Lapset puheeksi -menetelmä ja työskentely perheen kanssa

​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​


Seuraavassa kokonaisuudessa kerrotaan tarkemmin Lapset puheeksi – menetelmästä ja sen toteuttamisesta sekä​ työskentelysuhteesta perheenjäsenten kanssa. Esille otetaan myös stigma ja siihen vaikuttaminen työpaikoilla. 

​LP on kasvanut yhdestä​​​ menetelmästä lähestymistavaksi.

​LP –menetelmä tarkoittaa lokikirjan mukaista työskentelyä perheen kanssa. Sen lopulla tehdään suunnitelma toiminnaksi ja LP –työskentely jatkuu itse menetelmän loputtua sekä perheessä että muissa kehitysympäristöissä. LP –työ on yleiskäsite. Se kattaa sekä menetelmän että siitä syntyvän työskentelyn. LP –työ palveluissa tarkoittaa asiakastyön lisäksi palvelujen kehittämistä asiakkaiden/potilaiden kanssa tehtävää LP –työtä tukevaksi. LP -palvelumalli tarkoittaa LP:n toimintaperiaatteille pohjautuvaa palvelurakennetta ja sen toimintaa. LP -lähestymistapa ​tarkoittaa LP:n periaatteiden ja lähtökohtien mukaista työskentelyä tuettavien, asiakkaiden ​​tai potilaiden parissa ja palvelujärjestelmässä.


(Tekninen huomautus: Avautuvien laatikoiden videoita ei tällä hetkellä saa suurennettua. Tiedostamme ongelman, ja ratkomme sitä teknisen toimittajamme kanssa. Pikafiksinä sivua voi zoomata PC:llä ctrl + ja ctrl - tai Macilla cmd + ja cmd - näppäinyhdistelmin. - t Mielenterveystalon tiimi)


 LP - menetelmä ja sen toteutus

Aloitetaan menetelmän päämääristä, rakenteesta, osallistujista ja toteutusympäristöistä. Samalla tuodaan esille, miten potilaan psykiatrinen ja LP:ssä tehtävä elämäntilanteen kartoitus eroavat toisistaan. Toinen tähtää mahdollisimman hyvään hoitoon, toinen suotuisan kehityksen tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn. ​Pohditaan myös miten työskentely palveluissa eroaa työskentelystä koulussa ja varhaiskasvatuksessa.

 ​

​LP:n toteuttamisen tukena käytetään opaskirjasia Miten autan lastani?, Miten huolehdin lapsistani? ja Mikä meidän vanhempia vaivaa?, kirjoittanut Tytti Solantaus, kuvittanut Antonia Ringbom. Tekijät eivät saa opaskirjasista provisiota tai muita tuloja. ​


​​

​Lasten osallistuminen LP –työskentelyyn herättää usein kysymyksiä ja keskustelua. Oheisessa videossa kerrotaan, miksi LP toteutetaan aikuisten välisenä keskusteluna, kun vanhempi on hakenut apua omassa tai perheen ongelmassa aikuisten palveluista. Koulussa ja varhaiskasvatuksessa lapsi voi olla mukana.

​​ 

  • LP –työskentely on suotuisan kehityksen tukemista ja ongelmien ennaltaehkäisyä, ei hoitoa
  • LP -menetelmä koostuu LP keskustelusta ja LP neuvonpidosta. Neuvonpito toteutetaan tarvittaessa
  • LP-menetelmässä on kolme kokonaisuutta, lapsen elämäntilanteen kartoitus, toimintasuunnitelman teko ja näiden yhteyteen solmiutuva keskustelu ymmärryksen merkityksestä ja lasta/ nuorta tukevista tekijöistä.
  • LP -työskentelyn neljäs kokonaisuus, toiminta arjessa, alkaa varsinaisen menetelmän jälkeen
  • LP –menetelmään liittyvä materiaali on netissä kaikkien saatavilla  

 Tuki arkielämälle: vahvuudet ja haavoittuvuudet

Arkiset rutiinit ja toimet ovat se näyttämö, joissa rakkaus ja huolenpito samoin kuin uupumus ja kiukku toteutuvat ja jossa ihmissuhteet saavat sisältönsä. LP –työn keskiössä on lasten arkipäivä, mutta miten se siihen päätyi?​

​​ 


Mitä tarkoitetaan,
kun sanotaan, että tuetaan lapsen arkipäivää, miten se tapahtuu? Vahvuudet ja haavoittuvuudet ovat avainasemassa, siitä oheisessa videossa. Videossa selvitetään myös, miten LP -työskentelyt aikuisten palveluissa ja lasten kehitysympäristöissä eroavat toisistaan. LP -työskentelyllä on myös eroavuutensa suhteessa varhaiseen puuttumiseen.

 

  • ​Vahvuus tarkoittaa LP -työssä asiaa, joka sujuu tavanomaisesti.
  • Vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen ovat kaikille tärkeätä, mutta erityisen tärkeää se on vaikeuksissa pärjäämiselle
  • Haavoittuvuus tarkoittaa asiaa, joka on jo ongelma tai josta voi tulla ongelmia, jos mitään ei tehdä.
  • Toimiminen tilanteissa, joista voi tulla ongelmia, on ennaltaehkäisyä
  • Haavoittuvuus syntyy sosiaalisissa tilanteissa, eikä ole lapsen yksilöllinen ongelma​

 Vanhempien ja lasten tarpeet

Vanhempien ja lasten tarpeet ovat usein erilaiset, kun perheessä on vaikeuksia. Yksinkertainen esimerkki on uupunut vanhempi, joka ei jaksa kiinnostua lasten jutuista ja ärähtää intoa puhkuvalle nuorelle. Tilanne on eri muodoissaan tuttu jokaiselle vanhemmalle ja perhetyötä tekevälle. Mitä näkökulmia tilanteeseen liittyy?​

 

  • Perheen kanssa työskentely perustuu sekä vanhempien että lasten tilanteiden ja tarpeiden ymmärtämiseen
  • Tutustuminen vanhemman tilanteeseen tekee vanhemman toiminnan ymmärrettäväksi
  • Lasten kokemuksista keskusteleminen auttaa näkemään arkielämän tilanteiden merkityksen lapselle
  • Yhteisen ymmärryksen pohjalta autetaan perhettä löytämään toimintatapoja, joissa otetaan huomioon sekä lasten että vanhemman tarpeet

 Vanhempien arvostaminen ja kunnioittaminen

Vanhempien ja perheen tilanteen ymmärtäminen, vanhempien kunnioittaminen ja arvostaminen ovat tasavertaisen ja hedelmällisen yhteistyön edellytys ja sen pohja. ​

 

Vanhempien arvostus ja kunnioitus näkyy työskentelyssä monella tavalla. Seuraavassa videossa psykologi miettii, miksi vanhemmat ovat LP keskustelussa yllättävän avoimia ja mikä sitä voisi selittää.
 

​ 


Stigma ja leimaaminen työntekijöiden keskuudessa


Stigma on alkujaan tarkoittanut poltinmerkkiä, mutta nykyään se on psykologinen ja sosiaalinen leima.  Stigmalla tarkoitetaan tiettyjen ihmisten ja ihmisryhmien leimaamista kielteisillä tai halventavilla ominaisuuksilla sekä​ vastaavia ennakkoluuloja, käyttäytymistä ja syrjintää heitä kohtaan.  Syrjintä voi koskea ihmisen mahdollisuuksiaan tulla kuulluksi omissa asioissaan. Vaikka emme sitä haluaisi emmekä aina tiedosta, meillä kaikilla on omat leimaavat ennakkoluulomme, joihin olemme kasvaneet. ​

Ennakkoluuloja ja ennakkoluuloihin perustuvaa toimintaa on myös palveluissa. "Huono vanhempi" on vahvimpia perheeseen kohdistuvia leimoja ja se voi estää vanhempia puhumasta lapsista ja vanhemmuudesta. Ennakkoluuloista voi kuitenkin päästä eroon.​

 

  • Leimaamisen kohteina ovat usein ihmiset, jotka tarvitsevat tukea
  • Myös työntekijöiden parissa on sekä tietoisia, että tiedostamattomia ja tahattomia leimaavia puheita ja toimintatapoja
  • Tuttuja leimaavia nimityksiä ovat mm. päihdeäiti, alkoholistiperhe, vankiperhe, psykoottinen perhe
  • Vaikein leiman seuraus on sen sisäistäminen: olen huono, en ansaitse hyvää kohtelua
  • Leimaamisen pelko on este palveluihin hakeutumiselle ja luottamukselliselle työskentelysuhteelle

 Tehtävä: leimaavien asenteiden työstäminen


Tehtävä työpaikoille

Leimaavat asenteet ovat tavallisia, mutta harvoin niistä keskustellaan työpaikoilla. Keskustelun aloittamiseksi suositellaan sekä omakohtaista miettimistä, että yhteistä keskustelua seuraavista aiheista:

  • Pitäisikö työyhteisön olla tietoinen leimaavista asenteista työryhmän sisällä vai ei?
  • Miten leimaavia asenteita voi omassa itsessä ja työpaikalla tunnistaa ja vähentää?​
  • Onko mahdollista erottaa henkilökohtaiset asenteet ja työssä toteutettavat asenteet?
  • Mitä tehdä vai tehdäkö mitään, jos huomaa ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita omassa työyhteisössä? Kohdistuneina potilaisiin / asiakkaisiin? …työtovereihin? …itseen?​
  • Onko työlle luotu eettiset periaatteet ja saatettu ne kaikkien nähtäville? Olisiko se tarpeen? 

 ‭(Hidden)‬ Styles