Sairaus muuttaa toimintavalmiuksia monella tasolla. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää suoraan esimerkiksi alakuloisuuden, jaksamattomuuden tai univaikeuksien myötä. Tämän lisäksi mielenterveyden häiriö voi vaikeuttaa suoriutumista jokapäiväisissä toiminnoissa kuten muiden kanssa kommunikoinnista, itsestä huolehtimisessa tai uuden oppimisessa. Usein psyykkinen sairaus myös heikentää ihmisen valmiuksia osallistua yhteisönsä toimintaan esimerkiksi työnteon tai opiskelun kautta.
Henkilön yksilölliset ominaisuudet ja elämäntilannetekijät vaikuttavat siihen, miten juuri hänen sairautensa ilmenee. Yksilöllistä on myös se, millaisia rajoitteita sairastuminen kunkin elämälle asettaa. Masentuneisuus voi ilmetä hyvin eri tavalla vailla opiskelupaikkaa jääneellä perusterveellä nuorella verrattuna vaikkapa alkoholiongelmaisen työssä käyvän aikuisen masennukseen.
Kuntoutukselliset toimenpiteet kohdistetaan tapauskohtaisesti kuntoutujan tilannetta parhaiten edistävällä tavalla. Sairaus tai diagnoosi on vain pieni osa toimintakykyisyyttä. Alla olevassa kuvassa havainnollistetaan toimintakyvyn eri osa-alueita, jotka kaikki vaikuttavat oleellisesti siihen, miten psyykkinen sairaus eri ihmisillä ilmenee ja millä tavoin se juuri hänen elämäänsä häiritsee.
Kansainväliseen toimintakykyluokitukseen (ICF) perustuva jäsennys mielenterveydenhäiriön ilmenemisestä toimintakyvyssä.
Kuntoutuksen keinoin ei useinkaan pystytä poistamaan sairautta tai sen ruumiillisia oireita täysin ja pysyvästi. Kuntoutuksen tavoite onkin palauttaa mielekkään elämisen edellyttämät oleelliset kyvyt ja taidot. Esimerkiksi nuorta voidaan auttaa sopivan opiskelupaikan löytämisessä, työelämässä olevaa aikuista taas työnkuvan räätälöimisessä tai sopivan psykoterapeutin löytämisessä.
Kuntoutuksen näkökulmasta on usein hyödyllisintä kohdistaa toimenpiteitä ensisijaisesti suoriutumisen ja osallistumisen parantamiseen. Yksilölliset tekijät ja ympäristöön liittyvät puitteet on otettava huomioon kuntoutusmuotoa ja toimenpiteitä määriteltäessä. Vahvuuksia ja voimavaroja kannattaa kartoittaa tilannekohtaisesti sekä kuntoutujan terveydentilasta, suoriutumiskyvystä, ympäristöstä että yksilöllisistä taustatekijöistä.
Kun kuntoutuksen tarve tunnistetaan ajoissa, kuntoutuminen voi olla hyvinkin lyhyt ja tehokas prosessi. Joskus sairaus tai elämäntilanne on vaikea, eikä toimivaa reseptiä toimintakyvyn kohentamiselle heti löydetä. Tällöin tarvitaan pitkäaikainen suunnitelma henkilön hyvinvoinnin tukemiseksi ja sairastumisen uusimisen ehkäisemiseksi.
Pitkäaikaisessa kuntoutuksessa tärkeitä seikkoja ovat:
- kuntoutujan sitoutuminen mahdolliseen lääkehoitoon ja seurantaan
- mielekäs päiväohjelma ja sosiaaliset suhteet
- kuntoutujan osallistuminen yhteiskuntaan
- joustavat palvelut kriisitilanteissa
- uusien sairausjaksojen ehkäisy
- somaattisen terveyden edistäminen ja ylläpito
Lähde: Skitsofrenian käypä hoito -suositus