Läheisen oma jaksaminen

​​​​​​​​Tiedetään, että syömishäiriötä sairastavan läheisillä on suuri riski masentua ja palaa loppuun. Jos haluaa auttaa sairastunutta, omasta jaksamisesta on kuitenkin huolehdittava. Kuten lentokoneessa sanotaan: ”laita ensin happimaski omille kasvoillesi ja auta sitten vasta toisia”.

On tyypillistä, että läheinen jaksaa ponnistella niin kauan kuin sairastuneen tilanne on kriittinen. Kun se helpottaa, läheinen saattaa kokea itsensä tavattoman uupuneeksi. Tämä voi herättää hämmennystä ja syyllisyyden tunteita, mutta on tavallinen reaktio paineen helpottamiseen.

Itsestä huolehtiminen ja armollisuus itseä kohtaan antaa arvokkaan esimerkin sairastuneelle, joka tyypillisesti ei koe ansaitsevansa huolenpitoa tai mitään hyvää. Itsemyötätunnon taito on tärkeää syömishäiriöstä toivuttaessa, ja samaa kannattaa myös läheisen harjoitella.


 Jaksamista auttavat tekijät

Jaksamista auttavat tekijät eivät yleensä ilmaannu sattumalta, vaan niihin pitää panostaa. Sinusta saattaa tuntua siltä, että sairastuneen auttaminen on ensisijainen tehtävä. Et kuitenkaan voi auttaa, jos olet itse täysin loppu. Auttajan pitää huolehtia itsestään ja voimavaroistaan, jotta jaksaisi auttaa.

Itsemyötätunto

Syömishäiriötä sairastava on usein varsin kriittinen itseään kohtaan, mutta samalla tavalla voi käyttäytyä myös läheinen. Yksi tärkeä opeteltava taito on itsemyötätunto. Sillä tarkoitetaan samanlaista suhtautumista, jonka soisit hyvälle ystävälle niin myötä- kuin vastoinkäymistenkin hetkellä. Toisin määritellen myötätunto on kyky huomata kärsimystä itsessään ja muissa, yhdistettynä haluun ja kykyyn lievittää tätä kärsimystä eri keinoin. Miten siis kohtelet itseäsi, kun epäonnistuit tai teit jonkin virheen tai virhearvion? Huomaatko oman pahan olosi? Yritätkö auttaa itseäsi jollain tavalla? Ihmiset, jotka pystyvät suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti, pystyvät myös helpommin yrittämään uudelleen. Itsekriittinen suhtautuminen johtaa helposti lamaantumiseen: ei tämä kuitenkaan onnistu, on siis turha yrittää. Syömishäiriötä sairastunut ei koe myötätuntoa itseään kohtaan eikä katso ansaitsevansa mitään hyvää. On siis äärimmäisen tärkeää näyttää myös esimerkkiä siitä, etteivät virheet tai epäonnistumiset ole maailmanloppuja.

Itsemyötätuntotestin voi tehdä täällä

Oman ajan ottaminen

Syömishäiriöön sairastuneen auttaminen saattaa olla hyvin sitovaa sekä ajallisesti että henkisesti. Silloin on tärkeää, että läheinen muistaa ottaa myös itselleen pieniä hengähdyshetkiä ja omaa aikaa ilman syömishäiriötä. Lyhytkin hengähdys voi merkittävällä tavalla auttaa jaksamaan. Läheisen hengähdyshetki voi olla esimerkiksi

  • kävelylenkki metsässä
  • rentoutusharjoitus tai rentoutusäänitteen kuunteleminen
  • musiikin kuuntelu tai musisoiminen
  • käsillä tekeminen
  • liikuntatuokio
  • itsensä hemmottelu (esimerkiksi hieronta, kampaaja, kosmetologi…)
  • tapaaminen ystävän kanssa
  • tai mistä ikinä nautitkaan!

Omat voimaannuttavat tekijät ja kuormittavien tekijöiden poisto

Läheinen itse tietää parhaiten, millaiset asiat voimaannuttavat ja kannattelevat häntä kuormittavassa tilanteessa. Onko se esimerkiksi joku oma harrastus? Tai joku luova toiminta kuten kirjoittaminen, piirtäminen tai käsityöt? Voisiko se olla tuki toiselta saman kokeneelta? Onko sinulla joitain voimalauseita, jotka auttavat selviytymään vaikeista hetkistä?

Jos joku asia tuntuu vievän voimavaroja, sen voi ja saa myös laittaa tauolle tai poistaa elämästään. Tällaisia tekijöitä voivat olla ystävät ja sukulaiset, jotka eivät ymmärrä tilannetta tai sosiaalisen median uutistulva, joka viestii vain onnistumisia. Somenkin saa siivota!

Tukiverkosto

Sairastuneen läheiselle tukiverkosto on kullan arvoinen, ja kannattaakin kartoittaa kenen kanssa voisi jakaa vastuuta. Voisiko joku auttaa esimerkiksi sairastuneen ruokailuiden tukemisessa ja valvonnassa? Tällöin tukena toimivien on kuitenkin ymmärrettävä, mistä syömishäiriössä on kyse ja miten toimia. Muuten tuki ennemminkin kuormittaa kuin auttaa. Joskus paras tuki tulee syömishäiriön ulkopuoliseen arkeen; kaupassa käyntiin, sisarusten hoitoon, harrastuksiin kuljettamiseen, ajanvietteen ja vapaa-ajan järjestämiseen. Tukea voi saada sairastuneen sisaruksilta, lähisuvulta, ystäviltä tai hoitotahon järjestämänä. Kysy rohkeasti, voit yllättyä!

Kannattaa muistaa, että alaikäisen sairastuneen sisaruksia ei pidä käyttää valvonnassa, ellei ikäero ole huomattava (sisarus on aikuinen). Sisaruksen rooli on pikemminkin auttaa harhauttamaan - torjumaan esimerkiksi aterian jälkeistä ahdistusta - ja muistuttamaan sairastunutta normaalista nuoren ihmisen elämästä (kts. tekeminen ilman syömishäiriötä).

Omien oireiden omahoito

Arjessa saattaa herätä tarvetta hoitaa omia tuntemuksia, oireita ja elämäntilanteen haasteita.

Kynnyksettömin tapa tähän on käyttää Mielenterveystalon muita omahoito-ohjelmia. Kaikki omahoito-ohjelmat ovat maksuttomia ja avoimia. Omahoito-ohjelmat perustuvat tehokkaiksi todettuihin ja tutkittuihin toimintatapoihin.

Omahoito-ohjelmia on esimerkiksi seuraaviin oireisiin ja tilanteisiin:

Omahoito-ohjelmat sisältävät tietoa ja työkaluja tilanteen helpottumiseksi.

Yksi esimerkki on palleahengitysharjoitus.

Ollessamme jännittyneitä ja ahdistuneita, alamme huomaamattamme hengittää pinnallisemmin. Hengityksemme keskittyy tällöin rintakehään pallean sijaan. Tällainen pinnallinen hengitys muuttuu automaattisesti nopeammaksi ja lisää jännittyneisyyttä entisestään. Pinnallisen hengityksen estämiseksi on hyvä harjoitella palleahengitystä.

Palleahengitysharjoitus

Kaikki omahoito-ohjelmat sisältävät työkaluja ja tehtäviä. Tutustu muihin sisältöihin omassa tahdissasi!

Oma keskusteluapu tai terapia

Syömishäiriötä sairastavan läheinen kuormittuu yleensä niin paljon, että oman keskusteluavun hankkiminen on kannatettavaa. Oman jaksamisen kannalta on helpottavaa, jos omat negatiiviset tunteet voi purkaa jonnekin muualle kuin sairastuneelle. Näin välttää myös meduusareaktion ansan! Ystävät tai muut läheiset eivät voi loputtomiin toimia purkautumistienä. Keskusteluapua voi saada omasta työterveyshuollosta tai terveysasemalta. Joskus myös sairastunutta hoitava taho voi tarjota sellaista. Läheinen voi kuormittua myös niin paljon, että itse sairastuu masennukseen tai oireilee ahdistusoirein tai univaikeuksin. Tällöin oma psykoterapia saattaa olla tarpeen. Mikäli sinulla todetaan mielenterveyden häiriö, joka uhkaa opiskelu- tai työkykyäsi, voit olla oikeutettu Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.​​

 Tekeminen ilman syömishäiriötä

Välillä on äärimmäisen tärkeää, että sairastuneen ja muun perheen kanssa pystyy viettämään sellaisia hetkiä, joihin ei millään tavalla sisälly syömishäiriö. Syömishäiriövapaa aika muistuttaa läheisiä siitä, millainen sairastunut oli ennen sairastumistaan ilman syömishäiriötä eli mihin siis halutaan pyrkiä. Sairastuneelle ne voivat toimia motivaattoreina eli muistutuksina siitä, millaista elämä voisi olla ilman syömishäiriötä. Mikäli kyseessä on perhe, tällaiset hetket yhdistävät sitä ja antavat vanhemmalle myös aikaa sairastuneen terveiden sisaruksien kanssa. Syömishäiriövapaata aikaa voi viettää myös vanhempien ja terveiden sisarusten kanssa, kun sairastunut on osastohoidossa. Tällöin ladataan kaikkien akkuja, eikä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä! Jos sairastunut on mukana, ajanviete tulisi suhteuttaa syömishäiriön vaiheeseen sekä sairastuneen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan. Yleensä tällöin ajanviete ei sisällä syömistä eikä ehkä ylenpalttista liikuntaakaan. Pitää muistaa, että ravitsemustilan korjaaminen on äärimmäisen tärkeää sairastuneen toipumiselle, joten syömishäiriövapaan ajan viettämistä ei tule asettaa aliravitsemuksen korjaamisen edelle.

Syömishäiriövapaa aika voi sisältää esimerkiksi lautapelien pelaamista, valokuvien järjestelyä, teatterissa tai elokuvissa käymistä sekä lyhyitä retkiä (kun sairastunut on mukana) tai vaikka matkustamista perheen kanssa (kun sairastunut ei ole mukana tai on pidemmällä toipumisessa).

 Vertaistuki

Vertaistuella tarkoitetaan omaehtoista, vastavuoroista kokemusten vaihtoa, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat tai olleet tukevat toinen toisiaan. Vertaistuen avulla voi ymmärtää paremmin mennyttä, löytää selviytymiskeinoja nykyhetkeen sekä ylläpitää toivoa tulevaisuuden kohtaamisen kannalta. Vertaistuki lievittää myös läheisen kokemaa yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunnetta, kun hän huomaa, ettei ole ainoa, jonka elämän syömishäiriö on pistänyt sekaisin. Vertaistuen toimintaperiaatteena on toisen oman kokemuksen kunnioittaminen – jokainen on oman tilanteensa paras asiantuntija. Usein kuuleekin läheisten toteavan, että vain vertaiset ymmärtävät täysin sen, mitä he juuri nyt käyvät läpi.

Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n paikallisyhdistykset tarjoavat eri paikkakunnilla vertaistukiryhmiä syömishäiriöön sairastuneiden läheisille. Näitä ryhmiä vetävät koulutetut vertaisohjaajat, joilla on omakohtaista kokemusta oman läheisensä syömishäiriöstä. Mikäli omalla paikkakunnalla ei ole ryhmätoimintaa, vertaistukea voi saada myös verkossa suljetussa Facebook-ryhmässä tai sähköpostitse vertaistukihenkilöiltä. Sähköpostitukea löytyy esimerkiksi Etelän-SYLI ry:ltä ja Sisä-Suomen SYLI ry:ltä. ​

 ‭(Hidden)‬ style