Mitä tehdä ja milloin?

Milloin ongelmia voidaan yrittää auttaa lähiympäristössä? Milloin niihin taas pitää hakea apua ja tukea muualta? Ongelmalliseen käyttäytymistapaan syitä voi löytyä ympäristöstä tai ihmisen omasta elämästä, vaikkapa fyysisestä sairaudesta. Usein ympäristö voi muuttaa toimintatapojaan, ja se voi auttaa henkilöä voimaan paremmin. Toisinaan oireet ovat kuitenkin vakavia ja niihin tarvitaan ammattiapua.

 Syitä voi olla monia

Kun tilanteen syitä lähdetään selvittämään, on syytä tarkastella henkilön elämäntilannetta ja taitoja kokonaisuutena. Siten voidaan määritellä, mihin asiaan halutaan vaikuttaa ja mikä taas sujuu hyvin.

Varsinaisen mielenterveyden häiriön tunnistaminen ja arviointi on vaativaa. Diagnosoitavat häiriöt ovat kehitysvammaisilla henkilöillä samoja kuin muillakin, mutta oireet voivat olla tavallisista poikkeavia. Häiriöiden yleisyyttä selittää se, että kehitysvammaisten henkilöiden elämässä on enemmän mielenterveyden riskitekijöitä ja usein vähemmän niin sanottuja suojaavia tekijöitä.

Mikään yksittäinen suojaava tai riskitekijä ei kuitenkaan yksinään selitä mielenterveyden häiriön syntyä, vaan monet asiat vaikuttavat siihen. Perimä, ympäristötekijät, persoonallisuuden piirteet, elämänkulku ja yksittäiset tapahtumat ovat toisiinsa kietoutuneena taustana psyykkisen häiriön synnyssä.

 Haastava käyttäytyminen

Kehitysvammaisilla henkilöillä havaitaan usein niin sanottua haastavaa käyttäytymistä. Silloin henkilö omalla toiminnallaan haastaa ympäristön reagoimaan. Haastava käytös voi liittyä esimerkiksi autismioireisiin, johonkin ympäristössä olevaan haittaan tai fyysiseen sairauteen tai pelkästään siihen ettei tule kielellisesti ymmärretyksi. Yksi nuoruuden kehitystehtävä niin on ottaa vastuu omasta käytöksestään siten, ettei aiheuta vahinkoa itselleen tai muille. Kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea tästä tehtävästä selviytyäkseen. Mikäli haastava käytös ei selity mainituilla asioilla, se voi olla merkki psyykkisestä häiriöstä.

Taustatekijöitä

Pulmallisen käyttäytymisen taustalla voivat vaikuttaa yhtä aikaa esimerkiksi:

  • Vuorovaikutuksen vaikeudet; vaikeus ilmaista asioitaan tai tunteitaan ja ymmärtää ympäristön viestejä .
  • Fyysiset vaivat, joiden vuoksi henkilö käyttäytyy esim. levottomasti tai on ärtynyt.
  • Väärin opitut käyttäytymismallit; esimerkiksi oppiminen siihen, että aggressiivisella käyttäytymisellä saa oman tahtonsa läpi tai pääsee rauhoittumaan hiljaiseen tilaan.
  • Aistitoimintojen poikkeavuus; ali- tai yliherkät aistit, jotka aiheuttavat ympäristölle yllättäviä tilanteita tai aisteja stimuloivia maneereja ja mielihyvän hakemista sitä kautta.
  • Lisäksi mukana voi olla varsinainen psyykkinen, hoitoa vaativa sairaus.

Aluksi on hyvä selvittää, onko oireilun taustalla jokin mainituista ongelmista. Mahdollisuuksien mukaan tilannetta voidaan yrittää korjata vähentämällä stressitekijöitä tai muita elämää haittaavia asioita.

Ei ole selkeää tapaa erottaa, mikä on vammasta tai olosuhteista johtuvaa haastavaa käytöstä, mikä taas mielenterveyden ongelma. Asian selvittämiseen tarvitaan moniammatillista pohdintaa ja yhteistyötä. Oleellista kuitenkin on, että henkilöä kohdellaan häntä arvostavasti. Kuuntelemalla ja havainnoimalla voi saada selville haastavan käytöksen taustalla olevia asioita.

Kysymyksiä haastavan tilanteen kartoittamiseksi

  • Miten itse voisimme oppia ymmärtämään tätä ihmistä paremmin?
  • Kuinka voisimme tukea henkilöä ilmaisemaan itseään paremmin?
  • Esiintyykö haastavaa käytöstä aina jossakin samassa tilanteessa?
  • Millaista käyttäytymistä tältä henkilöltä voi odottaa? Mikä on hänelle liian vaikeaa?
  • Voiko käytös johtua väsymyksestä tai turvattomuuden tunteesta? Miten näitä tunteita voisi helpottaa?
  • Liittyykö haastavaan käytökseen epävarmuutta näissä asioissa: elämän ymmärrettävyys, elämänhallinnan tunne sekä merkityksellisten asioiden tai sosiaalisten suhteiden puuttuminen? Miten niitä voisi lisätä?
  • Ketä kyseinen käyttäytyminen haittaa ja millä tavalla?
  • Voiko osan haastavuudesta hyväksyä ja pyrkiä korjaamaan vain vaikeinta ongelmaa?
  • Miten toimimme, kun haastavaa käytöstä seuraavan kerran tulee? Miten seuraamme, että olemme toimineet sovitulla tavalla?
  • Miten henkilön rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta voisi lisätä?
  • Millä toimilla voimme ennaltaehkäistä haastavaa käytöstä?

 Elämää haittaavia psyykkisiä oireita

Tyypillisiä psyykkisen häiriön oireita, joista on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa:

  • voimakas ärtyisyys, aggressiivisuus, haastava käyttäytyminen
  • voimakkaasti negatiivinen minäkuva
  • voimakkaat pelot, jotka hallitsevat henkilön arjen toimia
  • voimakkaat pakko-oireet
  • voimakas ahdistuneisuus, ajatusten jumittuminen ongelmiin
  • jatkuvat ongelmat ihmissuhteissa, riitely läheisten kanssa
  • traumoista johtuvat pelkotilat
  • jatkuvia ongelmia vuorokausi- ja unirytmissä
  • todellisuudentajun hämärtyminen, näkö-, kuulo- tai aistiharhat
  • eristäytyminen muista ihmisistä
  • Itsetuhoiset puheet tai itsetuhoinen käytös
  • ylikorostunut seksuaalisuus tai toisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä
  • ongelmat elämänhallinnassa, huonoon seuraan joutuminen, syrjäytyminen, päihteiden käyttö

Katso videolta kokemusasiantuntija Jukka Pynnösen kokemuksia terapiaan hakeutumisesta. Videolla hän kertoo mm., miten terapia järjestyi ja millaisiin asioihin terapiasta hän haki tukea. Haastattelijana toimii psykoterapeutti Virpi Hongisto.

 Kysymyksiä apua haettaessa

Elämää paljon haittaavat oireet vaativat yleensä tarkempaa selvittelyä ja tutkimuksia. Tutkimuksiin voi hakeutua kehitysvammaneuvolaan tai -poliklinikalle tai psykiatrisiin palveluihin. Kehitysvammaisen henkilön tueksi lääkärikäynnille menevän työntekijän tai omaisen on hyvä valmistautua käyntiin miettimällä yhdessä kyseisen henkilön kanssa seuraavia asioita:

  • Miten asiakkaana oleva henkilö yleensä kommunikoi eli mikä on hänelle normaalia vuorovaikutusta? Esimerkiksi puhumattomuus ja vetäytyminen ovat jollekin ihmiselle tavanomaista käyttäytymistä, toiselle taas häiriön oire.
  • Millä tavalla asiakkaana oleva henkilö voi kertoa oireistaan tai tuntemuksistaan?
  • Huolestuttavat oireet tai tuntemukset voi esimerkiksi kirjata etukäteen paperille, jotta niistä muistetaan sitten kertoa lääkärille. Usein vastaanottotilanne on vähän jännittävä, ja jokin olennainen asia voi unohtua.
  • Mitä muutosta lähi-ihmiset ovat huomanneet asiakkaan käyttäytymisessä? • Kuinka kauan aikaa muutoksesta on?
  • Mikä tilanteessa on uutta entiseen verrattuna?
  • Onko vuorovaikutustavoissa tai halussa olla yhdessä toisten kanssa tapahtunut muutoksia?
  • Onko sosiaalinen ihminen vetäytynyt tai rauhallinen muuttunut ärtyisäksi?
  • Onko asiakkaan nukkumisessa tapahtunut muutosta? Oireina voivat olla nukahtamisvaikeudet, heräily aamuyöstä tai jatkuva väsymys ja nukkuminen.
  • Onko ruokahalussa, painossa tai päivittäisissä toimissa ja niihin liittyvissä taidoissa tai motivaatiossa tapahtunut muutosta?
  • Mitä perussairauksia henkilöllä on?
  • Mitä lääkitystä hän käyttää ja mihin tarkoitukseen?

 Työkaluja itsearviointiin

​Mielenterveystalon itsearviointityökalut on tarkoitettu helpottamaan oman psyykkisen voinnin arviointia ja seurantaa.

Kyselyiden tulokset ovat aina suuntaa antavia, eikä minkään yksittäisen kyselyn perusteella voida asettaa jonkin mielenterveyshäiriön diagnoosia.

Itsearviointi