Oheiskäyttö

 Huumeet

Oheiskäytön ilmetessä on arvioitava korvaushoitoannoksen turvallisuutta. Jos oheiskäyttö ei vaikuta lääketurvallisuuteen (esim. kannabis), otetaan asia keskusteluun, mutta korvauslääkkeen annosta ei tarvitse kiireisesti muuttaa. Tilanne on arvioitava kokonaisuutena. Usein kannattaa tiivistää psykososiaalisten menetelmien tarjoamista eli tehostaa päihdehoitoa ja arvioida, onko potilaalla hoitoa vaikeuttava tunnistamaton tai hoitamaton fyysinen tai psyykkinen oireisto tai sairaus.

Amfetamiini ei suoraan lisää esim. hengityslaman tai sedaation kautta lääketurvallisuusriskiä, mutta se voi saada potilaan käyttäytymään riskialttiimmin esim. muiden päihteiden tai kotiannosten hallinnan suhteen. Jos henkilö käyttää samanaikaisesti muita aineita, kuten bentsodiatsepiineja tai alkoholia, amfetamiinipäihtymys on isompi riski kuin pelkästään stimulantteja ja opioideja käyttämällä. Kokonaistilanteen tarkastelu on tärkeää. Usein hoitohenkilökunta tuntee potilaan ja hänen käyttäytymismallinsa.

Jos oheiskäyttö vaikuttaa henkilön turvallisuuteen, on ensisijaisesti tarjottava oheiskäytön vieroitusta ja tilanteen tarkempaa arviointia laitosolosuhteissa. Mikäli potilas ei tähän kykene tai suostu, on lääkeannosta usein laskettava tai joskus hoito keskeytettävä. Hoidon keskeyttäminen ei paranna kokonaistilannetta eikä muuta intoksikaatioriskiä, joten on arvioitava tarkkaan, onko potilaalla suurempi riski olla hoidossa kuin hoidon ulkopuolella. Pelkkä oheiskäytön jatkuminen ilman merkittävää oheiskäytöstä johtuvaa lisäriskiä, kuten toistuvia vakavia intoksikaatioita, ei ole peruste korvaushoidon lopettamiselle. Jos henkilö asioi klinikalla päihtyneenä, ei hänelle tuolloin anneta korvaushoitolääkettä.

 Alkoholi

Alkoholin käyttö on tavallista korvaushoitopotilailla. Alkoholin käytöstä täytyy aktiivisesti kysyä. AUDIT​ on tehokas tapa seuloa alkoholin ongelmakäyttöä ja sen rutiininomaista käyttöä kannattaa harkita. Lyhytneuvontaa (mini-interventio) kannattaa toteuttaa myös korvaushoitopotilailla. Apua alkoholin käytön vähentämiseen tulee aktiivisesti tarjota. Alkoholiongelmaisen hoitoon on olemassa Käypä hoito -suositus, joka koskee myös korvaushoidossa olevia. Opioidimyrkytyksissä keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhteiskäyttö, on merkittävä tekijä.

 Bentsodiatsepiinit

Huumeongelmaisten Käypä hoito - suosituksen ​mukaan bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on aiheellista vain harvinaisissa poikkeustapauksissa, jos muu hoito ei auta psyykkisiin oireisiin ja on mahdollista järjestää tiivis ja pitkäaikainen hoitokontakti. Vieroitusoireiden hoitoon liittyviä tilanteita lukuun ottamatta bentsodiatsepiinien määräämistä henkilöille, joilla on huumeongelma, on vältettävä. Lääkehoitoa on syytä seurata tiiviisti. Lääkkeet on usein tarpeen antaa valvotusti hoitopaikasta, tarvittaessa päivittäin, tai 1-2 kertaa viikossa apteekkijakeluna apteekkisopimuksella. Lisäksi käypä hoito -suosituksen mukaan bentsodiatsepiinilääkitys on keskeytettävä vieroitusosastolla tai avohoidossa toteutettavilla annoslaskuilla, jos ilmenee lääkityksen väärinkäyttöä, myrkytyksiä, katukauppaa, reseptien toistuvaa katoamista, annoksen omaehtoista suurentamista tai asiointia useilla lääkäreillä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on annosten vähentäminen ja vieroitus.

Bentsodiatsepiinit eivät ole minkään psykiatrisen eivätkä somaattisen sairauden ensisijaisia lääkkeitä pitkäaikaisessa käytössä. Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen hyötyjä ei ole osoitettu. Joskus voi olla tarpeen ottaa haltuun hallitsematon käyttö ja määrätä bentsodiatsepiinit valvotusti korvaushoitoa tarjoavasta hoitopaikasta, mutta tällöin tarvitaan tarkka seuranta siitä, että muualta saatujen lääkkeiden käyttö todella saadaan hallintaan. Tässä voidaan käyttää apuna bentsodiatsepiinierittelyjä ja joskus bentsodiatsepiinien pitoisuusmittauksia.

Suositus on, että bentsodiatsepiinit muutetaan ekvivalenteiksi annoksiksi oksatsepaamia. Perusteet ovat hoidolliset:

  • Oksatsepaami on diatsepaamia vesiliukoisempi, minkä vuoksi se imeytyy hitaammin ja vaikutus alkaa hitaammin, jolloin ei tule akuutisti päihdyttävää vaikutusta.
  • Puoliintumisaika on lyhyempi, se ei kerry elimistöön kuten diatsepaami tai klonatsepaami, jolloin vieroitusoireet kestävät lyhyemmän aikaa. Fyysiset oireet voivat kestää 1-2 viikkoa, kun ne saattavat kestää diatsepaamilla 1-2 kuukautta.
  • Maksan vajaatoiminnassa oksatsepaami on turvallisempi vaihtoehto.

Mikäli potilas on itse motivoitunut bentsodiatsepiinivieroitukseen, vieroitus tehdään ensisijaisesti avohoidossa. Vieroitus tehdään aina alenevin annoksin suunnitelmallisesti ja tilannetta tarkkaan seuraten. Jos avovieroitus ei onnistu tai vieroitus täytyy tehdä lääketurvallisuuden vuoksi potilaan oman toiveen vastaisesti, vieroitus toteutetaan laitosolosuhteissa. Jos vieroitukset ovat monta kertaa epäonnistuneet, potilas saattaa hyötyä pitkäaikaisesta bentsodiatsepiinihoidosta, jos potilas kykenee siihen sitoutumaan. Tällöinkin on tärkeää hoitaa esimerkiksi psykiatrista taustasairautta, kuten ahdistuneisuushäiriöitä, asianmukaisella pitkäaikaisella lääkityksellä. Pitkäaikainen bentsodiatsepiinilääkitys soveltuu harvoin henkilöille, joilla on todettu epävakaa tai epäsosiaalinen persoonallisuus taikka impulsiivista aggressiivisuutta.

Bentsodiatsepiinilääkityksen tarkistuslista

Bentsodiatsepiinilääkitystä on arvioitava säännöllisesti vähintään puolivuosittain ja aina hoitosuunnitelmien päivittämisen yhteydessä. Oireita tulee seurata tarkoin. Apuna voi käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • miten lääkityksen oikeaa toteutumista seurataan (seulaerittelyt, havainnot)?
  • onko apteekkisopimus voimassa?
  • onko ollut bentsodiatsepiinien oheiskäyttöä?
  • onko ollut annosten omaehtoista suurentamista?
  • onko lääkkeitä kadonnut/varastettu/joku muu käyttänyt?
  • onko ollut asiointia usealla lääkärillä?
  • onko sähköisten reseptien piilottelua?
  • onko ollut lääkevilppejä tai niiden yrityksiä?
  • onko ollut intoksikaatioita?
  • onko ollut itsetuhoisuutta tai väkivaltaisuutta?
  • onko ahdistus lisääntynyt vai vähentynyt?
  • onko psyykkisten oireiden muu, asianmukainen hoito käytössä?
  • onko potilaan kokonaistilanne (fyysinen ja psyykkinen terveys, sosiaalinen tilanne, työtilanne, rikokset) parantunut vai huonontunut?

Vieroittautumisen jatkosuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa ja sovitaan, milloin tilannetta arvioidaan uudelleen. Lähtökohta on, että bentsodiatsepiineista vieroittaudutaan annoslaskujen kautta vieroittujan vointia seuraten. Mikäli kokonaistilanne on edennyt parempaan suuntaan eikä hänellä ole ollut tarkistuslistan perusteella bentsodiatsepiinien epäasianmukaista käyttöä, niin vieroituksella ei ole kiire. Joskus voi olla perusteltua tasata tilannetta pitemmän aikaa pysymällä samalla annostasolla. Tällöinkin annoslaskut ja vieroitus ovat pitkän aikavälin tavoitteita, ja tilanteen muuttuessa suunnitelmaa voi olla tarpeen muuttaa. Bentsodiatsepiinien määräämistä ei jatketa, jos käyttö on ollut epäasianmukaista, vaan tällöin suunnitellaan nopea vieroitus joko avohoidossa tai tarvittaessa laitoksessa.

 Muut lääkkeet

Päihdyttävien lääkkeiden yhteiskäyttöön liittyy lääketurvallisuusriski sekä toleranssin kasvun ja riippuvuuden kehittymisen riski. Mikäli lääkitys on jossain tilanteessa tarpeellinen, pyritään lyhytkestoisiin lääkehoitoihin. Korvaushoidossakaan ei ole tarkoitus luoda tai ylläpitää muuta lääkeriippuvuutta.

Potilaalla, jolla on päihderiippuvuus, ei pääsääntöisesti tule olla käytössään väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä korvaushoitolääkkeiden lisäksi. Mikäli potilaalla on lääkelistallaan väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä, lääkityksistä tehdään vieroitussuunnitelma. Vieroitus voidaan toteuttaa tarpeen mukaan joko laitosvieroituksena tai avohoidossa korvaushoitoyksikössä.

Poikkeus lääkelinjauksiin voidaan tehdä vain painavin kliinisin perustein, esimerkiksi jos potilas on tutkittu julkisessa terveydenhuollossa somaattisessa tai psykiatrisessa erityisyksikössä, jossa kyseinen lää​keaine on todettu tarpeelliseksi siitä huolimatta, että riippuvuusongelma tai väärinkäyttötaipumus on ollut tiedossa.

Opioidit

Korvaushoitolääkkeen lisäksi potilailla ei ole syytä käyttää muita opioideja. Esimerkiksi leikkaukseen menevien potilaiden kivunhoidosta sovitaan leikkaavan yksikön kanssa etukäteen.

Gabapentinoidit

Gabapentinoideilla (pregabaliini, gabapentiini) on runsaasti päihdekäyttöä. Pregabaliinia eikä gabapentiiniä suositella käytettäviksi korvaushoidossa. Mikäli joillakin kipupotilailla tai neurologista sairautta potevilla tästä huolimatta niitä harkittaisiin, lääkityksen tarpeellisuudesta on syytä konsultoida somaattista sairautta hoitavaa lääkäriä. Tällöin gabapentiinilääkitys on suositeltavampi ja se voidaan kirjoittaa ja jakaa potilaalle korvaushoitoklinikalta somatiikan ohjeiden mukaan.

Stimulanttilääkkeet

Korvaushoidon ei tule olla ADHD:n hoidon este. Stimulanttilääkitystä käytetään silloin, kun se on määrätty julkisesta erikoissairaanhoidosta asianmukaisten tutkimusten perusteella ja lääkitys on katsottu asianmukaiseksi, vaikka potilaan korvaushoito ja päihderiippuvuus ovat tiedossa. Lisää aiheesta löydät oppaan kohdasta fyysinen ja psyykkinen terveys​: neuropsykiatriset häiriöt.

 ‭(Hidden)‬ style