Ahdistuneisuus

Ahdistuneisuuden tunnistaminen

Ahdistuneisuus voi liittyä tiettyihin tilanteisiin (kuten julkiset paikat), pelon kohteisiin (kuten hämähäkit) tai se voi olla ahdistuneen tunnetilan kokemista suuressa osassa elämää (yleistynyt ahdistus). Ahdistuneisuushäiriö vaikuttaa hyvin rajoittavasti toimintaan, vaikka sitä henkilön käytöksestä saattaa olla muuten vaikeaa huomata. Masennus ja ahdistuneisuus esiintyvät usein samanaikaisesti.

Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat korostuneen huolissaan taloudestaan, terveydestään, perheestään ja työstään, silloinkin kun mitään huolen aihetta ei näyttäisi olevan. Yleistynyttä ahdistuneisuutta on vaikeaa hallita. Se vaikeuttaa keskittymistä työhön tai opintoihin, arjen toimiin ja elämässä etenemiseen. Siitä on seurauksena myös madaltunut epävarmuuden sietokyky ja ongelman ratkaisukyky. Ongelmia yritetään usein ratkoa murehtimalla.

Joillain ihmisillä on lyhyitä äärimmäisen ahdistuksen hetkiä, joita kutsutaan paniikkikohtauksiksi. Paniikkitunteen lisäksi oireita voivat olla nopea syke, hikoilu, pinnallinen ja nopea hengitys, rintakivut, huimaus, poissaolevuus ja tunne siitä, että menettää itsensä hallinnan.

Henkilö, jolla on fobia, välttää tai rajaa asioita elämästään pelon perusteella. Pelko on pysyvää, ylimitoitettua ja aiheetonta. Pelko voi kohdistua paikkoihin, tilanteisiin, asioihin tai eläviin olioihin, ja pelon kohdetta halutaan välttää täysin.

Traumaperäinen stressihäiriö voi saada alkunsa traumaattisesta kokemuksesta. Kokemukseen löiittyy yleensä kuolema, vakava loukkaantuminen tai sellaisen uhka. Yleisin koettu oire on trauman uudelleen eläminen. Tämä voi tapahtua toistuvissa unissa, takaumissa, häiritsevinä muistoina tai levottomuutena tilanteissa, jotka tuovat mieleen alkuperäisen trauman. Välttämiskäyttäytyminen on myös yleistä, kun kyseessä traumaattiseen tilanteeseen liittyvät asiat. Tunteiden lamaannus voi jatkua jopa vuosia ja kiinnostus muihin ihmisiin sekä ulkopuoliseen maailmaan voi vähentyä. Muita merkkejä jatkuvasta ahdistuneisuudesta ovat varuillaan olo, ärtyneisyys, hermostuneisuus, vihanpurkaukset ja unettomuus.

Pakko-oireinen häiriö vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn merkittävästi. Pakonomaiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät ahdistuksen tunteisiin. Pakonomaiset ajatukset ovat toistuvia ja impulssit ja mielikuvat koetaan häiritseviksi, epämiellyttäviksi ja epäasiallisiksi. Ne aiheuttavat myös merkittävää ahdistusta. Yleisimmät pakkoajatukset liittyvät likaan, symmetriaan, tarkkuuteen, turvallisuuteen, seksuaalisuuteen, aggressiivisuuteen tai uskontoon. Pakkotoiminnot ovat toistuvia toimintoja, joita henkilö tuntee olevansa pakotettu suorittamaan lieventääkseen ahdistustaan. Yleisiä pakkotoimintoja ovat peseytyminen, tarkistaminen, toistaminen, järjestäminen, laskeminen, hamstraaminen tai asioiden jatkuva koskettelu.

Aleksin tarina

Aleksi on 35-vuotias konsultti. Hän tekee pitkiä päiviä ja on työ on hänelle tärkeää. Työn vaatimukset ovat kuitenkin kasvaneet viime vuosina ja Aleksi esimies on vaihtunut. Aleksi kokee säännöllisesti pitkien kokousten yhteydessä, että hänen on vaikea hengittää ja sydän hakkaa. Erityisesti näitä tuntemuksia ilmenee silloin, kun on hänen tehtävänsä esitellä projekteja muulle työryhmälle. Hän on alkanut vältellä näitä tilanteita vedoten flunssaan, kiireeseen tai äkilliseen perhekriisiin. Usein hän pyrkii delegoimaan itselleen vaikeat tehtävät nuoremmille kollegoille. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että ahdistuneisuus tuntuu vain lisääntyvän ja ilmenevän uusissa tilanteissa. Aleksi on huolissaan siitä, että muut huomaavat tilanteen ja puhuvat siitä hänen selkänsä takana. Ahdistuneisuus aamuisin on jo johtanut muutamaan sairauspoissaoloon.

 Ahdistuneen ensiapu

 Ahdistuneisuushäiriöiden ensihoito

Ahdistuneisuuden ensisijainen hoito tapahtuu terveyskeskuksessa, työterveys- ja opiskelijaterveydenhuollossa. Aluksi varmistetaan, että kyse ei ole fyysisestä sairaudesta. Perusterveydenhuollossa työskentelee psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden vastaanotolle henkilö voidaan ohjata. Tarvittaessa henkilö lähetetään erikoissairaanhoidon palveluihin.

Tutkimusten mukaan toimivia hoitomuotoja on useita: mm. kognitiivinen käyttäytymisterapia johon kuuluu altistushoito, nettiterapia ja lääkehoito,Myös rentoutuminen ja itsehoito-oppaat saattavat auttaa ahdistuneisuuden hoidossa.

Ahdistuneisuus (diagnoosi-tietohaku)

Ahdistuneisuuskysely

Ahdistuksen omahoito

Entä jos ahdistunut henkilö ei halua apua?

Voi olla, että ahdistunut henkilö ei halua hakea ammattiapua. Ota selvää, onko tähän jokin erityinen syy. Syynä voi olla pelko sairaalaan joutumisesta tai siitä, ettei pidä hoitavasta lääkäristä tai tule ymmärretyksi. Jos kyse on tällaisista peloista tai uskomuksista, niistä puhuminen voi olla avuksi. Jos henkilö ei tästä huolimatta halua hakea apua, tarjoa apuasi, jos hän muuttaa mielensä. Avusta kieltäytyminen on yksilön oikeus, jota tulee kunnioittaa tilanteessa, jossa hän ei ole aikeissa vahingoittaa itseään tai muita.

 Ahdistuneen kohtaaminen -video