Lääkehoidon vaiheet
Psykoosin antipsykoottisessa lääkehoidossa on kaksi vaihetta, akuuttivaiheen psykoosilääkehoito ja pitkäaikaishoito eli niin sanottu estohoito. Lääkityksen aloittamisesta päättää lääkäri yhteistyössä potilaan kanssa. Myös omaiset tarvitsevat tietoa lääkkeestä ja sen vaikutuksista.
Akuuttivaiheessa antipsykoottia tarvitaan yleensä suurempi vuorokausiannos kuin pitkäaikaishoidossa. Potilaiden herkkyys sivuoireille tulee ottaa huomioon lääkityksen valinnassa. Lääkityksen vaikutukset tulevat esille vasta kahdesta kuuteen viikon kuluessa.
Vaikutus positiivisiin oireisiin kuten ääniharhoihin tai harhaluuloihin ilmenee noin kuuden viikon kuluessa. Lääke vaikuttaa negatiivisiin ja kognitiivisiin oireisiin hitaammin, ja vaikutus on usein vähäisempi kuin positiivisiin oireisiin. Jos lääkkeen pitää alkaa tehota nopeasti, saatetaan käyttää lihakseen injektoitavaa lääkitystä, mutta useimmiten akuutin vaiheen lääkkeet otetaan suun kautta.
Psykooseihin liittyy uusiutumisen riski. Uusiutumisvaiheita estävää psykoosilääkehoitoa tulisi jatkaa kahdesta viiteen vuotta hoitovasteen saavuttamisen jälkeen oireiden vaikeusasteen mukaan. Jos psykoosi uusiutuu tai siihen liittyviä oireita ei täysin saada hallintaan, saattaa lääkityksen tarve olla elinikäinen. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa joko tablettimuotoisena tai kahdesta neljään viikon välein otettavana injektiona. Kehitteillä on yhä harvemmin otettavia injektiomuotoja.
Psykoosilääkkeet
Antipsykootit jaetaan kahteen tyyppiin, perinteisiin eli tyypillisiin antipsykootteihin sekä uusiin eli epätyypillisiin antipsykootteihin.
Lääkkeiden käyttöön liittyy myös erilaisia laboratorioseurantoja. Lisää tietoa lääkkeistä saa lääkäriltä ja Lääkeinfosta.
Ahdistus- ja mielialalääkkeet
Ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon käytetään ahdistus- ja unilääkkeitä, kunnes psykoosilääkitys alkaa vähentää myös näitä oireita. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti, minkä vuoksi ne ovat äkillisten ahdistus- ja pelko-oireiden peruslääke. Toisin kuin psykoosilääkkeisiin, näihin lääkkeisiin liittyy kuitenkin tottumisen ja lääkkeen tehon vähenemisen vaara. Siksi niitä suositellaan käytettäväksi vain lyhytaikaisesti ja pienimmällä tarvittavalla annoksella. Erityisen suuri riippuvuusriski on silloin, kun psykoosiin liittyy päihdeongelmia.
Pitkäaikaisen ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa tulevat kyseeseen muut kuin lääkkeelliset hoidot.
Skitsofreniaan ja muihinkin psykooseihin toisinaan liittyvä masennus tulee hoitaa masennuksen yleisten hoitoperiaatteiden mukaisesti. Useimmiten masennusta hoidetaan lääkkeillä, joita kutsutaan selektiivisiksi serotoniinin takaisinoton estäjiksi (SSRI). Ne ovat olleet 2000-luvun käytetyimpiä masennuslääkkeitä helppokäyttöisyytensä, vähäisten haittavaikutustensa ja suhteellisen vaarattomuutensa vuoksi.
Yksittäiset ihmiset hyötyvät eri lääkkeistä eri tavalla, joten etukäteen sopivaa lääkettä ei voi ennustaa. Mielialan vaihteluun voidaan käyttää mielialaa tasoittavaa lääkettä joista tavallisimpia ovat litium ja valproaatti.
Haittavaikutukset
Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset vaihtelevat lääkkeen mukaan ja ovat myös yksilöllisiä. Erityisesti niin sanotut perinteiset antipsykootit voivat aiheuttaa jäykkyyttä, rauhattomuutta, vapinaa ja joskus harvoin lihaskouristuksia.
Uudet psykoosilääkkeet ovat yleensä paremmin siedettyjä, mutta niihin saattaa liittyä painonnousua ja muutoksia kehon rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa. Painonnousua ja aineenvaihdunnan muutoksia tuleekin seurata ja muutoksiin puuttua, jotta voidaan ehkäistä pitkäaikaisia terveysongelmia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia ja sokeritautia.
Muita antipsykootteihin liittyviä haittavaikutuksia saattavat olla ovat väsymys, tunteiden latistuminen, muistin ja päättelykyvyn heikkeneminen, kömpelyys eli motoriset häiriöt, pakkoliikkeet ja suun kuivuminen. Lisäksi voi esiintyä näköhäiriöitä, huimausta, verenpaineen laskua, rauhattomuutta, ihottumia, verenkuvamuutoksia, ummetusta ja ongelmia seksuaalitoiminnoissa. Erityisen haastavaa on, että osa mahdollisista haitoista on samantyyppisiä kuin ne oireet, joita saattaa liittyä psykoosiinkin.
Suurin osa lääkkeitä käyttävistä ei onneksi saa mitään haittavaikutuksia, mutta valitettavasti yksilöllistä reaktiota ei toistaiseksi pystytä etukäteen ennustamaan. Mahdollisista haittavaikutuksista onkin syytä heti kertoa hoitavalle henkilölle. Lääkäri ottaa kantaa siihen, miten lääkitystä lähdetään muuttamaan.
Sopiva lääke juuri minulle?
Lääkkeet tehoavat psykoosin oireisiin hyvin yksilöllisesti. Joskus potilaalle joudutaan kokeilemaan useita eri lääkkeitä useilla eri annoksilla, ennen kuin paras mahdollinen lääke löydetään. Antipsykoottien vaikutus tulee esiin viikkojen, jopa kuukausien viiveellä, ja tämän vuoksi sopivan lääkityksen löytymiseen voi mennä aikaa. Lääkkeen lopettaminen ilman lääkärin valvontaa moninkertaistaa sairaalahoitoon joutumisen riskin.
Nettilinkit ja kirjallisuutta
Yhteenveto
Psykoosin akuutissa vaiheessa lääkehoito on yleensä aina välttämätön, ja lääkitys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan ehkäistä oireiden pitkittyminen. Lääkitys tehoaa psykoosin akuutissa vaiheessa useimmiten hyvin. Lääkehoidon teho on rajallinen mahdollisten pitkäaikaisten motivaatioon ja ajatustoimintoihin liittyvien vaikeuksien hoidossa, ja tarvitaan myös muita kuntoutuksen keinoja. Sopivan lääkityksen löytymiseen voi joskus mennä aikaa, sillä sekä lääkkeen teho että mahdolliset sivuvaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Vaikka psykoosin hoidossa lääkitys on keskeisessä asemassa, se on kuitenkin vain osa kokonaiskuntoutusta, joka koostuu erilaisista psykoterapeuttisista ja palveluohjauksen menetelmistä.
|
|
