Jaksamista auttavat tekijät eivät yleensä ilmaannu sattumalta, vaan niihin pitää panostaa. Sinusta saattaa tuntua siltä, että sairastuneen auttaminen on ensisijainen tehtävä. Et kuitenkaan voi auttaa, jos olet itse täysin loppu. Auttajan pitää huolehtia itsestään ja voimavaroistaan, jotta jaksaisi auttaa.
Itsemyötätunto
Syömishäiriötä sairastava on usein varsin kriittinen itseään kohtaan, mutta samalla tavalla voi käyttäytyä myös läheinen. Yksi tärkeä opeteltava taito on itsemyötätunto. Sillä tarkoitetaan samanlaista suhtautumista, jonka soisit hyvälle ystävälle niin myötä- kuin vastoinkäymistenkin hetkellä. Toisin määritellen myötätunto on kyky huomata kärsimystä itsessään ja muissa, yhdistettynä haluun ja kykyyn lievittää tätä kärsimystä eri keinoin. Miten siis kohtelet itseäsi, kun epäonnistuit tai teit jonkin virheen tai virhearvion? Huomaatko oman pahan olosi? Yritätkö auttaa itseäsi jollain tavalla? Ihmiset, jotka pystyvät suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti, pystyvät myös helpommin yrittämään uudelleen. Itsekriittinen suhtautuminen johtaa helposti lamaantumiseen:
ei tämä kuitenkaan onnistu, on siis turha yrittää. Syömishäiriötä sairastunut ei koe myötätuntoa itseään kohtaan eikä katso ansaitsevansa mitään hyvää. On siis äärimmäisen tärkeää näyttää myös esimerkkiä siitä, etteivät virheet tai epäonnistumiset ole maailmanloppuja.
Itsemyötätuntotestin voi tehdä
täällä
Oman ajan ottaminen
Syömishäiriöön sairastuneen auttaminen saattaa olla hyvin sitovaa sekä ajallisesti että henkisesti. Silloin on tärkeää, että läheinen muistaa ottaa myös itselleen pieniä hengähdyshetkiä ja omaa aikaa ilman syömishäiriötä. Lyhytkin hengähdys voi merkittävällä tavalla auttaa jaksamaan. Läheisen hengähdyshetki voi olla esimerkiksi
- kävelylenkki metsässä
- rentoutusharjoitus tai rentoutusäänitteen kuunteleminen
- musiikin kuuntelu tai musisoiminen
- käsillä tekeminen
- liikuntatuokio
- itsensä hemmottelu (esimerkiksi hieronta, kampaaja, kosmetologi…)
- tapaaminen ystävän kanssa
- tai mistä ikinä nautitkaan!
Omat voimaannuttavat tekijät ja kuormittavien tekijöiden poisto
Läheinen itse tietää parhaiten, millaiset asiat voimaannuttavat ja kannattelevat häntä kuormittavassa tilanteessa. Onko se esimerkiksi joku oma harrastus? Tai joku luova toiminta kuten kirjoittaminen, piirtäminen tai käsityöt? Voisiko se olla tuki toiselta saman kokeneelta? Onko sinulla joitain voimalauseita, jotka auttavat selviytymään vaikeista hetkistä?
Jos joku asia tuntuu vievän voimavaroja, sen voi ja saa myös laittaa tauolle tai poistaa elämästään. Tällaisia tekijöitä voivat olla ystävät ja sukulaiset, jotka eivät ymmärrä tilannetta tai sosiaalisen median uutistulva, joka viestii vain onnistumisia. Somenkin saa siivota!
Tukiverkosto
Sairastuneen läheiselle tukiverkosto on kullan arvoinen, ja kannattaakin kartoittaa kenen kanssa voisi jakaa vastuuta. Voisiko joku auttaa esimerkiksi sairastuneen ruokailuiden tukemisessa ja valvonnassa? Tällöin tukena toimivien on kuitenkin ymmärrettävä, mistä syömishäiriössä on kyse ja miten toimia. Muuten tuki ennemminkin kuormittaa kuin auttaa. Joskus paras tuki tulee syömishäiriön ulkopuoliseen arkeen; kaupassa käyntiin, sisarusten hoitoon, harrastuksiin kuljettamiseen, ajanvietteen ja vapaa-ajan järjestämiseen. Tukea voi saada sairastuneen sisaruksilta, lähisuvulta, ystäviltä tai hoitotahon järjestämänä. Kysy rohkeasti, voit yllättyä!
Kannattaa muistaa, että alaikäisen sairastuneen sisaruksia ei pidä käyttää valvonnassa, ellei ikäero ole huomattava (sisarus on aikuinen). Sisaruksen rooli on pikemminkin auttaa harhauttamaan - torjumaan esimerkiksi aterian jälkeistä ahdistusta - ja muistuttamaan sairastunutta normaalista nuoren ihmisen elämästä (kts. tekeminen ilman syömishäiriötä).
Omien oireiden omahoito
Arjessa saattaa herätä tarvetta hoitaa omia tuntemuksia, oireita ja elämäntilanteen haasteita.
Kynnyksettömin tapa tähän on käyttää Mielenterveystalon muita omahoito-ohjelmia. Kaikki omahoito-ohjelmat ovat maksuttomia ja avoimia. Omahoito-ohjelmat perustuvat tehokkaiksi todettuihin ja tutkittuihin toimintatapoihin.
Omahoito-ohjelmia on esimerkiksi seuraaviin oireisiin ja tilanteisiin:
Omahoito-ohjelmat sisältävät tietoa ja työkaluja tilanteen helpottumiseksi.
Yksi esimerkki on palleahengitysharjoitus.
Ollessamme jännittyneitä ja ahdistuneita, alamme huomaamattamme hengittää pinnallisemmin. Hengityksemme keskittyy tällöin rintakehään pallean sijaan. Tällainen pinnallinen hengitys muuttuu automaattisesti nopeammaksi ja lisää jännittyneisyyttä entisestään. Pinnallisen hengityksen estämiseksi on hyvä harjoitella palleahengitystä.
Palleahengitysharjoitus
Kaikki omahoito-ohjelmat sisältävät työkaluja ja tehtäviä. Tutustu muihin sisältöihin omassa tahdissasi!
Oma keskusteluapu tai terapia
Syömishäiriötä sairastavan läheinen kuormittuu yleensä niin paljon, että oman keskusteluavun hankkiminen on kannatettavaa. Oman jaksamisen kannalta on helpottavaa, jos omat negatiiviset tunteet voi purkaa jonnekin muualle kuin sairastuneelle. Näin välttää myös meduusareaktion ansan! Ystävät tai muut läheiset eivät voi loputtomiin toimia purkautumistienä. Keskusteluapua voi saada omasta työterveyshuollosta tai terveysasemalta. Joskus myös sairastunutta hoitava taho voi tarjota sellaista. Läheinen voi kuormittua myös niin paljon, että itse sairastuu masennukseen tai oireilee ahdistusoirein tai univaikeuksin. Tällöin oma psykoterapia saattaa olla tarpeen. Mikäli sinulla todetaan mielenterveyden häiriö, joka uhkaa opiskelu- tai työkykyäsi, voit olla oikeutettu Kelan tukemaan
kuntoutuspsykoterapiaan.
