Raskaus ja huumeiden käyttö

Huumeita käyttävän henkilön raskaus on riskiraskaus. Mikäli on tiedossa, että raskaana oleva henkilö on käyttänyt päihteitä ennen raskautta, päihteiden käytön todetaan jatkuvan raskauden aikana, virtsan huumeseulan perusteella henkilöllä on päihteiden käyttöä, tai jos jostakin muusta syystä herää epäily päihteiden käytöstä, on asiaan syytä puuttua ja selvittää tilannetta tarkemmin.

Tilanne tulee arvioida, ja hoito suunnitellaan sen mukaan. Tavoitteena on turvata sikiölle ja syntyvälle lapselle turvallisen kasvun ja kehityksen ympäristö. Kokonaan päihteetön raskaus on ideaalitilanne, johon ei aina ole mahdollisuutta. Raskaana olevalle tulee tarjota mahdollisuus asianmukaiseen päihdehoitoon ja kertoa eri hoitovaihtoehdoista. Hoidossa tulee ottaa huomioon päihdekäyttöön joskus liittyvä psykiatrinen oheissairastavuus, potilaan sosiaalinen tilanne, mahdolliset infektiot ja muut fyysisen terveyden ongelmat.

Opioidiriippuvaisilla potilailla käynnistetään opioidikorvaushoidon tarpeen arviointi vastuuyksikön käytännön mukaisesti. Esim. HUS:issa arvioidaan mahdollisimman nopeasti, onko potilaalla opioidiriippuvuus, jonka jälkeen voidaan aloittaa raskaudenaikainen buprenorfiinitukihoito, mikäli vieroittautuminen ei ole realistista. Tukihoito aloitetaan sikiöindikaatiolla, joten se ei ole sama asia kuin opioidikorvaushoito. Vauvan vieroitusoireiden ei ole todettu olevan merkittävässä määrin annosriippuvaisia.

Motivoituneilla henkilöillä voidaan tukea opioideista vieroittautumista. Paras aika tähän on toinen raskauskolmannes. Ensimmäisen trimesterin aikana vieroittautuminen voi lisätä keskenmenon riskiä. Vieroitusoireet ovat aina stressi sikiölle, joten vieroitus on syytä tehdä rauhallisesti. Viimeisessä trimesterissä buprenorfiinin annoslasku ei merkittävästi vähennä vauvan vieroitusoireita, mutta voi vaikeuttaa raskaana olevan vointia ja mahdollisesti lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Vieroituksen aikana suunnitellaan avohoidon tukitoimet tai tarvittaessa kuntouttava jatkohoito laitoksessa. Kansainvälisissä suosituksissa on pääsääntöisesti suositeltu raskaudenaikaista tukihoitoa, koska retkahtamisen riski on merkittävä.

Suunnitelma jatkohoidosta synnytyksen jälkeen on tehtävä hyvissä ajoin. Opioidikorvaushoidon tarpeen arviointi ja hoitosuunnitelma on syytä tehdä raskausaikana, jotta korvaushoito voi jatkua suoraan synnytyksen jälkeen.

Korvaushoitopotilaan raskaus

Korvaushoitopotilaan raskauden pitäisi olla suunniteltu etukäteen. Tärkeitä huomioitavia asioita ennen raskautta ovat potilaan voinnin stabilointi, lääkitysten suunnittelu, tupakoinnin lopettaminen ja oheiskäytön lopettaminen.

Korvaushoitopotilaan tullessa raskaaksi korvaushoitolääkettä ei ole syytä vaihtaa. Raskaus indusoi metadonin metaboliaa, lisäksi verivolyymi kasvaa, joten toisen ja kolmannen trimesterin aikana annosta voidaan joutua säätämään ja esimerkiksi jakamaan kahteen päiväannokseen. Synnytyksen jälkeen sopiva annostus arvioidaan uudelleen. Raskaus ei muuta buprenorfiinin farmakokinetiikkaa.

Valvottu metadonikorvaushoito tai buprenorfiinihoito eivät ole esteitä imetykselle.

 ‭(Hidden)‬ style