Tietoa geropsykiatrisesta hoidosta

Lue yleinen kuvaus siitä, millaisia piirteitä geropsykiatrisessa avo- ja osastohoidossa on. Osiossa kerrotaan myös, miten toimintaterapian ja fysioterapian keinoin tuetaan ikäihmisen vointia.

 

 Geropsykiatrinen hoito

Iäkkäille suunnatusta psykiatrisesta hoidosta käytetään nimitystä vanhuspsykiatrinen hoito. Suhteellisen uutena sanana käytetään myös käsitettä geropsykiatrinen hoito. Iäkkään psyykkisesti oireilevan potilaan hoito tapahtuu potilaan voinnista riippuen joko avohoidossa tai sairaalassa. Akuuttitilanteessa hoito tapahtuu useimmiten ympärivuorokautisena vuodeosastolla. Mielenterveydeltään sairastuneen voi joskus olla vaikea ymmärtää tarvitsevansa hoitoa.

Erikoissairaanhoidossa järjestettävään geropsykiatriseen hoitoon tarvitaan lääkärin lähete. Lähetteen voi kirjoittaa esimerkiksi terveyskeskuslääkäri, kotihoidon lääkäri tai yksityinen lääkäri. Jos potilas on ollut sairaalahoidossa, voi hän kotiutuessaan saada sairaalan lääkärin kirjoittaman lähetteen psykiatriseen avohoitoon. Psykiatrinen osastohoito ja avohoito ovat aina ajallisesti rajoitettuja ja hoito perustuu potilaan kanssa laadittuun hoitosuunnitelmaan. Hoidosta vastaa psykiatriaan erikoistunut lääkäri.

Hoitosuunnitelma

Hoitoa suunnitellaan yhdessä potilaan ja hoitotahon kanssa kuntouttavalla hoitoajatuksella. Potilaan osallistuminen ja sitoutuminen oman hoidon suunnitteluun ja toteutukseen on hoidon onnistumiseksi välttämätöntä. Luottamuksellinen ja avoin hoitosuhde on tärkeä. Hoidon aikana on hyvä säilyttää myös yhteys läheisiin ja muihin tärkeisiin henkilöihin. Myös hoitava henkilökunta huomioi usein verkostoa tapaamalla perhettä ja läheisiä hoidon aikana.

Hoidon sisältö

Hyvä hoito tukee potilaan vointia kokonaisvaltaisesti ja hoidossa huomioidaan perustarpeiden tyydyttyminen. Säännöllinen vuorokausirytmi koostuu mm. riittävästä unesta, ravitsemuksesta, aktiviteetista ja puhtaudesta. Hoitohenkilökunta tukee päivittäisissä asioissa potilasta tilanteen mukaisesti.

Iäkkäiden potilaiden hoidossa somaattiset sairaudet ja niiden lääkitys on erityisen tärkeää huomioida. Perussairauksien hoito ja tarvittaessa tarkempiin somaattisiin tutkimuksiin ohjaaminen on välttämätöntä.

Psyykkisen voinnin tukemiseen on monia keinoja. Hoidon alkaessa on tärkeää rauhoittaa tilanne ja luoda turvallinen olo sekä potilaalle että hänen läheisilleen. Hoidon alussa selvitetään erilaisilla tutkimuksilla, haastatteluilla ja havainnoilla, mikä tilanteeseen on johtanut, mistä on kysymys ja miten hoidossa edetään. Asiallisen tiedon saanti diagnoosista ja hoidosta on tärkeää sekä potilaalle että läheisille. Lääkehoitoa käytetään usein oireiden lievittämiseksi ja sairauden uusimisen ehkäisyyn. Lääkehoito on aina yksilöllistä ja siitä vastaa lääkäri. Keskustelujen ja lääkehoidon lisäksi on saatavilla myös useita muita hoitomuotoja. Työkaluina voinnin kohentumiseen voidaan käyttää esimerkiksi rentoutusharjoituksia, erilaisia tehtäviä oireiden ymmärtämiseksi, ryhmäkeskusteluita, mielekkäämmän arjen opettelua, vertaistukea, psykoterapiaa ja ECT-eli sähköhoitoa. Kokonaisvaltaiseen hoitoon osallistuu usein monen eri alojen ammattilaisia.

Avohoito

Avohoitoa tarjotaan potilaalle, jolla sairauden oireet eivät vaadi osaston ympärivuorokautista turvaa. Potilas voi olla avohoidossa myös osastohoitojakson jälkeen.

Psykiatrinen avohoito on potilaalle ilmaista. Geropsykiatrisessa, ikääntyneille suunnatussa psykiatrisessa avohoidossa, ei ole tiukkaa ikärajaa. Palvelu on kuitenkin pääsääntöisesti tarkoitettu jo 60 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole enää työelämässä.

Avohoidon avulla seurataan potilaan psyykkistä vointia sekä lääkityksen vaikutusta ja sopivuutta potilaalle. Mielenterveyden häiriön tai muistisairauden vuoksi potilaalla voi olla oireita, mitkä vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Avohoidossa tuetaan potilaan mahdollisimman itsenäistä selviytymistä arkielämässä ja sopeutumista oireiden kanssa elämiseen potilaan omassa elinympäristössä.

Avohoidossa potilaita tavataan kotona yksilöllisin väliajoin tai potilas tulee poliklinikalle ennalta sovittuina aikoina. Tapaamisten aikaväli vaihtelee viikon ja kuukausien välillä potilaan arvioidun tarpeen mukaan. Myös potilaan puoliso tai läheiset voivat olla läsnä, kun ammattihenkilö tapaa potilasta. Potilaan lääkehoidon seuranta ja mahdolliset lääkemuutokset ovat olennainen osa avohoitoa. Potilas voidaan avohoidon aikana ohjata jatkotutkimuksiin, esimerkiksi neuropsykologille tai muiden erikoisalojen poliklinikoille.

Psykiatrinen avohoito ei ole sama kuin kotihoito tai kotiapu. Kotihoidon ja kotiavun järjestäminen on ensisijaisesti potilaan kunnan perusterveydenhuollon vastuulla.

Psykiatrisen avohoidon aikana voidaan järjestää verkostotapaamisia potilaan kokonaistilanteen selvittämiseksi. Verkostotapaamisissa ovat mukana eri ammattiryhmien työntekijät, jotka osallistuvat potilaan hoitoon. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti, toimintaterapeutti sekä kotihoidon tai palvelusasumisen työntekijät. Eri ammattiryhmien edustajat kootaan yhteen sen mukaan, mitä asioita potilaan verkostotapaamisessa on tarkoitus käsitellä.

Osastohoito

Osastohoito on tarkoitettu tilanteeseen, jossa avohoito on riittämätön. Potilaan sairauden oireet ovat niin vakavia, ettei potilas selviydy kotona. Myös potilaan kotitilanne voi olla pahentamassa potilaan sairaudesta johtuvaa häiriötä.

Erityisesti iäkkäille tarkoitettuja psykiatrisia sairaalaosastoja on Suomessa vaihtelevasti. Suurimmilla paikkakunnilla psykiatristen hoitoyksiköiden yhteydessä on erillisiä geropsykiatrisia vuodeosastoja. Pienemmillä paikkakunnilla iäkkäitä hoidetaan aikuispsykiatrisilla osastoilla.

Psykiatrisen osastohoidon aikana potilas on sairaalassa ympäri vuorokauden. Hoito voi olla kestoltaan muutamasta päivästä aina viikkoihin tai kuukausiin. Hoito on aina ajallisesti rajattua ja perustuu potilaan kanssa yhdessä tehtyyn yksilölliseen hoitosuunnitelmaan. Yksilölliseen hoitosuunnitelmaan sisältyy potilaan päivä- ja viikko-ohjelma.

Osastohoidon aikana potilas voi olla omissa vaatteissaan tai sairaalan tarjoamissa potilasvaatteissa. Psykiatriset osastot ovat kodinomaisesti sisustettuja. Potilailla voi olla mukana oma matkapuhelin ja henkilökohtaisia tavaroita. Tupakointiin tarkoitetut sytyttimet joudutaan paloturvallisuussyistä pitämään henkilökunnan hallussa. Tupakointi on kuitenkin useimmilla psykiatrisilla osastoilla mahdollista erillisillä alueilla. Potilashuoneet ovat joko yhden tai kahden hengen huoneita. Omaiset ja vieraat ovat tervetulleita ja toivottuja.

Osastohoidon aikana pyritään potilaalle järjestämään kotikäyntejä sekä kotilomia. Kotikäynnillä voi olla mukana sairaalan ammattihenkilö, esimerkiksi toimintaterapeutti tai sairaanhoitaja. Kotikäynnin tarkoituksena on selvittää potilaan selviytymistä kotona ja mahdollisia avun tarpeita. Kotilomalla potilas on kotonaan sovitusti muutamista tunneista muutamaan vuorokauteen. Kotilomien tarkoitus on valmistella potilasta osastohoidon jälkeiseen kotiutumiseen. Kotilomien ja omaisiin pidettävien kontaktien avulla halutaan välttää potilaan laitostumista.

Potilaan hoito osastolla on oireenmukaista, yksilöllistä ja aina yksilölliseen hoitosuunnitelmaan perustuvaa. Hoitoon osallistuu moniammatillinen tiimi. Potilaalla on hoidon aikana nimetty omahoitaja ja potilaan hoidosta vastaa psykiatriaan erikoistunut lääkäri. Potilas on itse aktiivinen hoitonsa suunnittelija ja toteuttaja hoitotiimin ammattihenkilöiden tukemana. Potilasta kannustetaan omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen niin pitkälle kuin potilaan sen hetkinen toimintakyky sallii.

Potilaalle tehdään hoidon aikana erilaisia tutkimuksia diagnoosin varmistamiseksi. Tutkimuksia ovat mm. pään kuvantamistutkimukset, psykologin testaukset, diagnostiset testit ja laboratoriokokeet.

Suurin osa psykiatrisessa osastohoidossa olevista potilaista on vapaaehtoisesti sairaalahoidossa. Jos potilas ei ymmärrä tilanteensa vakavuutta, on vaarallinen itselleen tai muille, joudutaan turvautumaan tahdosta riippumattomaan hoitoon. Mielenterveyslakiin perustuvia rajoituksia joudutaan joskus käyttämään potilaan turvallisuuden varmistamiseksi.

 Toimintaterapia

Toimintaterapia on kuntoutusta, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön sekä toimintaterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Toimintaterapian huomio on ihmisen arkisessa toiminnassa (työ, vapaa-aika, itsestä huolehtiminen).

Joskus arkinen toiminta vaikeutuu elämänmuutoksesta, sairastumisesta tai ikääntymisestä johtuen. Havaittuja ongelmia voi olla suoriutumisessa (taitojen taso - osaan ja pystyn) tai osallistumisessa (pätevyyden kokemus - teen ja toteutan). Esimerkiksi muistisairaus tai masennus vaikeuttavat itselle mielekkään arjen toteuttamista. Toimintaterapian tavoitteena on asiakkaan omatoimisuuden vahvistaminen toiminnassa ja elämänhallinnassa sekä itselle mielekäs arki ja optimaalinen toimintakyky. Toimintaterapiassa edistetään niitä valmiuksia ja taitoja, joita ihminen tarvitsee arkielämässään (esimerkiksi ruoan valmistus tai sosiaaliseen harrastukseen osallistuminen).

Toimintaterapeuttinen arviointi sekä toimintaterapia voi toteutua ammattilaisen tiloissa tai potilaan kotona ja lähiympäristössä. Toimintaterapeutti on usein mukana arvioimassa potilaan kotona selviämistä kotikäynnein. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi turvallisuuteen, ajankäyttöön, sosiaalisiin suhteisiin, apuvälinetarpeisiin, kykyyn toimia kotiympäristössä ja asioida ympäristössä. Toimintaterapia voi toteutua myös ryhmämuotoisena toimintana, jossa pyritään edistämään asiakkaan osallistumista ja valmiuksia.

 Fysioterapia

Fysioterapia geropsykiatriassa on lähestymistavaltaan psykofyysinen, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltaisen liikunta- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Keskeistä on ymmärrys siitä, että keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen ja tunteet ja ajatukset heijastuvat liikkumiseen ja kokemukseen omasta kehosta.

Psykofyysinen fysioterapia perustuu kokemukselliseen oppimiseen, jonka avulla asiakkaan/potilaan on mahdollista saada selviytymiskeinoja ja ratkaisumalleja elämäänsä sekä kokea, tunnistaa ja hyväksyä oma kehollisuus.

Fysioterapian toteutus

Fysioterapia toteutetaan avo-tai osastohoidossa asiakkaan/potilaan senhetkisten voimavarojen ja yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Fysioterapia koostuu mm. tutkimisesta, ohjauksesta, terapeuttisesta harjoittelusta ja fysikaalisesta hoidosta. Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä, kuinka fysioterapiaa voidaan toteuttaa:
 
Fysioterapian_toteutus.png

Fysioterapiaa voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai erilaisissa liikunnallisissa ryhmissä (esim. kuntosali, tasapaino, tuolijumppa, ulkoilu) tai rentousryhmissä, joita on mahdollista tarpeen mukaan jatkaa myös perusterveydenhuollossa tai erilaisissa liikuntaviraston ja kolmannen sektorin järjestämissä ryhmissä.
  Suomen Psykofyysisen Fysioterapian yhdistys, PSYFY ry Suomen fysioterapeutit