Oikeustoimikelpoisuus ja ajokyky

Osio sisältää tietoa, milloin henkilön oikeustoimikelpoisuus ja ajokyky tulee arvioida. Jotkin sairaudet vaikuttavat päätöksien tekoon ja ajokykyyn. Lue lisää alta!

 

 Mitä tarkoitetaan oikeustoimikelpoisuudella?

Oikeustoimikelpoisuudella tarkoitetaan kykyä tehdä taloudellisia ja oikeudellisia päätöksiä. Tällaisia päätöksiä ovat

  • ostaminen ja myyminen
  • lainaaminen, panttaaminen ja lahjoittaminen
  • testamentin tekeminen
  • avioliiton solmiminen.

Oikeustoimikelpoisuus edellyttää

  • halua tehdä päätös ja kykyä ilmaista tahtonsa
  • kykyä ymmärtää eri vaihtoehdot
  • kykyä ymmärtää päätöksensä/tekonsa seuraukset.

Oikeustoimikelpoisuus arvioidaan aina suhteessa tehtävään päätökseen, sen monimutkaisuuteen ja seurauksiin. Henkilö voi samanaikaisesti olla oikeustoimikelpoinen suhteessa päivittäisiin ostoksiin, matkustamiseen lähiseudulla ja vähäisen summan lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen, mutta ei esimerkiksi kiinteistökauppoihin tai merkittävän omaisuuden lahjoittamiseen uskonnolliselle yhteisölle.

Suomessa ihminen saavuttaa oikeustoimikelpoisuuden 18-vuotiaana.

 Oikeustoimikelpoisuutta heikentävät tekijät

​Aikuisen ihmisen oikeustoimikelpoisuutta voivat heikentää kognitiivisiin taitoihin (muisti, päättelykyky, kielelliset toiminnot, hahmottaminen, toiminnanohjaus) tai realiteettitestaukseen (psykoottisuuteen) liittyvät häiriöt. Oikeustoimikelpoisuus arvioidaan aina yksilöllisesti, eikä mikään diagnoosi automaattisesti aiheuta oikeustoimikelpoisuuden menettämistä.

Oikeustoimikelpoisuutta voi heikentää myös esimerkiksi kehitysvammaisuus, muistisairaus tai muu aivosairaus (kuten aivovamma, aivoinfarkti tai elvytyksen jälkitila). Vanhuksilla oikeustoimikelpoisuuteen vaikuttavat samat seikat kuin nuoremmillakin. Tiettyjen vaivojen, kuten muistisairauksien, esiintyvyys on vanhuksilla kuitenkin muuta väestöä suurempaa.

Muistisairaudet

Muistisairaudet heikentävät edetessään ihmisen oikeustoimikelpoisuutta. Usein lievässä dementiassa henkilö kykenee vielä ilmaisemaan kantansa erilaisiin taloudellisiin asioihin, vaikka käytännössä esimerkiksi pankkikortin käyttö voi olla vaikeutunut. Keskivaikeassa dementiassa henkilö voi kyetä yksinkertaisiin päätöksiin, mutta ei useinkaan enää ymmärrä monimutkaisten ja monipolvisten toimien seurauksia. Muistisairas saattaa olla jo alkavan sairauden aikana altis suostuttelulle tai painostukselle. Toisinaan muistisairauteen liittyy myös harhaluuloisuutta, mikä saattaa heikentää päätöksentekokykyä.

Muut aivosairaudet (kuten aivovamma, aivoinfarkti tai elvytyksen jälkitila)

Paikallisten aivovaurioiden osalta on selvitettävä niiden vaikutus kognitiivisiin toimintoihin. Esimerkiksi vasemman aivopuoliskon infarktista voi seurata vaikea kielellinen häiriö (afasia), joka voi vaikeuttaa tehtävän päätöksen ymmärtämistä ja kykyä ilmaista omaa tahtoaan. Jos puheen ymmärrys on selvästi tuottamista parempaa, voidaan jopa pelkillä kyllä/ei vastauksilla saada henkilön tahto selville ja tällä tavoin säilyttää henkilön oikeustoimikelpoisuus. Muistin, päättelykyvyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet saattavat tehdä monimutkaisemman päätöksenteon ja tekojen seurausten ymmärtämisen mahdottomaksi.

Vakavat mielenterveyden häiriöt

Vakavat mielenterveyshäiriöt voivat heikentää oikeustoimikelposuutta. Akuutissa psykoosissa henkilön koko ajatusmaailma on usein hajanainen ja hän on keskittymiskyvytön, jolloin päätöksenteko on vaikeaa. Skitsofreniaan saattaa liittyä pysyviä tai pitkäaikaisia ajatushäiriöitä, jotka tekevät henkilön pitkäksi aika kyvyttömäksi taloudellisten asioiden hoitoon.

Harhaluuloisuushäiriössä harhaluulojen sisältö voi vaikuttaa päätöksen perusteisiin ja sitä kautta oikeustoimikelposuuteen. Olennaista on, liittyykö harhamaailma tehtävään päätökseen, eli perustaako henkilö päätöksensä harhaluuloihin. Jos henkilö esimerkiksi kieltäytyy maksamasta sähkölaskuaan, koska kuvittelee kotinsa sähkölaitteiden liittyvän naapurin salajuoneen, tai jos hän sulkee jonkun lapsistaan testamentin ulkopuolelle kuvitellen virheellisesti tämän kuuluvaan häntä vainoavaan mafiaan, ei henkilö ole näiden päätösten osalta oikeustoimikelpoinen. Sen sijaan, jos henkilö on vakuuttunut hampaassaan olevasta mikrosirusta, voi hän silti olla täysin kykenevä päättämään esimerkiksi kesämökin hankkimisesta tai auton myymisestä.

Vakavassa masennustilassa henkilö ei välttämättä kykene hoitamaan asioitaan, mutta toivuttuaan on usein jälleen oikeustoimikelpoinen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta on maniavaiheessa oikeustoimikelposuutta usein tarpeen rajoittaa, koska impulssikontrolli ja realiteettitestauksen pettäminen saattavat johtaa kohtuuttomaan rahan käyttöön ja esimerkiksi riskisijoittamiseen.

Myös päihdeongelma voi heikentää oikeustoimikelposuutta, jos alkoholin tai huumeiden himo on niin suuri, että muut taloudelliset velvoitteet jäävät täyttämättä.

Kehitysvammaisuus

Kehitysvammainen ihminen tarvitsee yleensä muiden ihmisten tukea monimutkaisten taloudellisten asioiden hoitamisessa sekä asioinnissa viranomaisten kanssa. Lievästi kehitysvammainen saattaa selvitä päivittäisistä raha-asioista. Kehitysvammaisille on kehitetty myös avustettua päätöksentekoa, jossa kaikessa rauhassa haastattelemalla ja yksinkertaisia vaihtoehtoa esittämällä voidaan saada selville henkilön oma tahto monimutkaisemmankin asian suhteen.

 Oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen

Välitystili

Päihdeongelmaisille tai mielenterveyskuntoutujalle on sosiaalihuollon toimesta mahdollista järjestää välitystili, jonne henkilön palkka, eläke, toimeentulotuki yms. tulot ohjataan. Tältä tililtä maksetaan välttämättömät menot, kuten vuokra ja sähkölaskut. Henkilön kanssa sovitaan erikseen käyttövarojen saamisesta. Se voi tapahtua kerran kuussa tai jopa pari kertaa viikossa,. Käyttövarojen säännöstelyn tarkoituksena on turvata rahojen riittäminen ruokaan ja muihin välttämättömyyksiin myös loppukuusta.

Edunvalvonta

Edunvalvonta on järjestelmä, jossa henkilölle (päämies) nimitetään virallinen edunvalvoja hoitamaan hänen taloudellisia asioitaan. Edunvalvoja voi olla joku omainen, palkattu juristi tai tilitoimisto tai kunnallinen edunvalvoja. Päätökset tehdään periaatteessa yhdessä, mutta edunvalvoja huolehtii, että toimet ovat henkilön etujen ja taloudellisen tilanteen mukaisia. Päämiehellä ei ole oikeutta nostaa rahaa palkka-/eläketililtään, mutta hänelle voidaan perustaa erillinen pankkitili käyttövaroja varten. Ennen edunvalvontaa on henkilön omaisuudesta ja tuloista tehtävä selvitys maistraatille, ja maistraatille tulee tehdä vuosittain selvitys varojen käytöstä.

Edunvalvonta voidaan määrätä myös yksittäiseen oikeustoimeen (esimerkiksi kiinteistökauppaan), ja edunvalvonta voidaan ulottaa koskemaan myös henkilökohtaisia asioita, kuten asumista ja hoivaa. Poikkeustilanteissa edunvalvontaa voidaan laajentaa siten, että päämiehen toimintakelpoisuutta rajoitetaan ja edunvalvoja tekee päätökset itsenäisesti.

Edunvalvontaa voi hakea itse maistraatista, jolloin asiasta päättää maistraatti. Mikäli henkilö itse vastustaa edunvalvontaa tai ei ymmärrä asian merkitystä, menee asia käräjäoikeuden päätettäväksi. Tähän tarvitaan aina lääkärinlausunto. Kuka tahansa (omainen, viranomainen, terveydenhuollon työntekijä) voi ilmoittaa maistraatille edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä, jolloin maistraatti ryhtyy selvittämään asiaa.

Oikeustoimen julistaminen pätemättömäksi

Mikäli henkilö on tehnyt jonkin oikeustoimen, esimerkiksi myynyt omaisuutta tai ostanut jotakin, voidaan kauppa julistaa jälkeenpäin pätemättömäksi, jos voidaan osoittaa, ettei henkilö ole ymmärtänyt kaupan merkitystä. Näin voidaan menetellä esimerkiksi tilanteessa, jossa joku on suostutellut muistisairaan myymään kesämökkinsä täysin alihintaan, tai psykoottiselle ja ahdistuneelle henkilölle on myyty kalliita ja tarpeettomia laitteita.

Testamentin moitekanne

Testamentin voi tehdä kuka tahansa, mutta sen pätevyys voidaan kiistää myöhemmin. Tämä testamentin moitekanne voidaan nostaa vasta henkilön kuoleman jälkeen. Mikäli testamenttia tehdessä on epäily siitä, ettei tekijä täysin ymmärrä sen sisältöä, kannattaa jo tässä vaiheessa hankkia lääkärinlausunto kyvystä ymmärtää testamentti.

 Ajokyky

Suomessa autolla ajaminen edellyttää 18 vuoden ikää, hyväksytysti suoritettua kuljettajantutkintoa sekä lääkärintodistusta, jossa arvioidaan tutkittavan ajoterveyttä eli terveydentilaa nimenomaan suhteessa ajokykyyn. Ajokortti on aina määräaikainen ja ajoterveyttä tarkistetaan määrävälein.

Tavallinen ajokortti (ns. ryhmän 1 kortti) voidaan myöntää 15 vuodeksi kerrallaan 70 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen kortti on uusittava viiden vuoden välein. Ryhmän 2 ajolupa (mm. kuorma-autot, linja-autot, ajoneuvoyhdistelmät ja ammattiajolupa) myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan, ja 70 ikävuoden jälkeen kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Monet sairaudet heikentävät ajoterveyttä. Fyysisistä sairauksista esimerkiksi halvaukset ja aistivammat voivat vaikuttaa ajokykyyn. Lisäksi tietyt mielenterveyden häiriöt, kohtaukselliset tilat ja neuropsykiatriset oireet heikentävät ajokykyä.

Jos lääkäri toteaa, etteivät potilaan ajoterveyden kriteerit täyty, tulee hänen tehdä asiasta ilmoitus poliisille. Tämä kuuluu lääkärin velvollisuuksiin riippumatta salassapitovelvollisuudesta. Mikäli ajokyvyttömyyden oletetaan olevan väliaikainen, riittää ajokiellon kertominen potilaalle ja asian kirjaaminen sairauskertomukseen.

 Ajokykyyn vaikuttavia tekijöitä

Alla on listattu tekijöitä, jotka voivat heikentää ajokykyä. Vanhuksilla ajokykyyn vaikuttavat samat seikat kuin nuoremmillakin. Tiettyjen vaivojen, kuten muistisairauksien, esiintyvyys on vanhuksilla kuitenkin muuta väestöä suurempaa.

Muistisairaudet

Etenevät muistisairaudet heikentävät edetessään ajokykyä. Muistisairauden diagnoosi sinänsä ei kuitenkaan ole ajoluvan este. Ajoterveyttä arvioitaessa tärkeintä on hahmotuskyvyn ja toiminnanohjauksen arvioiminen. Näiden arvioimiseksi on olemassa erilaisia testejä, joillamuistisairaan ajokykyä on syytä arvioida vuosittain. Jos ajoterveyden kriteerit eivät täyty, tulee lääkärin ilmoittaa asiasta poliisille.

Muut aivosairaudet

Aivoinfarktit, aivovammat ja monet muut aivosairaudet voivat aiheuttaa ajokykyyn vaikuttavia tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Ajokykyä heikentävät erityisesti hahmotuskyvyn, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet. Epäselvissä tapauksissa tarvitaan usein neuropsykologin arvioita ajokyvystä.

Päiväsaikainen väsymys

Joissakin tilanteissa ja sairauksissa päiväsaikainen väsymys on niin suurta, että henkilöllä on merkittävä riski nukahtaa rattiin. Tällaisia sairauksia voivat olla esimerkiksihoitamatton uniapnea ja narkolepsia. Mikäli nukahtamistaipumus todetaan merkittävästi, ei autoa saa ajaa.

Päihdeongelma

Ajolupaa ei voida myöntää henkilölle, jolla on hallitsematon päihdeongelma, oli kyse sitten alkoholista, rauhoittavista lääkkeistä tai huumeista. Lääkäri arvioi päihteiden käytön mahdollisen hallitsemattomuuden aina yksilöllisesti. Arvioon vaikuttavat paitsi arvioidut aineiden käytön määrät, myös henkilön käyttäytyminen, kuten aiempi rattijuoppous.

Lääkitys

Monet lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon ja heikentävät ajokykyä. Pääsääntöisesti näiden ns. kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena ei saa ajaa autoa. Joissakin tilanteissa näiden lääkkeiden pitkäaikainen, säännöllinen ja hallittu käyttö ei kuitenkaan ole este ajamiselle. Tästä on aina syytä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa erikseen.

Masennus

Masennus ei sinänsä heikennä autolla-ajokykyä. Koska merkittävä osa itsemurhista tehdään autoa ajaessa, on hoitavan lääkärin hyvä arvioida masentuneen itsemurhariskiä ja tarvittaessa kieltää autolla ajo väliaikaisesti.

Impulssikontrollin ja tarkkaavaisuuden häiriöt

Turvallinen liikennekäyttäytyminen edellyttää rauhallisuutta ja harkintaa liikenteessä. Hyvin hankala tarkkaavaisuushäiriö tai voimakas taipumus impulsiiviseen käyttäytymiseen voi olla este ajoluvalle. Ajoluvan estävä impulsiivisuus on voinut ilmetä aiemmin muuna riskikäyttäytymisenä, kuten toistuvana hakeutumisena ilmeisen vaarallisiin tilanteisiin.

Psykoosit

Akuutissa psykoosissa oleva henkilö ei yleensä ole ajokykyinen. Näissä tilanteissa riittää yleensä potilaalle kerrottu ajokielto eikä ilmoitusta poliisille ole välttämätöntä tehdä. Pitkäaikainen harhaluuloisuushäiriö, joka ei vaikuta arjen toimintakykyyn, ei yleensä ole este autolla ajamiselle.

Epilepsia

Epilepsia vaikuttaa merkittävästi ajokykyyn. Ajolupaa ei voida myöntää, mikäli henkilöllä on riski saada ajon aikana epileptinen kohtaus. Ryhmän 1 osalta yksittäisen, selvästi altistuneessa tilanteessa (esimerkiksi vieroitustilanteessa) ilmenneen kohtauksen jälkeen annetaan yleensä kuuden kuukauden ajokielto. Mikäli epilepsian oireisto pysyy lääkityksellä kurissa, määrätään ajokielto yleensä vuodeksi viimeisestä kohtauksesta. Ryhmässä 2 ajolupa on mahdollista saada takaisin viiden vuoden kuluttua yksittäisestä kohtauksesta, mikäli tälle ei ole löytynyt mitään elimellistä syytä eikä henkilö käytä epilepsialääkitystä.