Kuntoutuksella on tavoite

Mielenterveyskuntoutuksella tähdätään yleisesti sairauden parantumiseen tai psyykkisten oireiden lievittymiseen. Mielenterveyskuntoutuksella tavoitellaan paitsi parempaa yksilön hyvinvointia, myös toimintakyvyn palautumisen myötä saavutettavaa laajempaa hyötyä. Tässä osiossa tarkastellaan sekä rajattuja ja käytännönläheisiä arkitavoitteita että yhteiskunnallisestikin merkittäviä pitkän tähtäimen kuntoutuksen tavoitteita.​​​

 Rajattu arkitavoite

Kuntoutuminen on muutosprosessi, joka etenee kuntoutujan omien voimavarojen ja itse asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kuntoutuksen päämääränä on kuntoutuminen eli hyvinvointia tai toimintakykyä rajoittavien tekijöiden poistuminen tai lievittyminen. Käytännön kuntoutuksessa on kuitenkin oleellista, että kuntoutukselle määritetään myös selkeästi rajattuja, arjessa näkyviä osatavoitteita, jotka voivat olla hyvinkin yksinkertaisia.

Kuntoutuksen tavoite määritellään aina yhdessä kuntoutujan kanssa, jotta kuntoutuja itse voi ja haluaa sitoutua tavoitteeseensa. Tavoite voidaan määritellä keskustelemalla kuntoutujan ja hänen läheistensä kanssa tai sitä voidaan hahmotella erilaisten terveydenhuollossa tuotettujen ammatillisten toimintakykyarvioiden pohjalta. Ryhmissä kuntoutustavoitteita voidaan etsiä esimerkiksi lautapelin avulla.

SPIRAL-lautapeli

Tavoitteen tulee olla käytännönläheinen ja realistinen muutos, jota voidaan mitata ja seurata. Ahdistuneen henkilön tavoite voi olla esimerkiksi kodin ulkopuolelle uskaltautuminen tai sopivien rentoutumiskeinojen löytäminen. Masennuksesta kärsivän tavoitteeksi voi muotoutua esimerkiksi liikunnan aloittaminen tai ruokailurytmin säännöllistäminen.

Kuntoutusta suunniteltaessa kuntoutustavoitteiden saavuttamiseksi tehdään konkreettinen suunnitelma. Lääkärin vastuulla on laatia yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, jossa tavoitteet ja niiden saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet esitetään kirjallisesti. Muiden ammattiryhmien edustajien (esim. psykologi, toimintaterapeutti, neuropsykologi) näkemykset vaikuttavat oleellisesti kuntoutussuunnitelman sisältöön.

Kuntoutussuunnitelma

Kuntoutussuunnitelma on kuntoutuksen onnistumisen tueksi laadittu kirjallinen, usein lakisääteinen asiakirja, jossa määritellään kuntoutustutkimuksen ja kuntoutujan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta päätetyt toimenpiteet aikatauluineen ja toteutusvastuineen. Kuntoutussuunnitelma on luonteeltaan suositus, jonka perusteella esimerkiksi Kela tekee kuntoutuspäätöksen käyttäen hyväkseen muita käytössään olevia tietoja. Kuntoutussuunnitelma tehdään 1–3 vuodeksi kerrallaan, mutta tarvittaessa sitä voidaan muokata myös kuntoutuksen aikana.

Kuntoutukselle asetettu tavoite tai tavoitteet kannattaa kirjata selkeästi ylös, jotta niihin voidaan kuntoutuksen aikana tai sen päätteeksi palata. Lisäksi on hyödyllistä kirjata konkreettiset toimenpiteet, joilla tavoitteeseen pyritään. Kun määritetään etukäteen erilaiset mahdolliset tilanteet, joihin tavoitteellisella työskentelyllä voidaan päätyä, kyetään tavoitteen saavuttamisen onnistumista kuntoutuksen edetessä systemaattisesti seuraamaan. Kela suosittaa kuntoutuksessa käytettäväksi niin sanottua GAS-menetelmää (Goal Attainment Scaling), jossa kaikki edellä mainitut näkökohdat perusteellisesti huomioidaan.

GAS-menetelmä

GAS-menetelmä on ollut käytössä Kelan avo- ja laitosmuotoisessa kuntoutuksessa vuodesta 2010 ja sen käyttö laajenee asteittain kaikkiin kuntoutuspalveluihin. GAS-menetelmä on kehitetty USA:ssa 1960-luvulla kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin apuvälineeksi. Kuntoutujalle tärkeiden tavoitteiden tunnistamiseksi voidaan käyttää vapaata keskustelua tai strukturoidumpia menetelmiä.

Kun tavoite on löydetty ja nimetty, sille määritellään asteikko, jonka avulla kuntoutuksen etenemistä voidaan seurata. Asteikon laadinnassa tavoitetaso on 0. Tämän jälkeen määritetään tilanne, jossa tavoitteen saavuttamisessa on onnistuttu jonkin verran odotettua paremmin (GAS-asteikko +1) ja vastaavasti jonkin verran heikommin (GAS-asteikko -1) kuin tavoitetaso. Lopuksi määritetään vielä tilanteet, joissa tavoite on selvästi korkeampi (GAS-asteikko +2) ja selvästi matalampi (GAS-asteikko -2) kuin tavoitetaso.

Kelan laitosmuotoista kuntoutusta järjestäviltä palveluntuottajilta saatujen kokemusten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan GAS-menetelmä parantaa kuntoutuksen laatua ja tuloksellisuutta.

Katso video GAS-menetelmän käytöstä.

Yksilöllinen tavoite on aina riippuvainen kuntoutusmuodosta ja sen puitteissa käytettävissä olevista mahdollisuuksista. Vain realistinen, kuntoutuksen keinoin saavutettavissa oleva tavoite on järkevä ja motivoiva.

Terveydentilan tai elämäntilanteen muuttuessa kuntoutuksen painopiste voi vaihtua. Vaikka tavoitteita kirjataan ja jäsennetään yksityiskohtaisesti, niitä voidaan muotoilla uudelleen tai korvata uusilla tavoitteilla kuntoutuksen edetessä.​​​​​​​​

 Pitkän tähtäimen tavoite

Yksilöllisen, tarkasti rajatun käytännön tavoitteen rinnalla kuntoutuksella on usein myös laajempi, kauaskantoinen tavoite. Laajemman tavoitteen luonne riippuu pitkälti siitä, pyritäänkö kuntoutuksessa edistämään kuntoutujan terveyttä ja itsenäistä pärjäämistä, vahvistamaan ammatillisia valmiuksia vai tukemaan pitkäaikaisesti sairaan ihmisen yhteiskunnallista osallisuutta.

Pitkän tähtäimen tavoitteita voivat olla terveydentilan tasapainottuminen, itsenäisen arkielämän onnistuminen ja työkyvyn tai opiskeluvalmiuksien kohentuminen. Näillä tavoitteilla on myös huomattava yhteiskunnallinen merkitys.

Laajemmat taustatavoitteet määrittävät kuntoutuksen kulloisiakin painopisteitä ja menetelmiä. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitaan erilaisia kuntoutuksellisia toimenpiteitä.

Mielenterveyskuntoutujien tavoitteet ovat aina yksilöllisiä, mutta kuntoutuksen polkujen voidaan yleisesti ajatella kuljettavan kuntoutujaa kohti kolmea päämäärää.

  1. Toiminnallinen tavoite on parantaa ja ylläpitää kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä tukea itsenäistä selviytymistä.
  2. Ammatillinen tavoite on tukea kuntoutujan työhön/opiskelemaan pääsyä, työssä/opinnoissa jatkamista tai työhön/opintoihin palaamista.
  3. Sosiaalinen tavoite on varmistaa kuntoutujan paras mahdollinen elämänlaatu, yhteiskunnallinen osallisuus ja ehkäistä näin syrjäytymiskehitystä.
Sepon tarina

”Tulin psykoterapiaan julkisen terveydenhoidon yksiköstä X. Tapasin siellä työntekijää, mutta käynnit olivat enimmäkseen turhia tai ahdistavia. Tuntui, että emme etene. Jälkikäteen ajattelen, että se johtui siitä, ettei meillä ollut mitään tavoitteita. Juuri tavoitteiden puute teki oloni turvattomaksi… En tiennyt mihin oltiin menossa tai mistä tulossa. Lopulta psykiatri ohjasi minut psykoterapiaan. Siellä tehtiin selkeä alkukartoitus, jonka pohjalta hahmotettiin oireitani suhteessa omaan elämäntilanteeseeni ja sovittiin tavoitteista. Tunsin oloni jotenkin turvallisemmaksi ja tuntui, että tilanne voisi edetä johonkin parempaan suuntaan.

Nyt käytyäni terapiassa kolme vuotta, tuntuu siltä, että olen saanut elämäni raiteilleen. Olen voinut jotenkin tutkia omaa elämääni ja omia valintojani ja tuntuu, että asiat ovat edenneet. Oireita on jonkin verran vieläkin, mutta hankalin, eli ahdistus on hävinnyt. Edelleen mietin itseäni ja itsetuntoasioita, ne edistyvät tässä rauhallisesti.

En ehkä ole enää varsinaisen hoidon tarpeessa, mutta on edelleen mukava irrottautua omaan tilaan tutkimaan omia valintoja. Terapeutin välittömyys, aitous ja luottamuksellisuus ovat olleet minulle tärkeitä.”

- Mies, 58v.

Seuraavissa osioissa tarkastellaan, kuinka mielenterveyskuntoutus käytännössä toimii arkielämän, työkyvyn ja opiskeluvalmiuksien tukena.