Korvaushoidon lopettaminen

Korvaushoito on pitkäaikaisen sairauden pysyvä tai pitkäaikainen hoito, jossa lääkehoidon jatkuminen kuntoutumistavoitteen saavuttamisen jälkeenkin voi auttaa ylläpitämään saavutettua tilaa. Korvaushoidon lopettaminen ei ole onnistuneen korvaushoidon tavoite tai mittari. Hoidossa pysyminen on hyvän hoidon mittari. Hyvässä tasapainossa olevaa korvaushoitoa ei ole syytä lopettaa, ellei potilas itse sitä halua. Jos potilas itse haluaa vieroittautua korvaushoidosta, suunnitellaan lopetus ja riittävät tukitoimet yksilöllisesti.

Hoidon lopettaminen perustuu lääketieteellisesti arvioituun, yksilölliseen tarpeeseen. Korvaushoidon alussa ei pidä määritellä korvaushoidon tavoiteltua kestoa eikä henkilökunnan pidä kannustaa potilasta hoidon lopettamiseen. Epästabiilissa hoitotasapainossa olevan potilaan korvaushoito lopetetaan, jos potilaalla on turvallisempaa olla hoidon ulkopuolella kuin hoidossa. Lopettamisesta päätettäessä täytyy kuulla myös potilasta.

 Korvaushoidon lopetus potilaan aloitteesta

Jos potilas haluaa lopettaa korvaushoidon, hänelle täytyy antaa riittävästi tietoa lopettamisesta ja sen ennusteesta. Potilaan on hyvä tehdä lopullinen päätös yhdessä hoitavan lääkärinsä kanssa. Vieroitus suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa. Ennenaikainen tai liian nopea vieroitus johtaa herkästi opioidien käytön uudelleen aloittamiseen.

Onnistuneen hoidon lopetuksen edellytyksiä:

  • päihteiden oheiskäyttö on loppunut
  • vakaa psyykkinen ja somaattinen terveydentila
  • vakaa elämäntilanne, päihteetöntä elämäntapaa tukeva toiminta ja ympäristö
  • riittävä psykososiaalinen tuki
  • riittävän pitkä hoidossaoloaika
  • säännöllinen terveydentilan ja voinnin arviointi lopettamisprosessin aikana

Vieroitus tehdään korvaushoitoannosta vähentämällä useiden kuukausien aikana. Asteittaiset annoslaskut antavat potilaalle mahdollisuuden sopeutua lopettamisen aikana syntyviin fysiologisiin, käyttäytymiseen liittyviin ja sosiaalisiin muutoksiin. Useimmat potilaat kestävät 5-10 % annosvähennyksen 1-4 viikon välein. Hoitava lääkäri arvioi potilaan kanssa annosvähennysten suuruuden ja nopeuden potilaan vieroitusoireita ja muuta vointia seuraten. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota masennukseen, ahdistuneisuuteen ja krooniseen kipuun, jotka voivat hoidon lopettamisen yhteydessä vaikeutua ja vaatia tukilääkityksiä.

Annoslaskujen sieto on yksilöllistä, ja osa annoslaskuista voi tuntua edellistä vaikeammilta. Tällöin ei ole syytä kiirehtiä seuraavissa annoslaskuissa. Vieroitusoireet voimistuvat yleensä lääkeannosten lähestyessä nollaa ja ovat hankalimmillaan 1-4 viikkoa lääkkeen lopettamisen jälkeen. Lieviä vieroitusoireita, kuten uniongelmia, mielialan häiriöitä ja aineenhimoa, voi esiintyä useita kuukausia lopettamisen jälkeen. Vieroituksessa mahdollisesti tarvittava tukilääkitys suunnitellaan yhdessä potilaan ja lääkärin kanssa. Vieroituksen loppupuolella suunnitellaan jatkohoito ja luodaan tarvittavat korvaushoidon jälkeiset jatkokontaktit.

Potilas voi lopettaa annoslaskut missä vaiheessa tahansa ja palata ylläpitoannokseensa.

Mikäli potilas retkahtaa korvaushoidon jälkeen uudelleen käyttämään opioideja, hänelle pitää turvata nopea pääsy takaisin korvaushoitoon. Tämä tarkoittaa nopeaa arviota ja aloitusta ilman pitkää arviointiprosessia ja odottelua.

 Korvaushoidon lopetus hoitoyksikön aloitteesta

Opioidikorvaushoito voidaan lopettaa vastoin potilaan tahtoa vain perustelluista syistä silloin, kun edellytyksiä hoidon turvalliselle jatkamiselle ei ole. Sekakäyttö ei ole pääsääntöisesti aihe hoidon lopettamiselle. Sekakäyttö aiheuttaa kuitenkin riskin turvallisen lääkehoidon toteutumiselle ja edellyttää päihdehoidon tehostamista.

Korvaushoidon lopettaminen ei saa olla rangaistus. Kaikki käytettävissä olevat keinot hoidon jatkamiseksi on aina käytävä läpi ennen hoidon lopettamista.

Mahdollisia hoitavan yksikön aloitteesta tapahtuvan hoidon lopettamisen syitä ovat:

  • kaoottinen oheiskäyttö ja toistuvat intoksikaatiot, kun ne muodostavat merkittävän terveysvaaran korvaushoidon yhteydessä eikä tilannetta ole saatu hallintaan muilla keinoilla yrityksistä huolimatta
  • vakava tai toistuva väkivaltaisuus henkilökuntaa tai muita potilaita kohtaan tai vakava, toistuva väkivallalla uhkailu silloin kun hoidon siirtäminen muualle ei onnistu
  • korvaushoitolääkkeiden todennettu myynti. Pelkkä epäily myynnistä ei riitä.
  • pitkään jatkuva huono sitoutuminen hoitoon, jatkuvasti runsaasti poissaoloja klinikalta henkilökunnan motivoinnista ja tukitoimista huolimatta

Lopetuksen yhteydessä potilaalle on tehtävä jatkohoitosuunnitelma. Suunnitelma voi olla esimerkiksi laitosvieroitus, siirto toiseen avohoitoyksikköön tai uusi pääsy korvaushoitoon sovitun ajan kuluttua. Mikäli potilas siirtyy toiseen yksikköön, tehdään siirtoepikriisi ja mahdollisuuksien mukaan pidetään siirtopalaveri uuden yksikön kanssa.​​

 ‭(Hidden)‬ style