Mielenterveyttä tukevia menetelmiä

Tässä osiossa käydään läpi, millaisin menetelmin mielenterveyttä voidaan tukea. Erilaisia toiminnallisia menetelmiä voi käyttää keskustelun tai terapian tukena selvittämään menneitä tai tukemaan minuuttia ja elämäntarinaani. Toiminnalliset menetelmät myös arkisten haasteiden kohdalla voivat tuottaa hyvän lopputuloksen.

 Sisäinen puhe ja Myönteisempi minä -peli

​Sisäinen puhe

Sisäinen puhe tarkoittaa sitä, mitä sanomme mielessämme itsellemme. Se on ajatteluamme ja asennoitumistamme. Sisäinen puhe voi liittyä omaan itseemme, muihin ihmisiin tai vaikka yhteiskuntaan. Sisäinen puhe on tapa, jolla suhtaudumme itseemme. Emme aina edes huomaa ja tiedosta omaa sisäistä puhettamme.

Sisäinen puhe saa jotkut asiat tuntumaan mukavilta tai ahdistavilta. Ajatuksemme vaikuttavat tunteisiimme ja mielialaamme. Ajatukset voivat vaikuttaa myös toimintaamme. Meille itselle kaikki ajatukset ovat tosia, vaikka ne eivät välttämättä pidä täysin paikkaansa. On hyvä opetella tunnistamaan omia ajatuksia, ja huomaamaan kuinka ne vaikuttavat itseen.

Kielteistä sisäistä puhetta on erilaista. Joskus siitä voi löytää erilaisia ”tyylejä”, kuten esimerkiksi:

  • Uhri vaikeroi, ahdistuu, pahoittelee asioiden nykytilaa ja näkee tilanteen toivottomalta. ”En pysty.” ”Aina minulle käy näin!”
  • Kriitikko tuomitsee ja nostaa omia heikkouksiaan esiin. ”Tämä on liian vaikeaa minulle.” ”Olen luuseri.”
  • Huolestuja näkee vain pahimman mahdolliseen lopputulokseen. ”Saan varmasti potkut.” ”Entä jos....”
  • Täydellisyyden tavoittelija ajattelee että vain täydellinen onnistuminen on riittävän hyvää. ”En voi mokata.” ”Minun pitäisi...”

Sisäinen puhe voi olla myös myönteistä: ”Taidanpa yrittää vaikka vähän jännittää.” ”Mä opin taas uutta!” ”Entä sitten.” ”Tekevälle sattuu, uutta putkeen!”

Myönteisempi minä -peli

Myönteisempi minä -peli auttaa havainnollistamaan, mitä on sisäinen puhe. Pelin avulla voi harjoitella myönteisempää ajattelua. Peli sopii loistavasti aikuisille, joilla on lievä kehitysvamma tai muuten hyötyvät samankaltaisesta tuesta. Pelissä voi olla monta osallistujaa. Peli vaatii ohjausta. Oheisesta linkistä saat lisää lisää tietoa sekä pelin tulostettavan version.

Myönteisempi minä -peli (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry)

 Elämäntarinat hyvinvoinnin tukena

Se, mitä ajattelemme elämästämme, muodostaa elämäntarinamme. Elämme jatkuvan tarinankerronnan keskellä: pätkiä elämäntarinasta kerrotaan toisille ihmisille ja toiset kertovat omiaan meille. Tarinat myös kietoutuvat toisiinsa. Sisäinen tarina tarkoittaa sitä annettujen merkitysten kokonaisuutta, joka muodostuu kokemuksestamme todellisuudesta. Elämä saa muodon ja merkityksen vasta jälkeenpäin, kun siitä kerrotaan muille ihmisille.

Elämäntarinan työstämisen keinoja

Kehitysvammaisille ihmisille elämäntarinan työstäminen lisää elämän ymmärrettävyyttä. Jos menneisyydessä on tapahtunut paljon esimerkiksi muuttoja paikasta toiseen tai läheisten menetyksiä ja muita käänteitä, henkilöllä voi olla hyvin repaleinen käsitys oman elämänsä tarinasta. Repaleisuus vahvistaa ajautujan roolia, jolloin elämä ei tunnu hallittavalta vaan sellaiselta, että toiset päättävät omista asioista.Käsitys itsestä voi olla epäselvä. Tarinan ja sen eri vaiheiden erittely ja hahmottaminen yhtenäisenä jatkumona auttavat jäsentämään elettyä elämää ja persoonallisuus eheytyy. Yhdessä lähihenkilön kanssa voi myös käydä läpi elämän vaiheita ja löytää uusia positiivisia tapahtumia ja muistoja.

Elämäntarinan on hyvä olla suhteellisen vapaa itsepetoksesta ja sellainen, jossa mennyt, nykyinen ja tuleva liittyvät jotakuinkin loogisesti toisiinsa. Ihmisellä on tarve nähdä itsensä samana läpi erilaisten elämän tapahtumien. Jokin tapahtuma saattaa aiheuttaa sen, että tulevaisuus ja menneisyys ikään kuin eivät kuulu yhteen. Silloin menneisyydestä on etsittävä niitä tekijöitä, jotka johtivat tapahtumiin ja menneisyys oman identiteetin määrittäjänä on ”nähtävä uudelleen”. Ihminen siis rakentaa tarinallaan uutta suhdetta koettuihin tapahtumiin.

Ihmisen sisäisillä tarinoilla voi olla erilaisia ”nimiä”. Emme ehkä tietoisesti anna tarinoillemme noita nimiä, mutta tiedostamattamme annamme tapahtumille ja niiden kautta koko elämällemme erilaisia merkityksiä. Kysymys on siitä, ovatko antamamme merkitykset +- vai - -merkkisiä. Ihminen on kutakuinkin tasapainossa, kun elämäntarina on ”plussan eikä pakkasen puolella”. Vaikka elämässä olisikin ollut vaikeita tapahtumia, toiveikkuuden säilyttäminen olisi tärkeää.

Kehitysvammaisten ihmisten elämäntarinaan kuuluvien asioiden kirjaamisella ja siihen liittyvien esineiden esim. valokuvien säilyttämisellä on merkitystä paitsi heille itselleen, myös asuinyhteisölle ja sen työntekijöille. Oman identiteetin säilyminen sekä tapojen, tottumusten, tärkeiden asioiden ja mieltymysten huomioiminen edellyttää sitä, että lähipiiri tuntee henkilön taustaa ja elämäntarinaa riittävästi.

Vaikeiden kokemusten kohtaaminen

Kaikkien ihmisten elämässä on ollut enemmän tai vähemmän vaikeita tai stressaavia, jopa traumaattisia tilanteita. Traumoja hoidetaan erilaisin terapeuttisin keinoin. Myös kehitysvammainen henkilö tarvitsee terapiaa, mikäli hänellä on menneisyydessään traumaattisia kokemuksia.

Voimavaraistavia kysymyksiä traumaattisten kokemuksien käsittelyyn:

  • Miten selviydyit noista vaikeista kokemuksista?
  • Mitä sinä teit hyvin ja oikein siinä tilanteessa?
  • Mikä sellainen vahvuus sinulla on, jonka avulla pääsit yli tilanteesta?
  • Miten olet nyt vahvempi kuin sitä ennen?

Muistutuskortti

Kirjoitetaan yhdessä kortti siitä, mitä asioita henkilön on hyvä muistaa, kun hänellä on paha olo. Kortti voi sisältää sekä kuvia että kirjoitettua tekstiä, mikäli henkilö ymmärtää sitä. Hän voi kuljettaa korttia esimerkiksi laukussa ja ottaa sen esiin tarvittaessa. Muistutuskorttiin voi kirjoittaa tai esittää kuvina esimerkiksi

  • mikä elämässäni on hyvin tällä hetkellä
  • mistä olen iloinen
  • millaisia vahvuuksia minulla on
  • ketkä välittävät minusta
  • kenelle voin kertoa, jos on paha olo
  • mitä muuta minun pitää tehdä, jos paha olo tulee

 Kuvat elämän ymmärtämisen tukena

Puheen tuottamisen ongelmia omaavien lasten ja nuorten kanssa käytetään paljon erilaisia kuvia. Jostain syystä kuvien käyttö aikuisten kanssa on vähäisempää. Kuvat kuitenkin havainnollistavat paljon asioita. Vaikka kehitysvammainen henkilö olisi hyvinkin taitava puhuja, hänellä voi olla vaikeuksia hahmottaa kuullusta puheesta oleelliset asiat. Hänellä voi myös olla vaikeuksia sanoittaa vaikeita asioita tai tunteita. Silloin hän saattaa keskittyä kuulemansa puheen sävyyn tai poimia puheesta vain niitä sanoja, joiden merkityksen ymmärtää. Kuvat auttavat tukemaan puhuttua viestiä. Ne tekevät elämää ymmärrettävämmäksi.

Kuvien käytön tapoja:

  • Dokumentoinnin välineenä
  • Luontevana sosiaalisen kanssakäymisen välineenä
  • Tapahtumien ja ajan hahmottamisen apuna
  • Tunteiden ilmaisun välineenä
  • Uuden tekemisen kokemisena
  • Oman elämäntarinan jäsentämisen apuna
  • Tavoitteiden konkretisoinnin apuna
  • Oman äänen kuuluviin saamisen tukena
  • Oman elämäntilanteen ja minäkuvan hahmottajana ja vahvistajana
  • Sosiaalisen hyväksynnän kokemisen välineenä
Mahti-projekti tunnekortit (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry)

Toimintamallien kuvittaminen

Vaikeus ymmärtää arjen sosiaalisia tilanteita voi saada aikaan haastavaa käyttäytymistä. Toimintamalleja erilaisissa tilanteissa voidaan kuvata sosiaalisten tarinoiden, sarjakuvien tai kuvastruktuurien avulla. Kuvatarinoissa kerrotaan ymmärrettävästi, mitä tapahtui ja voidaan tehdä suunnitelmia, miten henkilö voisi seuraavalla kerralla toimia.

Heikin tarina

Heikki ahdistui opiskeluryhmässä, kun luokkaan tuli vieras ihminen. Hän oli hermostunut ja käyttäytyi uhkaavasti. Häntä yritettiin saada keskustelemaan ihmisen kanssa, mutta Heikki sulkeutui ja vastaili töykeästi. Vierailun jälkeen Heikin kanssa tehtiin kuvastruktuuri siitä, ”miten vieras otetaan vastaan”. Heikin kanssa harjoiteltiin tilannetta, jolloin vieras tulee luokkaan. Kuvastruktuurin avulla hän sai hallinnan tunnetta omaan käytökseensä sekä kokemuksen siitä, että ”tiedän, mitä pitää tehdä”. Seuraavalla kerralla, kun sama vieras astui luokkaan. Heikki oli opetellut toimintamallin. Hän kätteli vierasta, esitteli itsensä ja pyysi hänet istumaan. Jatkossa haastavia tilanteita ei enää tullut vieraita kohdatessa.

Tavoitevalokuva

Tavoitteen myötä elämässä on jotakin konkreettista, jonka muutokseen tai saavuttamiseen voi pyrkiä. Lähipiirille se on konkreettinen muutoksen kohde yleisen tyytymättömyyden tai ongelmiin keskittymisen tilalle. Yhdessä sovittu tavoite myös antaa lähipiirille luvan muistuttaa sovitusta asiasta, vaikka siihen liittyisikin ristiriitoja. Onnistuessaan tavoite vahvistaa elämänhallinnan tunnetta.

Omien haaveiden ja toiveiden pohjalta voidaan hahmottaa, millaista muutosta henkilö toivoo elämäänsä. Tavoitetta voi tutkia esimerkiksi draamaharjoitusten avulla; mikä muuttuu, jos haaveeni toteutuvat. Tavoitteen päätarkoitus on vahvistaa käsitystä siitä, että ihminen voi itse tavoitteellisesti vaikuttaa elämäänsä ja että eteenpäin meneminen on elämässä mahdollista mielenterveyden pulmista huolimatta. Tavoitteessa olennaista on, että se on mahdollisimman paljon kehitysvammaisen ihmisen itsensä määrittelemä – ei ohjaajien tai vanhempien. Tavoitteen on kuuluttava konkreettisesti henkilön arkeen siten, että se on mahdollinen toteuttaa. Tavoite ei saa olla niin helppo, ettei se ole tavoittelemisen arvoinen, eikä niin vaikea, että tavoitteen saavuttaminen on mahdotonta. Suuret ja hyvin haastavat tavoitteet on hyvä jakaa pienempiin, realistisiin osatavoitteisiin, joihin pyrkiminen on mahdollista.

Ottakaa yhdessä kuva tilanteesta, jossa henkilö on onnistunut tavoitteessaan. Kiinnittäkää kuva oveen tai muuhun sellaiseen paikkaan, josta henkilö itse huomaa sen päivittäin.

Tavoitteen saavuttamisen seurannasta sovitaan yhdessä. On tärkeää, että huomataan myös pienet askeleet ja hetket, jolloin henkilö on toiminut tavoitteen mukaisesti.

Suomen valokuvaterapiayhdistys Papunet - selkeää ja saavutettavaa viestintää

 Psykoterapia

Psykoterapiassa käyneet kehitysvammaiset henkilöt ovat kertoneet enimmäkseen hyötyneensä terapiasta. Terveydenhuollossa on ollut käsityksiä siitä, että keskusteluun perustuva terapia ei hyödytä kehitysvammaisia henkilöitä. Käytännössä psykoterapian tukena voidaan kuitenkin käyttää paljon erilaisia kuvan käyttöön ja toiminnallisuuteen perustuvia menetelmiä henkilön omista tarpeista ja terapeutin kyvyistä riippuen.

Kehitysvammaisen nuoren aikuisen elämässä vastuun ottaminen omasta käytöksestä ja elämästä on haaste, johon usein tarvittaisiin terapeuttista apua. Itsenäisen elämän ja sosiaalisten tilanteiden opettelu on kehitysvammaiselle nuorella haastavampaa kuin vammattomalle. Siksi nuoruusikään ajoittuva terapia voikin auttaa henkilöä itsenäistymisen vaikeuksien yli.

Kehitysvammaiset henkilöt voivat saada Kelan tukemaa terapiaa. Terapiaan tarvitaan yleensä lääkärin B-lausunto ja kuntoutussuunnitelma.

Psykoterapiakäynnillä pohditaan esimerkiksi jotakin vaikeaa tilannetta, joka on ollut. Voidaan tehdä vaikka jälkipuintia, jossa pohditaan:

  • Mitä tapahtui?
  • Mitä sinä teit?
  • Mitä muut tekivät? 
  • Mikä sinua ärsytti tai harmitti?
  • Mitä olisit voinut tehdä toisin?
  • Mitä opit tästä tilanteesta?
  • Miten seuraavalla kerralla voit toimia samassa tilanteessa?

Muita kehitysvammaisen mielenterveyttä tukevia terapiamuotoja:

  • musiikkiterapia 
  • toimintaterapia
  • taideterapia

Lue lisää Kelan tukemasta terapiasta Kelan sivuilta.

Kela

Katso videolta, kun kokemusasiantuntija kertoo kokemuksistaan terapian hyödyistä. Haastattelijana toimii psykoterapeutti Virpi Hongisto.

Jukka Pynnönen, kokemusasiantuntija, kertoo videolla, millaista palautetta hän on saanut terapian vaikutuksista. Haastattelijana toimii psykoterapeutti Virpi Hongisto.

 Muu elämä hyvinvoinnin tukena

Tavalliseen arkeen voi liittää mukaan myös toiminnallisia menetelmiä.

Seuraavassa videossa kokemusasiantuntija Jukka Pynnönen kertoo, millaisia keinoja terapiassa käytettiin ja millaisia muita keinoja hän on käyttänyt arjessa. Haastattelijana toimii psykoterapeutti Virpi Hongisto.

Arjen hallinnan tunteeseen ja hyvinvointiin vaikuttaa myös koko muu elämä. Siksi kannattaakin tarkastella laajemmin sitä, onko arki tasapainossa ja sisältääkö se riittävästi mielihyvää tuottavia asioita. Näitä voi arvioida tarkemmin sivujemme Työkaluja mielen hyvinvointiin -omahoidosta. Se sisältää esimerkiksi osiot Arjen perusteet ja Mielihyvävarasto.

Työkaluja mielen hyvinvointiin: Arjen perusteet Työkaluja mielen hyvinvointiin: Mielihyvävarasto

Tarkkaavaisuustaitojen opettelu voi auttaa irrottautumaan huoliajatuksista. Näiden taitojen ajatuksena on keskittää oma tarkkaavuus mielen, kehon ja ympäristön havainnointiin. Tarkkaavaisuustaitoihin voi tutustua tarkemmin osiossa Ajatukset haltuun.

Työkaluja mielen hyvinvointiin: Ajatukset haltuun

Metsästä löytyy paljonkin voimaa mielen hyvinvointiin. Tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista –opas sisältää metsään liittyviä harjoituksia sekä virtuaaliset metsäkävelyvideot, joissa voi aistia metsän rauhoittavan voiman.

Tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista: Metsämieliharjoituksia Tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista: Virtuaaliset metsäkävelyt

Kokemusasiantuntija Jukka Pynnönen kertoo, millaisista asioista hän saa mielihyvää arjessa. Haastattelijana toimii psykoterapeutti Virpi Hongisto.