Fyysinen & psyykkinen terveys

 Fyysinen terveys

Korvaushoitopotilaiden fyysistä terveyttä on hoidettava huolella. Haittojen ehkäisemiseksi potilaille on annettava tietoa myös fyysiseen terveyteen liittyvistä asioista. Käytön jatkuessa tavoitteena voi olla pistosten harventaminen, välineiden yhteiskäytön vähentäminen ja siten huumeiden käyttöön liittyvien sairauksien ilmaantuvuuden pienentäminen (esim. HIV ja hepatiitit) sekä kuolleisuuden vähentäminen.

Koska korvaushoito on monilla hyvin pitkäaikaista tai loppuelämän jatkuvaa hoitoa, jatkossa täytyy kiinnittää huomiota entistä enemmän korvaushoitopotilaiden ikääntymiseen ja siihen liittyviin terveydentilan muutoksiin. Jatkossa on syytä kehittää esimerkiksi kotisairaanhoidon valmiuksia hoitaa myös korvaushoitopotilaita. Runsas päihdekäyttö saattaa nopeuttaa ikääntymisen vaikutuksia, jolloin ikääntymiseen liittyvät sairaudet voivat ilmetä muita nuorempina.

Korvaushoitoklinikalla tulee osata potilaiden oikea-aikainen hoitoonohjaus. Monet tarvitsevat neuvonnan lisäksi tukea esimerkiksi terveyskeskukseen hakeutumiseen.

Hepatiitit ja HIV

Kaikille korvaushoitopotilaille suositellaan A- ja B-hepatiittirokotuksia.

Suomen C-hepatiittistrategia 2017–2019 on linjannut, että vuodesta 2018 alkaen hoidetaan korvaushoitopotilaiden C-hepatiitit. Oheiskäytön täytyy olla siinä määrin hallinnassa, että potilas pystyy käymään sovitusti hepatiittihoitoon liittyvillä kontrollikäynneillä, mutta vaatimuksia pistämisen tai muun oheiskäytön lopettamisesta ei ole. Kaikki C-hepatiittipositiiviset korvaushoitopotilaat on syytä ohjata C-hepatiitin hoitoarvioon. Hoidon jälkeen täytyy huolehtia testausmahdollisuuksista reinfektioiden havaitsemiseksi ja hoitamiseksi. Pitkän aikavälin tavoitteena on kaikkien HCV-kantajien hoito maksavaurion asteesta riippumatta ja näin myös uusien tartuntojen ehkäisy.

Terveysneuvonnalla ehkäistään HIV:n ja hepatiittien tarttumista. Puhtaiden pistosvälineiden vaihto vähentää HIV:n ilmaantuvuutta. Puhtaiden pistosvälineiden vaihto yhdistettynä korvaushoitoon ilmeisesti vähentää hepatiitti- ja HIV-infektioiden ilmaantuvuutta paremmin kuin pelkkä puhtaiden pistosvälineiden vaihto.

Hammas​​​hoito

Suun terveydestä huolehtimiseen annetaan ohjausta. Potilaita ohjataan aktiivisesti hakeutumaan hammaslääkäriin.

Kivu​​n hoito

Buprenorfiinin ja metadonin analgeettinen vaikutusaika on lyhyempi kuin niiden vieroitusoireita poissa pitävä vaikutus. Korvaushoitolääkkeet eivät siis riitä tarjoamaan jatkuvaa kivunlievitystä.

Kroonisesta kipuoireyhtymästä kärsivän potilaan kivunhoidosta vastaa pääsääntöisesti terveyskeskus. Korvaushoidossa on osattava antaa ohjausta ja tukea, jotta potilas pääsee hakeutumaan kiputilanteen tarkempaan arvioon. Korvaushoidossa olevat kipupotilaat täytyy tutkia huolellisesti, tarvittaessa esimerkiksi kuvantamista ja kliinisen neurofysiologian menetelmiä hyödyntäen. Kivunhoitoa voidaan toteuttaa korvaushoitoklinikalla yhteistyössä terveyskeskuksen tai kipuklinikan kanssa sovittujen linjausten mukaisesti, kun potilas on asianmukaisesti tutkittu ja kivunhoitosuunnitelma on tehty somaattisesta hoidosta vastaavassa yksikössä. Riippuvuutta aiheuttavia lääkityksiä on syytä välttää sellaisten henkilöiden kivunhoidossa, joilla on päihderiippuvuuksia.

Seksuaalite​rveys

Myös korvaushoitopotilailla merkittävimmät syyt seksuaaliterveyden vaikutuksiin, joihin voi itse vaikuttaa, ovat alkoholi, tupakka, muiden päihteiden käyttö ja terveelliset elämäntavat. Seksuaaliterveydellä voi olla merkitystä myös päihdekuntoutumisen edistäjänä. Seksuaaliterveys kannattaa ottaa puheeksi, jos potilas niin toivoo, ja antaa neuvontaa ja tarvittaessa ohjausta jatkoselvittelyihin.

Usein etenkin metadonikorvaushoidossa olevat miehet saattavat huolestua mahdollisesta alentuneesta testosteronitasostaan. Kaikki opioidit alentavat miehillä testosteronipitoisuutta, myös buprenorfiini ja kipulääkekäytössä olevat opioidit. Selvää yhteyttä opioidiannoksen ja testosteronipitoisuuden välillä ei ole osoitettu. Hyvin korvaushoitoon sitoutunut ja seurannassa pysyvä mies voidaan hoitaa testosteronihoidolla, mikäli alhainen testosteronipitoisuus aiheuttaa oireita. Testosteronihoidon aloituspäätös kuuluu aina erikoissairaanhoitoon.

Raskaudene​​​hkäisy

Korvaushoidossa olevien henkilöiden ehkäisystä täytyy kysyä ja antaa ehkäisyneuvontaa hoidon kaikissa vaiheissa. Heille täytyy tarjota aktiivisesti pitkäaikaista ja luotettavaa ehkäisyä esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuus saada ehkäisykapseli korvaushoitoklinikalta. Ehkäisyneuvoloiden ja päihdeklinikoiden paikallista yhteistyötä on syytä lisätä tämän mahdollistamiseksi. Myös kumppanit ja puolisot pyritään saamaan mukaan.

Tupakoi​​​nti

Vuonna 2017 20–84-vuotiaista miehistä 13% ja naisista 10% tupakoi päivittäin. Psykiatriset sairaudet ovat keskeisiä tupakkariippuvuuden komorbiditeetteja. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät tupakoivat henkilöt ovat kuitenkin yhtä halukkaita ja motivoituneita lopettamaan tupakoinnin kuin muukin väestö. Tupakoinnin lopettaminen vähentää potilaiden fyysistä ja psyykkistä sairastavuutta, pidentää elinikää sekä kaventaa väestöryhmien terveyseroja. Tupakointi on tärkein estettävissä ja poistettavissa oleva sairastuvuutta ja kuolleisuutta aiheuttava riskitekijä.

Terveydenhuollon ammattilaisen antama lopetuskehotus ja tuki lopettamiseen lisäävät motivaatiota merkittävästi. Tupakoinnin lopettaminen voi vähentää potilaan ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja stressiä sekä vaikuttaa myönteisesti potilaan lääkehoitoon.

Mielenterveystalon ammattilaisosiossa on verkkoku​rssi:​ Mielenterveys- ja päihdepotilaiden tupakoinnin lopettamisen tuki​, joka tarjoaa kattavasti tietoa ja työkaluja savuttomuuden edistämisen tueksi.

Opioiditukilääkitys kor​​vaushoidon ulkopuolella olevalle

Mikäli henkilö, jolla on opioidiriippuvuus, mutta joka on korvaushoidon ulkopuolella, sairastuu somaattisesti ja vieroitusoireet pahentavat potilaan kliinistä tilannetta ja vaikeuttavat sairaalahoitoa, hänelle voidaan aloittaa tukihoitona opioidilääkitys. Korvaushoitoasetusta ei tällöin sovelleta.

Tukilääkitys voidaan aloittaa, kun on varmistunut, että potilas kärsii juuri opioidien vieroitusoireista ja päihteiden käyttö on kartoitettu edeltävän kuukauden ajalta mahdollisimman luotettavasti. Tukilääkitys lopetetaan potilaan sairaalahoidon päättyessä. Lopetus on syytä suunnitella asteittaiseksi, jos kotiutumispäivä tiedetään, mutta sen voi lopettaa myös kerralla. Potilaalle suositellaan korvaushoidon tarpeen arviointia. Se kannattaa aloittaa jo somaattisen sairaalajakson aikana.

Opioidivieroitus voidaan tehdä myös oireenmukaisella lääkityksellä. Tällöin käytetään oireiden mukaan mm. NSAID-valmistetta, metoklopramidia, loperamidia, klonidiinia, lofeksidiinia, hydroksitsiinia, propranololia tai neurolepteja pienillä annoksilla. Mahdolliset bentsodiatsepiinivieroitusoireet saattavat usein jäädä hoitamatta somaattisen hoidon yhteydessä, mikä voi aiheuttaa ongelmia.

Mikäli henkilöllä, jolla on opioidiriippuvuus, mutta joka on korvaushoidon ulkopuolella, on hengenvaarallinen somaattinen sairaus, jonka ennustetta voisi parantaa potilaan saaminen kiireisesti korvaushoidon piiriin, voidaan potilaalle aloittaa arvion pohjalta viiveettä haittoja vähentävä korvaushoito. Tällaisia hengenvaarallisia opioidien suonensisäiseen käyttöön liittyviä infektioita ovat esimerkiksi endokardiitti tai keuhkoinfektiot. Kotiutuessa suunnitellaan korvaushoidon jatkuminen.​

 Psyykkinen terveys

Korvaushoitopotilaiden psyykkistä terveyttä on hoidettava huolella. Jos henkilöllä on jo arviovaiheessa todettu samanaikainen häiriö, on tämän hoito suunniteltava ja toteutettava huolella. Jos arviojakson aikana jonkin häiriön tarkempi selvitys jäi vielä kesken, tutkimuksia tulee jatkaa korvaushoidon käynnistyttyä ja tilanteen vakiinnuttua. Diagnostiikan tarkentaminen ei siis saa hidastaa korvaushoidon aloittamista. Mikäli henkilö sairastuu korvaushoidon aikana, tulee hänen sairauttaan hoitaa Käypä hoito –suositusten mukaisesti näyttöön perustuen, kuten muidenkin henkilöiden.

Psykoottiset ​häiriöt

Mikäli henkilön psykoosidiagnoosi on arvion aikana jäänyt tarkentamatta, tulee se tarkentaa korvaushoidon aikana seurannan myötä ja suunnitella jatkohoito sen mukaisesti. Henkilöt, joilla on sekä skitsofrenia että päihdehäiriö, näyttävät tutkimusten mukaan hyötyvän psykoterapioista vähemmän kuin sellaiset, joilla on vain skitsofrenia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei heille tule tarjota kuntouttavaa hoitoa. Esim. perheenjäsenten psykoedukaatiota ja motivoivaa neuvontaa sisältävä kognitiivinen integroitu terapia todennäköisesti kohentaa tällaisten potilaiden toimintakykyä ja vähentää sairaalajaksoja. Injektiolääkitys saattaa olla monelle sopivin lääkitysmuoto. Korvaushoito ei saa olla este skitsofrenian kuntoutuspalveluiden saamiselle. Kynnys psykoosipotilaan korvaushoidon lopettamiseen tulee olla korkea. Riippuvuuspsykiatristen ja kuntoutuspsykiatristen yksiköiden yhteistyön tulee tukea tällaisten potilaiden palveluiden saamista.

Korvaushoidon aikana kannattaa seurata mahdollisien toistuvien psykoosioireiden tai -jaksojen esiintyvyyttä etenkin korkeassa psykoosiriskissä olevin henkilöiden tunnistamiseksi. Esimerkkinä mainittakoon ne, joilla on psykoosioireita opioidi- tai bentsovieroitusten yhteydessä tai kannabiksen tai stimulanttien käyttöön liittyen.

Persoonallisuush​​äiriöt

Henkilö, jolla on epävakaa persoonallisuus, saattaa hyötyä DKT-hoidosta, johon hän saattaa voida sitoutua vasta korvaushoidon aikana. Henkilö, jolla on antisosiaalinen persoonallisuus saattaa hyötyä esim. suuttumuksen hallintaan keskittyvästä hoidosta tai sosiaalisten taitojen opettelusta. Antisosiaalisen persoonallisuuden omaavat henkilöt voivat hyötyä päihdehoidosta siinä missä muutkin. Joskus selkeä, strukturoitu hoitomalli, jossa potilas saa lääkehoidon ja neuvontaa sekä apua käytännön ongelmiinsa, osoittautuu hyödylliseksi. Myös muiden persoonallisuushäiriöiden hoito on korvaushoidossa olevalla henkilöllä sama kuin muillakin.

Neuropsykiatriset h​​äiriöt

Neuropsykiatriset häiriöt saatetaan voida diagnostisoida vasta korvaushoidon aikana, kun riippuvuuden oireet ja vieroitusoireet ovat helpottaneet. Eräiden suositusten mukaan ADHD tulisi seuloa kaikilta riippuvuushäiriöisiltä potilailta. Mikäli ADHD-diagnoosi varmistuu, tulee myös sen hoitomuodot suunnitella. Korvaushoidossa olevan henkilön ADHD-oireilua tulee hoitaa asianmukaisesti sekä lääkkeellisillä että lääkkeettömillä lääkehoidoilla. ADHD:n Käypä hoito -suosituksen mukaan atomoksetiini on päihderiippuvaisen ADHD-potilaan ensisijainen lääkevalinta. Mikäli atomoksetiinihoito ei ole tehokas, voidaan ADHD:ta hoitaa stimulanteilla, joilla on matalampi väärinkäyttöpotentiaali, esim. metyylifenidaatilla. On suositeltavaa käyttää stimulanttien depot-valmisteita. Samaten kannattaa harkita, olisiko ADHD:n lääkehoito parasta järjestää annosjakeluna korvaushoitolääkityksen tavoin.

ADHD:n hoitovastetta suositellaan seurattavaksi kyselylomakkein sekä objektiivisesti arvioimalla. Stimulanttilääkkeiden vasta-aiheita ovat mm. stimulanttien oheiskäyttö sekä psykoottinen oireilu.

Mieliala- ja ahdistu​​neisuushäiriöt

Jos henkilöllä on bipolaarihäiriö, voidaan lääkehoidon lisäksi suunnitella psykoedukaatiota, ryhmäpsykoterapiaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai kognitiivista kuntoutusta. Masennustilaan tulee saada terapeuttista ja lääkehoitoa.

Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriön hoidossa lääkkeettömien ahdistuksenhallintakeinojen opettelu on ensisijaista, tarvittaessa potilaita hoidetaan myös pitkäaikaiskäyttöön soveltuvilla lääkkeillä. Bentsodiatsepiinien käyttöä ahdistuneisuusoireilun hoidossa on syytä välttää, mahdollista lyhytaikaista hoidon aloitusvaihetta lukuun ottamatta.

 Ajoterveys

Lääkärin tulee arvioida potilaan ajoterveys ja tarvittaessa antaa ensin suullinen ajokielto, kunnes asia saadaan tarkemmin arvioitua. Ajankohtainen oheiskäyttö on este ajo-oikeudelle. Ajantasaiset ohjeet lomakkeineen voi tarkistaa www.trafi.fi. Näissä lääkärille tarkoitetuissa ajoterveysohjeissa on erikseen ohje korvaushoitopotilaiden ajoterveydestä. HYKS Ajoterveyden osaamiskeskus (Ajopoli) tarjoaa lääkäreille konsultaatioapua.​

 ‭(Hidden)‬ style