi tarjolla tutkitusti tehokkaita hoitokeinoja.

Sosiaalisen ahdistuneisuuden psykososiaalisista hoidoista eniten näyttöä on kognitiivisista terapioista. Keskeisintä hoidossa on vähitellen harjaantua kohtaamaan erilaisia itselle jännittäviä tilanteita altistusharjoitusten avulla. Suuri osa hoidosta tapahtuu siis omassa arjessa, ei niinkään terapiaistuntojen aikana. Altistusharjoitusten tiedetään helpottavan tehokkaasti ikäviä kehollisia tuntemuksia, kuten punastumista, hikoilua ja sydämen tykytystä.

Kognitiiviseen terapiaan pohjautuva hoito sisältää lisäksi omiin pelkoihin liittyvien ajatusten tunnistamista ja niiden muokkaamista. Erityisesti hoidossa keskitytään epärealistisen suureen huoleen arvioiduksi tulemisesta ja siihen liittyvään itsetarkkailuun. Lisäksi kiinnitetään huomiota tilanteiden välttelyyn.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on mahdollista helpottaa myös lääkehoidon avulla. Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään ahdistuskohtausten toistumista tai tilanteisiin liittyviä ennakkopelkoja. Lääkkeinä käytetään yleensä joko masennuslääkkeitä, tai tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä. Esiintymispelon lievittämisessä saatetaan käyttää myös ennen tilaisuutta otettavia verenpaineen hoidossa käytettäviä β-salpaajia.