Kulttuuri ja mielenterveys

Kulttuuri on tapa, jolla tietyllä alueella elävät ihmiset organisoivat elämänsä ja tapansa olla. Kulttuuri toimii orientaatiosysteeminä. Sen keskeisiä tunnusmerkkejä ovat ajattelun, arvojen ja käyttäytymisen muodot, jotka ovat kyseisen kulttuurin jäsenille itsestään selviä ja normaaleja.

Oman kulttuurin sisällä näitä asioita ei aina edes tiedosteta, vaan toimintaa ja ajattelua ohjaa tietynlainen automaatio. Vasta toisen kulttuurin piirin siirryttäessä erot tulevat tietoisuuteen.

Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden merkitys kulttuureissa on yleinen kulttuurierojen tarkastelumalli. Yhteisöllisyys tai yksilöllisyys vaikuttaa siihen, miten maailma nähdään ja ymmärretään. Se vaikuttaa myös tunteisiin, hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.

 

Yhteisöllisyys

  • Perheyhteisö on tiivis.
  • Me-tietoisuus: ero itsen ja yhteisön jäsenten välillä ei ole selvärajainen.
  • Identiteetti on sidoksissa yhteisöön kuulumiseen.
  • Emotionaalinen riippuvuus sosiaalisesta yhteisöstä on vahva.
  • Ryhmään kuuluminen, siinä toimiminen ja resurssien jakaminen on tärkeää.
  • Minäkäsitys melko riippuvaista yhteisöstä.
  • Vastuu jakaantuu yhteisölle.
  • Tilanteet ja tapahtumat selitetään yksilön ulkopuolisilla tekijöillä.

Yksilöllisyys

  • Yksilö huolehtii itsestä ja ydinperheestä.
  • Minä-tietoisuus: ero itsen ja yhteisön jäsenten välillä tiedostetaan selkeästi.
  • Identiteetti perustuu pitkälti yksilön ominaisuuksiin.
  • Emotionaalinen riippuvuus yhteisöstä on vähäistä.
  • Autonomia, itsensä toteuttaminen ob tärkeää.
  • Minäkäsitys on riippumaton yhteisöstä.
  • Vastuu on yksilöllistä.
  • Tilanteet ja tapahtumat selitetän yleensä yksilön sisäisillä tekijöillä.

 

Kulttuuriset erot mielenterveyden käsitteissä

Ihmisille on tyypillistä rakentaa identiteettiään peilaamalla itseään tai omaa kansaansa muita vasten. Yhteiskunnan säännöt ja uskomukset määrittävät sen, millainen käyttäytyminen on normien mukaista ja miten tunteita voidaan ilmaista. Kulttuureissa vallitsevat uskomukset ovat yhteydessä tunteista tehtäviin tulkintoihin ja selitysmalleihin.

Tunteet ovat keskeinen osa psyykeä ja inhimillistä toimintaa kaikissa yhteisöissä. Kulttuurisia eroja on siinä, miten tunteisiin ja mielialoihin liittyvistä asioista puhutaan. Esimerkiksi masennukselle ei löydy suoraa vastinetta monista kielistä indoeurooppalaisten kieliryhmien ulkopuolilta. Tunnekokemukset voidaan sen sijaan kuvailla metaforien avulla ja niihin saatetaan viitata konkreettisina ruumiillisina tuntemuksina.

Sairaus on aina subjektiivinen kokemus ja riippuu myös sairaus- ja terveyskäsitysten tulkitsemisesta eri kulttuureissa. Länsimaisissa kulttuureissa käsitys sairauden synnystä pohjautuu biologisiin, geneettisiin ja psyykkisiin tekijöihin. Muissa kulttuureissa oireen tai sairauden synnystä voi olla erilaisia käsityksiä. Oire saatetaan mieltää jonkin itsen ulkopuolisen aiheuttamaksi tai huonoksi onneksi. Lisäksi oireelle tai sairaudelle ei välttämättä löydy kielellistä ilmaisua, jolloin oiretta voidaan kuvata esimerkiksi koko kehoa koskevina tuntemuksina, kuten ”tämä kokonaan on sairas” tai ”kaikki on rikki”.

Yhtä lailla joissain kulttuureissa voidaan käyttää yksittäisiä elimiä koskevia kuvauksia, kuten ”vatsa tippuu”, joka saattaa kuvata sekä psyykkistä että fyysistä oiretta. Usein käytetään myös yksittäisiä elimiä koskevia kuvauksia, kuten ”maksa irtoaa” tai ”vatsa tippuu”. Nämä ilmaisut voivat viitata sekä psyykkisiin että fyysisiin oireisiin. Myös oireen tai sairauden parantamiseen voi liittyä uskomuksia, esimerkiksi että henget parantavat.

Kulttuurilla on siis vaikutusta siihen, miten sairaus ymmärretään ja miten siihen liittyvät oireet ilmaistaan sekä kuinka avoimesti esimerkiksi oireiden taustalla olevista tekijöistä on sopiva puhua.

​​

Lisätietoa ammattilaisille