Oppimisen ja tiedonkäsittelyn vaikeuksien vaikutus mielenterveyteen

Kehityksellisillä oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan esimerkiksi lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan tai kielellisen ilmaisun vaikeuksia, jotka ovat henkilön lahjakkuuteen ja koulutustasoon nähden suuria, eivätkä selity muilla sairauksilla tai koulutuksen puutteella.

Oppimisvaikeus voi olla kapea-alainen, jolloin se koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Usein monenlaisia oppimisen erityisvaikeuksia ja kehityksellisiä vaikeuksia voi esiintyä samanaikaisesti. Suomessa käytössä olevassa ICD-10—tautiluokituksessa kehitykselliset oppimisvaikeudet luokitellaan osaksi psyykkisen kehityksen häiriöitä ja niistä käytetään nimitystä oppimiskyvyn häiriöt. Puheen ja kielen kehityshäiriöt luokitellaan omaan ryhmäänsä.

Katso lisää kehityksellisistä oppimisvaikeuksista

Kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin liittyy usein mielenterveyden ongelmia. Oppimisvaikeus saattaa toistuvien epäonnistumisen kokemusten kautta vaikuttaa itsetuntoon heikentävästi ja aiheuttaa arvottomuuden ja häpeän tunteita, etenkin jos vaikeuksien syy ei ole tunnistettu. Oppimisvaikeuksien kompensointi ja mahdollinen piilottelu voi aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja altistaa uupumiselle. Kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin voi liittyä myös masennusta, ahdistusta ja psyykkisiä traumoja.

Seuraavassa videossa neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Nukari kertoo, millaisia vaikutuksia kehityksellisillä oppimisvaikeuksilla voi olla mielenterveyteen.

Kielellisiin vaikeuksiin liittyvät mielenterveyden ongelmat

Kielellisellä erityisvaikeudella tarkoitetaan varhaislapsuudesta asti ilmenevää kehityksellistä vaikeutta, jonka vuoksi puheen tuottaminen ja ymmärtäminen voivat viivästyä ja kielelliset taidot kehittyä muutenkin poikkeavalla tavalla. Vaikeuksia näkyy usein vielä aikuisiässäkin, esimerkiksi puheen ymmärtämisessä, sanojen muistista haussa, taivutusmuotojen ja kieliopillisesti vaativien rakenteiden ja vaikeiden käsitteiden käyttämisessä.

Kielellisiin vaikeuksiin liittyy monesti mielenterveyden ongelmia ja joskus kielellinen erityisvaikeus voi jopa olla psykiatrisen häiriön osasyy. Kielelliset vaikeudet voivat hankaloittaa omaa sisäistä tunteiden säätelyä ja käsittelyä ja toisaalta ongelmat muiden kanssa viestimisessä voivat vaikeuttaa suuntautumista ulospäin ja toimimista toisten kanssa yhteisymmärryksessä.

Puutteelliset kyvyt ilmaista itseään kielellisesti johtavat helposti väärinymmärryksiin ja turhautumiseen. Kielellisiin oppimisvaikeuksiin liittyy aggressiivista käyttäytymistä ja käytöshäiriöitä useammin kuin ei-kielellisiin oppimisvaikeuksiin.

Ei-kielellisiin vaikeuksiin liittyvät mielenterveyden ongelmat

Ei-kielellisillä erityisvaikeuksilla viitataan yleensä näönvaraisen jäsentämisen ja psykomotoriikan vaikeuksiin. Näönvaraisen jäsentämisen vaikeudet voivat painottua havainnon muodostuksen ja tulkinnan ongelmiin, avaruudellisten suuntien ja suhteiden arviointiin, osista kokonaisuudeksi hahmottamisen ongelmiin tai silmä-käsi yhteistyön vaikeuksiin.

Näönvaraisiin oppimisvaikeuksiin liittyy hankaluuksia ei-kielellisen viestinnän tulkitsemisessa ja hyödyntämisessä, kuten kasvojen ilmeiden, eleiden ja äänensävyjen tulkitsemisessa. Tämä voi vaikeuttaa toisten mielentilojen ja tarkoitusperien arviointia ja tehdä sosiaalisesti kömpelöksi. Näönvaraisiin oppimisvaikeuksiin liittyykin heikkoutta sosiaalisissa taidoissa ja taipumusta vetäytymiseen ja eristäytymiseen. Masennusta ja ahdistuneisuutta sekä skitsoidista persoonallisuushäiriötä ja psykooseja voi esiintyä tavanomaista useammin.

Laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin liittyvät mielenterveyden ongelmat

Laaja-alaisissa oppimisvaikeuksissa kyse on kapea-alaisia oppimisen erityisvaikeuksia laajemmista oppimisen ongelmista. Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä yleinen lahjakkuustaso on keskimääräistä matalampi ja vaikeuksia koetaan koulu- ja työsuoriutumisen lisäksi usein myös itsenäisessä elämänhallinnassa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet aiheuttavat pärjäämättömyyden tunteita monella suoriutumisen osa-alueella ja johtavat siten helposti alentuneeseen itsetuntoon. Tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt ovat huomattavasti yleisempiä kuin muilla. Laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin voi liittyä aggressiivisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta sekä tarkkaavuushäiriöitä. Elämänhallinnan ongelmat voivat näkyä vaikeuksina suoriutua iän mukaisista kehitystehtävistä, kuten itsenäisen asumisen ja oman toimeentulon järjestämisestä. Näissä tehtävissä epäonnistuminen voi lisätä mielenterveyden ongelmia ja esimerkiksi päihteiden käyttöä.

Seuraavassa videossa neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Nukari kertoo, millaisia erilaisia vaikutuksia eri tyyppisillä oppimisvaikeuksilla voi olla mielenterveyteen.

Katso videolta, kun kokemusnäkökulman edustajat kertovat, miten lukivaikeus on vaikuttanut mielen hyvinvointiin ja itsetuntoon.

Kun aivot fyysisesti vaurioituvat jonkin sairauden tai vamman seurauksena, sillä on usein vaikutusta tiedonkäsittelyn ja oppimisen lisäksi myös mielen hyvinvointiin. Vaikutus voi johtua osin aivojen fyysisestä muutoksesta, joka osuu tunne-elämän ja mielialan kannalta tärkeisiin rakenteisiin ja yhteyksiin, mutta paljolti myös reaktiona muuttuneeseen toimintakykyyn. Masennus on hyvin yleinen aivosairauksien yhteydessä ilmenevä oire.

Aivovammat

Aivovamma on aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta, esimerkiksi putoamisen, kaatumisen tai liikenneonnettomuuden yhteydessä. Vamman vaikeusasteesta riippuu, jääkö siitä pysyviä toimintakyvyn haittoja.

Tyypillisiä aivovamman pidemmän ajan oireita ovat käyttäytymisen muutokset, tunne-elämän muutokset ja vaikeudet oman toiminnan ohjauksessa. Vaikeampien aivovammojen jälkitiloihin liittyy usein myös mielenterveyden ongelmia, joista tavallisimpia ovat masennus ja ahdistuneisuus, impulsiivisuus ja äkkipikaisuus sekä ärtyneisyys. Lisäksi voi esiintyä luonteenpiirteiden latistumista tai korostumista, apaattisuutta tai yliaktiivisuutta, mielialan vaihtelua ja maniaa, eli mielialan poikkeuksellista kohoamista sekä psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja tai aistiharhoja. Myös väsyvyys on yleinen ja merkittävä aivovamman pysyvä oire.

Katso lisää:

Käypähoito

Aivovammaliitto

Aivoverenkiertohäiriöt

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yhteisnimitys ohimeneville tai pitkäaikaisille aivoverisuonitapahtumille, kuten aivoinfarkteille tai aivoverenvuodoille. Aivoverenkiertohäiriöihin liittyy usein muutoksia tiedonkäsittelytoimintojen lisäksi mielenterveydessä.

Masennus on yleisin AVH:n jälkeinen mielialaoire ja se kehittyy tavallisesti muutaman viikon kuluttua sairastumisesta. Aivoverenkiertohäiriöihin liittyvä masennus voi poiketa tavallisesta masennuksesta. Esimerkiksi sairastunut itse ei aina välttämättä tunnista masentunutta mielialaa. Toisaalta AVH:n jälkeiseen masennukseen liittyy usein tunnereaktioiden yliherkistymistä ja voimakasta sairauden uusiutumisen pelkoa.

Myös apatia on yleinen AVH:n jälkeinen oire. Apatian keskeinen piirre on motivaation heikkeneminen, jolloin tahto ja kyky aloittaa tavoitteellista toimintaa alenee merkittävästi. Apatiasta kärsivä voi vaikuttaa välinpitämättömältä ja tunne-elämä voi olla latistunutta.

Ahdistus on myös tyypillinen AVH:n yhteydessä ilmenevä mielialaoire. Aivoverenkiertohäiriöihin liittyvä ahdistuneisuus on useimmiten niin sanottua yleistynyttä ahdistuneisuutta, johon kuuluu levoton, tuskainen ja jännittynyt olo, huolestuneisuus tulevia tapahtumia kohtaan sekä joskus myös kiukkuisuus ja yleinen kielteisyys.

Myös univaikeudet ovat tavallisia. On tavallista, että sairastumisen jälkeen samalla henkilöllä esiintyy useita samanaikaisia mielenterveyden ongelmia, kuten masennuksen yhteydessä ahdistusta tai apatiaa.

Harvinaisempia aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen puhkeavia psykiatrisia sairauksia ovat muun muassa mania, eli mielialan epänormaali kohonneisuus ja kiihtyneisyys, kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa mania ja masentuneisuus vuorottelevat sekä psykoottiset oireet, joissa todellisuudentaju on hämärtynyt.

Katso lisää:

Käypähoito

Aivoliitto

Epilepsia

Epilepsia on joukko erilaisia oireyhtymiä, joiden yhteisenä nimittäjänä ovat toistuvat epileptiset kohtaukset. Epileptinen kohtaus on merkki poikkeavasta aivosähkötoiminnasta ja kohtaus häiritsee aivojen normaalia tiedonkäsittelyä.

Epilepsiaa sairastavilla ilmenee muita enemmän tarkkaavuushäiriöitä sekä muita kognitiivisia ongelmia. Lisäksi epilepsiaan liittyy keskimääräistä suurempi riski mielenterveyden ongelmiin. Yleisimpiä mielenterveyden ongelmia ovat masennus ja ahdistuneisuus. Myös itsetuhoiset ajatukset ja psykoottisten oireiden ja persoonallisuushäiriöiden esiintyminen on muuta väestöä tavallisempaa. Mielenterveyden ongelmia voi esiintyä epileptisten kohtausten välillä, niiden aikana tai välittömästi niiden jälkeen.

Katso lisää:

Käypähoito

Epilepsialiitto

MS-tauti

Multippeliskleroosi eli MS-tauti on autoimmuunitauti, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan. MS-taudissa hyökkäys kohdistuu aivojen valkean aineen hermohaarakkeita vastaan aiheuttaen vaihtelevia keskushermostoperäisiä oireita.

MS-taudissa aivomuutoksia ilmenee tiedonkäsittelytoimintojen kannalta kriittisten aivoalueiden lisäksi myös tunne-elämän kannalta tärkeissä hermoradoissa. Masennus on tyypillinen mielenterveyden ongelma, jota voi esiintyä missä sairauden vaiheessa tahansa. MS-tautiin liittyvässä masennuksessa tyypillistä on ärtyneisyys, ahdistuneisuus, itseluottamuksen puute sekä unihäiriöt ja uupumus. Uupumusta (fatiikki, epänormaali väsyminen fyysisessä ja psyykkisessä rasituksessa) esiintyy MS-taudissa myös ilman samanaikaista masennusta ja se on yksi keskeinen toimintakykyä haittaava MS-taudin oire.

MS-tautiin voi liittyä myös tunne-elämän poikkeavaa vaihtelua sekä epäsopivia tunneilmaisuja, kuten itkua tai naurua tilanteissa, joiden tunnesisältöön ne eivät sovi. Harvinaisempi MS-tautiin liittyvä psykiatrinen sairaus on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Katso lisää:

Käypähoito

Neuroliitto

Aivoja rappeuttavat sairaudet

Aivoja rappeuttavat sairaudet ovat luonteeltaan eteneviä ja johtavat lopulta tiedonkäsittelytoimintojen laajamittaiseen heikentymään. Aivoja rappeuttaviin sairauksiin luetaan muun muassa Alzheimerin tauti, eräät laaja-alaiseen aivoverenkiertosairauteen liittyvät tilat (vaskulaarinen dementia), Lewyn kappale -tauti, Creutzfeldt–Jakobin tauti ja Huntingtonin tauti.

Näitä sairauksia kutsutaan usein muistisairauksiksi, vaikka on huomioitava, että kaikissa sairauksissa muistiongelmat eivät aina ole ensisijainen tai merkittävin tiedonkäsittelytoiminnoissa havaittava muutos.

Muistisairauksissa tiedonkäsittelyvaikeudet etenevät ajan myötä laajasti tiedonkäsittelyn eri osa-alueille. Tiedonkäsittelytoimintojen heikkenemisen lisäksi näihin sairauksiin liittyy monenlaisia psykiatrisia oireita. Sairauden alkuvaiheessa esiintyy usein masennusta. Myös ahdistuneisuus on tavallista ja noin puolet muistisairaista kärsii siitä jossakin sairauden vaiheessa.

Psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja ja näkö- ja kuuloharhoja saattaa esiintyä. Ne ovat erityisen yleisiä Lewyn kappale -taudissa. Alzheimerin taudissa näköharhoja esiintyy yleensä vasta pitkälle edenneessä taudissa. Uni-valve -rytmin häiriintyminen on muistisairauksissa tyypillistä. Taudin edetessä sairaudentunto heikkenee ja käyttäytymisen häiriöt lisääntyvät, myös tunteiden latistuminen ja apatia ovat tyypillisiä.

Lisäksi muistisairauksien yhteydessä voi ilmetä persoonallisuuden muuttumista tai persoonallisuuden piirteiden korostumista, impulssikontrollin heikentymistä, estottomuutta ja arvostelukyvyn puutetta.

Katso lisää:

Käypähoito

Muistiliitto