Vatvonnasta vapaaksi

Toisinaan on vaikea erottaa, missä kulkee raja ongelman hyödyllisen käsittelyn ja hyödyttömän vatvomisen välillä. Tämän osion tavoitteena on tulla tietoiseksi vatvovasta ajatustoiminnasta ja sen ahdistusta lisäävästä luonteesta sekä harjoitella ongelmanratkaisun keskittämistä tiettyyn, itsenäisesti valittuun ajankohtaan.


Vatvonnasta vapaaksi -osiosta voi olla sinulle apua, jos kärsit joistakin seuraavista oireista:
  • ahdistuneisuus
  • levottomuus
  • selittämättömät fyysiset vaivat
  • paniikki
  • kyvyttömyys nauttia


Huom! Jos tunnet, että lisäapu olisi tarpeen ja netin avulla työskentely sopii sinulle, voit hakeutua nettiterapiaan​. Nettiterapiaan tarvitset lääkärin lähetteen.

 Ongelman hyödyllinen käsittely

Jos ajatellaan janaa, raja ongelman hyödyllisen käsittelyn ja asian hyödyttömän vatvomisen välillä voisi kulkea näin: Janan vasemmassa päässä on ongelman sekä siihen liittyvien tunteiden ja tarpeiden kieltämien, keskellä janaa sijaitsee ongelman olemassaolon hyväksyminen ja tarpeellinen käsittely ja janan oikeassa päässä ongelman ja siihen liittyvien ajatusten sekä tunteiden voimavaroja kuluttava pyörittäminen.

 Vatvominen ei johda lopputulokseen

Vatvominen tai märehtiminen on usein automaattista toimintaa, jota ihminen ei huomaa tekevänsä. Jonkin ajan kuluttua, ahdistuksen lisääntyessä, ihminen huomaa olevansa vatvomisensa vanki ja irtipäästäminen on tässä vaiheessa vaikeaa.

Vatvominen alkaa ongelman ilmestyessä mieleen, mahdollisesti pienen ahdistuksen tunteen tai kiusallisen ajatuksen laukaisemana. Seuraavaksi henkilö alkaa pohtia asian syitä, seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden uhkakuvia. Ajatukset kiertävät kuitenkin samaa ympyrää. Ongelma kasvaa mielessä ja tunteet muuttuvat yhä negatiivisemmiksi huolesta ahdistukseen ja toisinaan avoimeen pelkoon asti.

Asian mielessä pitämisellä ja siihen liittyvällä syiden ja mahdollisten seurausten pyörittämisellä on sinänsä hyvä tarkoitus. Näillä keinoilla pyritään ennakoimaan tulevaisuutta ja siinä esiintyvää oletettua uhkaa ja vähentämään näin ahdistusta. Lopputulokseen johtamaton vatvominen lisää kuitenkin juuri sitä ahdistusta, jota alun perin lähdettiin pohtimisella lievittämään. Toisin sanoen murehtiminen ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa, mutta lisää huolestuneisuutta, ahdistusta ja alakuloisuutta.

 Vatvonnan yhteys masennukseen

Vatvomisen yhteys mielen hyvinvointiin on siis kyseenalainen, itse asiassa sen jopa tiedetään aiheuttavan masennusta. Lapsilla vatvomisen tiedetään aiheuttavan huolestuneisuutta ja pelokkuutta. Kaiken kaikkiaan murehtimisen tiedetään syövän myönteisten tunteiden osuutta elämässä. Toisin sanoen vatvonta on voimavarasyöppö.

Ongelmana märehtimisessä on se, että tapahtuman keskellä ihminen harvoin kyseenalaistaa toimintansa hyödyllisyyttä. Märehtimistä pidetään vähän kuin itsestään selvyytenä. Ihminen vilpittömästi ajattelee ratkovansa ongelmaa, mutta itse asiassa tilanne ajautuu huonompaan suuntaan. Ensimmäinen askel märehtimisestä tehokkaaseen ongelmanratkaisuun on huomata milloin mielessä on tapahtunut siirtyminen hyödyllisestä ongelmanratkaisusta kehää kiertävään märehtimiseen. Niin ikään on hyvä oppia erottamaan tunteiden säätely tunteissa vellomisesta.

 Vatvonta mielihyvän esteenä - Liisan tarina

Liisa, 37-vuotias toimistosihteeri on uudessa työpaikassa eikä ole ehtinyt vielä perehtyä sen kaikkiin osa-alueisiin. Näin ollen hän ei vielä työskentele täydellä toimintakyvyllään. Hän saa kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa esimieheltään kohtuutonta kritiikkiä tekemästään työstä. Liisa ottaa kritiikin vastaan ulkoisesti tyynenä, mutta sisällä hän kokee arvottomuutta ja epäonnistumista. Liisa ei kuitenkaan tunnista tarvettaan avusta, hyväksynnästä ja kannustuksesta, vaan alkaa pohtia millä tavoin voisi tehdä vaikutuksen esimieheensä, jotta uusia konflikteja ei syntyisi.

Sinänsä taitojen kehittäminen ja siinä mielessä vaikutuksen tekeminen ei ole huono asia, mutta Liisan tapauksessa motivaatio nousee tässä tapauksessa hyväksynnän hakemisesta. Tosiasiassa Liisan tulisi ensisijaisesti saada kokea itsensä hyväksytyksi sekä saada apua ja kannustusta uusien haasteiden edessä. Liisa ei huomaa tätä, vaan hän ajattelee, että saadessaan esimiehensä hyväksynnän suoritteillaan, myös hänen oma olonsa paranee.

Miettiessään keinoja esimiehen miellyttämiseksi, hän alkaa huolestua enenevässä määrin. Erilaisia uhkakuvia nousee mieleen mahdollisesta uudesta nöyryytyksestä ja epäonnistumisesta: "Entä jos...? Mitä siitä seuraisi...? En ikinä..."

Liisan ahdistus kasvaa ja hänen tulevaisuuden kuvansa alkaa näyttämään synkältä.

Todellisuudessa ulkopuolisen hyväksyntää ei voikaan varmistaa ja siksi Liisa ei pysty ratkaisemaan ongelmaansa yrittämällään tavalla. Hän voisi sen sijaan kyseenalaistaa esimiehen kritiikin perusteet ja antaa itselleen kaipaamansa hyväksyntää, huolimatta tunteiden tai ohimenevien ajatusten vastakkaisesta viestistä. Liisa voisi keskustella asiasta luotettavan ulkopuolisen kanssa ja saada näin perspektiiviä tilanteeseen. Yhtä lailla hän voisi ottaa esimiehen kanssa puheeksi perehdyttämisen.Tällä tavoin Liisa voisi ensisijaisesti itse vastata tarpeisiinsa, jotka kohtuuton kritiikki nosti esiin. Tällöin hän ei olisi yhtä riippuva ulkopuolisen mielipiteistä.

Tällä tavoin Liisa voisi ensisijaisesti itse vastata tarpeisiinsa, jotka kohtuuton kritiikki nosti esiin. Tällöin hän ei olisi yhtä riippuva ulkopuolisen mielipiteistä.

 Jälkipelit ja sisäiset oikeudenkäynnit

Ahdistava asioiden vatvominen voi ilmetä myös loputtomina sisäisinä oikeudenkäynteinä. Ikään kuin syyllisen löytäminen olisi aina oleellista. Tosiasiassa asioita ei voi usein käsitellä oikea ja väärä akselilla. "Kyllä minä olin oikeassa ja Pekan pitäisi myöntää syyllisyytensä" tai "teinkö sittenkin väärin, kun Tiina niin pahoitti mielensä? Mielestäni olin kyllä punninnut asian tarkoin, mutta ehkä sittenkin olisi pitänyt toimia toisin..."

Oleellisempaa kuin jälkipelit, voisi usein olla kysymys: "Miten tästä eteenpäin?" Mitä voin tehdä saattaakseni elämäni takaisin tasapainoon? Miten tapahtunut tai käsitteillä oleva asia tosiasiallisesti vaikuttaa arkeeni tai päätöksentekoon vai vaikuttaako? Onko kyseessä asia, jonka yhteydessä voisin harjoittaa anteeksiantoa? Voinko todeta itselleni tai toiselle, että erehdykset ja väärätkin teot kuuluvat ajoittain ihmisyyteen, siinä missä hyvätkin teot ja onnistuneet valinnat.

Samaan ilmiöön kuin jälkipelit kuuluvat asioiden sekä ihmisten arvottaminen. Aivan kuin ihmisiä tai asioita ei voisi ainoastaan tarkastella ja havainnoida ilman, että niitä arvostelisi tai arvottaisi. Tätä taitoa on tietoisesti hyvä harjoittaa.

Voisinko toisinaan todeta esim. ristiriitatilanteessa seuraavaan tapaan: "Ajatteleepa Anna eri tavalla, kuin minä. Aika mielenkiintoista, että tältäkin kantilta asiaa voidaan tarkastella. Mitkäköhän asiat ovat vaikuttaneet siihen, että hän on päätynyt näihin johtopäätöksiin?"

Vatvominen lisää avuttomuutta. Se on hallitsematonta, vaikka se voi esiintyä ikään kuin valittuna toimintona. Luonteeltaan se on usein toistuvaa, joskus pakonomaistakin.

 Ongelmien välttäminen

Aina ei ole helppoa arvioida, mikä on vatvomista ja mikä hyödyllistä tilannearviota. Toiseenkaan ääripäähän eli tunteiden, tarpeiden ja ristiriitojen kieltämiseen sekä poisleikkaamiseen ei ole syytä lähteä. Tämäkään ratkaisu ei ole toimiva. Se aiheuttaa yhtä lailla mielenterveyden kuormittumista.

Usein vatvova tapa käsitellä asioita liittyy virheeseen, mokaan, ajattelemattomuuteen tai osaamattomuuteen. Tähän yhdistyy tunne häpeästä ja arvottomuudesta. Sen hyväksyminen, että minä ja muut ihmiset olemme moneltakin osaa vajavaisia, heikkoja mutta samaan aikaan ainutlaatuisia ja arvokkaita voi osaltaan vapauttaa astumaan eteenpäin vatvovien ajatuksien kierteestä. Voi myös kokeilla auttaako, jos toteaa itselleen jämäkästi:

"Nyt stop! Vatvova tapa ei ole hyödyllistä eikä arvojeni mukaista. Se aiheuttaa enemmän kärsimystä, kuin tuottaa ratkaisuja."

 Harjoitus: Listaa huolesi ja käsittele ne huolihetkessä

Tässä harjoituksessa opit siirtämään ongelman käsittelyä.

Tee harjoitus oheisen PDF-tiedoston avulla. Voit tallentaa ja täyttää tiedoston, tulostaa sen tai käyttää sitä esimerkkinä ja tehdä vastaavan harjoituksen paperille.

Lataa täytettävä PDF-tiedosto


Huom! Jos haluat tallentaa PDF-harjoitukseen kirjoittamasi vastaukset, tallenna tiedosto ensin tyhjänä, ja avaa tiedosto sitten uudelleen käyttäen erillistä PDF-lukijaa (esim. maksuton Adobe Reader). Näin varmistat, että vastauksesi tallentuvat varmasti tiedoston uudelleen tallennuksen yhteydessä.