Omahoito-ohjelma

Käyttäytymiskokeet soveltuvat monenlaisten uskomusten testaamiseen. Erityisen keskeisiä ne ovat sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyvän ahdistuneisuuden selättämisessä.

Tavoite:

Opitte havainnoimaan ahdistavia tilanteita ja seuraamaan niissä ilmenevää turvakäyttäytymistä. Opitte myös analysoimaan, mitä tilanteissa oikeasti tapahtuu ja mitä niistä voi oppia.

Ohje:

Ensin lapsen kanssa laaditaan lista erilaisista ahdistusta herättävistä tilanteista sekä pohditaan niissä ilmenevän ahdistuksen voimakkuutta. Tärkeää on kirjata myös, minkälaiseen turvakäyttäytymiseen lapsesi kyseisessä tilanteessa turvautuu.

Listalta lapsi valitsee tilanteen, joka tuntuu hänestä vähiten ahdistavalta. Tehtävänä on seuraavan viikon aikana mennä niin usein kuin mahdollista kyseiseen tilanteeseen ilman turvakäyttäytymistä.

Ennen näitä tilanteita suunnitellaan ja kirjataan taulukkoon (löytyy pdf:nä)

• mitä turvakäyttäytymistä jätetään pois?
• mitä tilanteessa uskotaan tapahtuvan, kun turvakäyttäytyminen jätetään pois?
• miten tämän uskomuksen paikkansapitävyyttä testataan?

Harjoituksen jälkeen kuvataan, mitä tilanteessa todellisuudessa tapahtui ja toteutuiko uskomus.

Lisäksi arvioidaan, kuinka todennäköisesti ennustukset tulevaisuudessa toteutuvat asteikolla 0–100 %.

Esimerkki:

Tilanne: 
Kaupassa käyminen

Tilanteen ahdistavuus 0–100: 
60

Vältätkö tilannetta?: 
Useimmiten. Käyn kaupassa harvoin ja vain silloin, kun todella tarvitsen jotakin.

Tunnistatko tilanteessa turvakäyttäytymistä?: 
Kyllä. En katso ihmisiä silmiin, vaan katson maahan tai hyllyllä oleviin tavaroihin. En kysy myyjiltä apua, vaikka en löytäisikään haluamiani tavaroita.

Pohdi seuraavaksi:

Tilanne: 
Kaupassa käyminen

Ennustus
a) Mitä arvelet tilanteessa tapahtuvan?: 
Jos kysyn myyjiltä neuvoa kaupassa, niin he pitävät minua tyhmänä ja nauravat minulle, kun en löydä kaupasta haluamiani tavaroita.
b) Arvioi uskomuksesi voimakkuus asteikolla 0–100 %: 
60 %

Harjoituksen sisältö
a) Miten voit testata uskomuksesi paikkansapitävyyttä?: 
Kysyn myyjiltä, kun tarvitsen apua, ja keskityn kuuntelemaan heidän vastaustaan.
b) Mikä turvakäyttäytyminen pitää jättää pois, jotta voit testata, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu?: 
Katsekontaktin välttely, hiljaa puhuminen.

Lopuksi:

Harjoituksen tulos
Mitä todellisuudessa tapahtui? Toteutuiko ennustuksesi?: 
Vaikka kysyin neuvoa myyjältä, niin hän ei katsonut minua vihaisesti tai nauranut minulle.

Mitä opin?
Kuinka todennäköisesti ennustuksesi toteutuu tulevaisuudessa asteikolla 0–100 %?:
30%

Tavoite:

Opit pohtimaan realistisesti niitä huolenaiheita, joita lapsesi ahdistuneisuus ja vointi sinussa herättävät. Osaat arvioida, kuinka todennäköistä pelätyn asian toteutuminen on. Opit erottamaan toisistaan asioiden todennäköiset ja epätodennäköiset seuraukset.

Ohje:

Valitse jokin lapseesi liittyvä asia, joka huolestuttaa sinua tällä hetkellä. Pohdi sitten vastaukset seuraaviin kysymyksiin. Tämä löytyy myös tulostettavana pdf:nä.

Tavoite:

Opitte keinon, jolla lapsi voi kohdata pelkonsa pienin ja turvallisin askelin.

Ohje:

1. Asettakaa päätavoitteet

• Asettakaa tavoite, joka on konkreettinen ja jonka saavuttaminen on mahdollista.
• Jos lapsi on huolissaan saman asian useasta eri osa-alueesta, luodaan kaikista osa-alueista erillinen tavoite ja jokaiselle tavoitteelle oma tikapuusuunnitelmansa.

2. Keksikää mahdolliset askeleet

Jakakaa pelko pieniin paloihin listaamalla askeleita kohti

• eri asioita samalla teemalla tai
• eri variaatioita samasta tehtävästä

Esimerkkejä asioista, joita voi muuttaa askeleiden välillä:

• Ketä lapsen seurassa on harjoituksen aikana? Eroa voi olla esimerkiksi siinä, kuinka hyvin lapsi tuntee heidät.
• Tehdäänkö harjoitus tutussa vai vieraassa paikassa?
• Kuinka pitkään lapsi pysyy tilanteessa?
• Kuinka paljon aikaa lapsi käyttää valmistautumiseen?
• Kuinka paljon pelottavaa asiaa muutetaan? Esimerkiksi pimeän sietämistä harjoiteltaessa voi olla vaihtelua siinä, kuinka pimeää on.

3. Antakaa jokaiselle askeleelle huoliarvio asteikolla 1–10

Huoliarvio saadaan, kun lapsi pohtii, kuinka paljon häntä ahdistaisi, jos hänen pitäisi tehdä kyseinen asia tänään.

• Ensimmäisen tikkaan huoliarvion tulisi olla 2 tai 3.
• Viimeisille tikkaille sopiva huoliarvio on 9 tai 10.
• Valitkaa askeleet, jotka kattavat koko huoliasteikon. Kirjoittakaa askeleet järjestyksessä matalimmasta korkeimpaan.

Sopikaa palkinnot jokaiselle askelmalle sekä päätavoitteelle. Helpoimmista askelista lapsi saa pienen palkinnon ja vaikeimmista isompia palkintoja.

Esimerkki 1:

Tavoite:Bussilla yksin matkustaminen

Kahdeksan askelmaa

1. Teen bussimatkan itsenäisesti.
2. Äiti saattaa bussipysäkille ja poistuu ennen bussin tuloa. Matkustan bussissa itsenäisesti.
3. Äiti saattaa bussiin sisälle. Matkustan bussissa yksin, ja jään itsenäisesti pois oikealla pysäkillä.
4. Matkustan bussissa yksin, ja jään itsenäisesti pois oikealla pysäkillä. Matkalla puhun äidin kanssa puhelimessa.
5. Menen bussiin yhdessä äidin kanssa, ja äiti jää jo seuraavalla pysäkillä pois. Kuljen loppumatkan yksin.
6. Menen bussiin yhdessä äidin kanssa, ja äiti jää yhtä pysäkkiä aiemmin pois. Kuljen viimeisen pysäkkivälin yksin, ja kukaan ei ole vastassa.
7. Menen bussiin yhdessä äidin kanssa, ja äiti jää yhtä pysäkkiä aiemmin pois. Kuljen viimeisen pysäkkivälin yksin, ja kaveri on vastassa.
8. Harjoittelen bussimatkan kulkemista äidin kanssa.

Esimerkki 2:

Tavoite: Virheiden sietäminen paremmin

Kymmenen askelmaa

1. Vastaan kysymykseen tahallani väärin.
2. Menen tunnille ilman oikeaa kirjaa.
3. Unohdan ottaa kirjat kouluun lukupäivänä.
4. Vastaan kysymykseen luokassa, vaikka en ole 100 % varma vastauksesta.
5. Palautan kirjoitelman, jossa on kaksi kirjoitusvirhettä.
6. Teen viivasta horjuvan, ja jätän sen siihen.
7. Teen tahallani virheen matikan läksyissä.
8. En vie lupalappua takaisin kouluun ensimmäisenä päivänä, kun se pitäisi palauttaa.
9. Raksin virheen yli läksyissä, enkä korjaa sitä. Palautan läksyt tästä huolimatta.
10. Kuuntelen koulun jälkeen puoli tuntia musiikkia ennen läksyjen tekoa.