Mitä tehdä, jos oppilaasta herää huoli?

Luontevinta on, että huolen ottaa puheeksi se aikuinen, joka huomaa oppilaan oireilun tai muutoksen tämän käyttäytymisessä. Asiasta voi olla hyvä etukäteen keskustella kollegoiden tai muun henkilökunnan kanssa. Onko toisella aikuisella samantyyppisiä havaintoja oppilaasta?  

On myös mahdollista, että puheeksiottaja on opettajista se, joka tuntee oppilaan parhaiten. 

Kontaktin saaminen puhumattomaan tai vihamieliseen oppilaaseen voi olla aluksi haastavaa. Oppilas ei välttämättä osaa käsitellä tunnetta, jonka puheeksiotto hänessä herättää. Reaktio voi vaikuttaa välinpitämättömältä tai aggressiiviseltakin.  

Tapa, jolla lapsi tai nuori tilanteessa toimii, voi olla hänen ainoa keinonsa tulla olonsa kanssa toimeen. Hän ei välttämättä osaa vielä käsitellä tilannetta toisin. Oppilaan reaktio kohdistuu harvoin henkilökohtaisesti tukea tarjoavaan aikuiseen, vaikka tilanteessa siltä saattaisikin vaikuttaa. 

Vaikutusta on myös sillä, minkälaisia aiempia kokemuksia oppilaalla on vuorovaikutuksesta ja haastavista tilanteista. Puheeksiottaja ei voi tietää, millaisia tilanteita oppilaalla on aiemmin ollut ja millaisia aikuisia hän on kohdannut.  

Moni kehityksellinen haaste kuormittaa nuorta. Jo saavutetut taidot saattavat väliaikaisesti unohtua. 

Nuorten kehitykseen kuuluu myös kuohunta. Tilanteiden selvittelyyn, rajojen asettamiseen ja kannatteluun tarvitaan koko kouluyhteisöä.   

Tärkeintä on, että oppilaalle tulee tunne siitä, että hänestä aidosti välitetään.  

Luottamuksen muodostuminen vuorovaikutussuhteessa vie aikaa. Siksi on tärkeää, että tavallisessa kouluarjessa ollaan yhdessä ja keskustellaan. Tämä luo paremmat edellytykset sille, että huolen herätessä voidaan käydä luottamuksellisia keskusteluja.  

Luottamus on molemminpuolista. Oppilaan tulee voida luottaa koulun aikuiseen ja aikuisen puolestaan oppilaaseen.  

Oppilas rakentaa kuvaa opettajasta seuraamalla, miten tämä toimii muiden kanssa ja muissa tilanteissa. Arkiset tilanteet, kuten opettajan reagointi myöhästymisiin tai unohduksiin, voivat kertoa siitä, voiko opettajalle kertoa myös vaikeista asioista. Voiko opettajaan luottaa? Huomaako hän, että oppilaalla on halua onnistua? Ilmaiseeko opettaja toiveikkuutta?  

On tärkeää luoda oppilaisiin toimiva vuorovaikutus hyvissä hetkissä. Silloin haastavissa tilanteissa on helpompaa ottaa asioita puheeksi. 

Kun asioista puhuu neutraalisti ja yleisellä tasolla, näkevät oppilaat, että asioista voi puhua. Oppilaiden kanssa voi etukäteen jutella myös siitä, millä tavoin he toivoisivat opettajan kysyvän asioista.  

On tärkeää, että omista huomioista puhutaan suoraan ja ilman tulkintaa. Voit kertoa, että olet huomannut oppilaan voinnissa ja olemisessa muutoksia.   

Kerro, millaisia havaintoja olet tehnyt. Näitä voivat olla esimerkiksi väsymys, poissaolevuus, ylivirittyneisyys ja keskittymisen vaikeudet. Kun kysyt asiasta suoraan, kuuntele, mitä oppilas vastaa.   

Tärkeää on kuunnella ja keskittyä oppilaan vastaukseen. Kerro myös, että pohdit kuulemaasi. Oppilas harvoin odottaa suoraa vastausta tai ohjetta eteenpäin.  

Puhu oppilaalle niin kuin toivoisit itsellesi puhuttavan. 

Oppilasta ei tule syyllistää tai moittia hänen suoriutumisestaan tai käytöksestään. Huomioi myös se, miten omat tunteesi saattavat kuulua puheessasi sekä näkyä esimerkiksi eleissäsi ja olemuksessasi.  

Opettajalla ei tarvitse olla ratkaisuja. Riittää, että hän kuuntelee. Jo kuormittumisesta kertominen voi auttaa oppilasta.  

Piirtäminen vuorovaikutuksen tukena 

Piirtäminen voi sanallisen vuorovaikutuksen tukena auttaa oppilasta ilmaisemaan huolen aiheitaan ja tunteitaan. 

Opettaja voi selvittää piirtämällä oppilaan päivän kulkua tai vaikeita tapahtumia. Pienistä tapahtumista tai tilanteista piirtäminen voi auttaa yhdessä oppilaan kanssa selvittämään, mikä oppilaalla on hätänä tai huolena.  

Opettajan ei tarvitse olla taitava piirtäjä. Yksinkertainen tilannetta kuvaava sarjakuvamainen piirtäminen toimii.  

Esimerkkejä keskustelun aloittamiseen 

• Mitä sulle kuuluu? Miten menee? Onko sinulla huolia?  
• Painaako sua jokin asia? Haluaisitko kertoa siitä mulle? 
• Musta tuntuu, et oot vähän väsyneen oloinen. Miten sä voit? Saatko nukuttua?  
• Sun numerot on laskeneet. Haittaako jokin asia sun opiskelua?  
• Tuntuuko vaikealta keskittyä? Häiritseekö jokin ajatus, kun yrität keskittyä vaikkapa lukemiseen? 
• Huomasin ruokavalvonnassa, ettet syönyt ollenkaan. Jaksatko koulupäivän, jos et syö?  
• Tässä tunnilla oon huomannut, että olet aiempaa hiljaisempi ja poissaoleva. Oletko huomannut?  
• Oon huomannut, että istut aika paljon yksin etkä halua olla muiden kanssa koulun jälkeen. Haluaisitko jutella siitä? 

Puheeksiotossa on hyvä huomioida myös tilanne ja paikka. On tärkeää, että muita ei ole kuuntelemassa. Joskus hyvä hetki on oppitunnin jälkeen, toisinaan taas välitunnilla. Keskustelun tavanomaisuus tekee tilanteesta lapselle tai nuorelle hyväksyttävämmän.  

Joskus on hyvä sopia oppilaan kanssa keskustelun jatkamiselle toinen hetki tai paikka. Se voi olla esimerkiksi seuraavana päivänä oppitunnin jälkeen. Tällöin nuori tietää ajankohdan eikä se tule yllätyksenä. 

Keskustelutilanteen on hyvä olla kiireetön. Lyhytkin, mutta kiireettömältä tuntuva, kohtaaminen luo oppilaalle tunteen, että hetkessä ollaan vain häntä varten – rauhassa ja läsnä. Jos opettaja on kiireinen ja hänellä on mielessä monta asiaa, kannattaa ottaa huoli puheeksi rauhallisemmassa hetkessä.  

Tilanteessa lähdetään aina liikkeelle oppilaan toiveesta. Minkälaista apua hän toivoo? Mitä hän pystyy vastaanottamaan? 

Oppilasta ei saa jättää yksin selviytymään. Jollei keskustelu onnistu heti, kannattaa kysyä asiasta myöhemmin uudelleen.  

Muista myös sanaton viestintä. Huomioi esimerkiksi sopiva etäisyys ja katseyhteys oppilaaseen sekä tilanteeseen sopiva äänenkäyttö.  

Esimerkkejä avun tarjoamiseen 

• Ootko puhunut kenellekään aikuiselle sun tilanteesta? Tietääkö huoltajasi, että sinulla on vaikeaa koulussa? Jutteletko kavereillesi tästä? 
• Minkälaista tukea tai apua toivot? Mitä ajattelet, mikä sinua voisi auttaa?  
• Onko jotain, mitä toivoisit, että minä teen? Mitä voisin tehdä auttaakseni? 
• Kun mulla herää huoli susta, on mun velvollisuus olla yhteydessä oppilashuoltoon ja tai kouluterveydenhuoltoon, kun oon jutellut sun kanssa. Jo tilanteen selvittely voi helpottaa sun oloa. 

Hyvä ja osallistava toimintakulttuuri tukee koulun arkea ja auttaa selviämään haasteista.   

Koulun toimintakulttuuriin voi vaikuttaa sekä pienillä arkisilla valinnoilla ja teoilla että suuremmilla rakenteellisilla ohjauksilla. Erilaiset yhteisölliset toimintatavat ja avoin turvallinen vuorovaikutus rakentavat koulua, jossa voivat hyvin myös ne, joilla on mielenterveyspulmia. 

Arvot ja asenteet 

Asenteet ja arvot vaikuttavat koulun toimintakulttuuriin. Rehtorilla on tärkeä rooli koulun arvojohtajana. Välittämisen kulttuuri ja aito läsnäoleva vuorovaikutus lähtevät koulun aikuisista.  

Hyvä kaikkia kunnioittava käytös on tärkeää. Jokaisen yhteisön jäsenen täytyy tuntea itsensä hyväksytyksi.  

Arvostava puhe oppilaista, koulun aikuisista ja yhteistyötahoista edistää hyvää toimintakulttuuria ja ylläpitää myönteistä ilmapiiriä.  

Arjessa tämä voi tarkoittaa  

• tervehtimistä 
• anteeksipyytämistä 
• avun pyytämistä ja vastaanottamista 
• asiallista keskustelua ja itsehillintää.  

Tunne- ja vuorovaikutustaidot 

On tärkeää, että myös koulun aikuiset keskustelevat omista tunne- ja vuorovaikutustaidoistaan sekä harjoittelevat niitä. Se auttaa löytämään ja ylläpitämään turvallista yhteyttä oppilaisiin. 

Haasteiden ennaltaehkäisyssä on tärkeää luoda oppilaisiin avoin ja turvallinen kontakti jo ennen kuin ongelmat ovat isoja.  

Myönteinen vuorovaikutus ja ilmapiiri edistää ammatillista kasvua ja työssä jaksamista. Koulun hyvä toimintakulttuuri sitouttaa työhön ja vahvistaa työn haasteista selviämistä.