Hoitosuunnitelma laaditaan arviojakson päätteeksi ja sitä päivitetään hoidon alkamisen jälkeen vähintään puolivuosittain, tai tilanteiden muuttuessa tarpeen mukaan useammin. Viimeistään kahden vuoden kuluttua tehdään laajempi arvio tilanteesta ja arvion mukaiset jatkosuunnitelmat. Avuksi voi käyttää esim. EuropASI -arviota. Lyhyen aikavälin tavoitteet ja pitkäaikaistavoitteet kirjataan yksilöllisesti potilaan omista lähtökohdista käsin ja niiden toteutumista seurataan. Jos tavoitteet eivät ole toteutuneet, mietitään yhdessä potilaan kanssa, kuinka hoitoa voisi tehostaa.
Yleistavoitteina ovat päihteettömyyden vahvistuminen ja elämänhallinnan ja -laadun kohentuminen. Näitä kohti edetään pienillä, potilaslähtöisillä osatavoitteilla. Hoito voi perustua toipumisorientaatioon, voimavarakeskeisyyteen, osallisuuteen ja vertaisuuteen. Toipumispolut muovautuvat yksilöllisesti ja niihin liittyy merkityksellisyyden ja toiveikkuuden kokemukset sekä myönteisten voimavarojen kasvattaminen. Osallisuudella ja yhteisöön liittymisellä on keskeinen asema toipumisorientaatiossa.
Hoitosuunnitelmaa tehtäessä arvioidaan, tarvitaanko diagnostiikan tarkennusta tai muuta hoitoa, mikä hoidossa on toiminut, mitä tulee tehostaa. Kaiken hoidon tulisi perustua motivoivaan potilaskeskeisen työotteeseen. Hoitosuunnitelmaan tulee sisältyä myös psykososiaalisen hoidon suunnitelma. Perhetyö on olennainen osa hoitoa.