Ahmimishäiriölle on tyypillistä toistuvat, hallitsemattomat ja toisilta salatut ahmimiskohtaukset. Niiden seurauksena painon nousua yritetään estää oksentamisen, laksatiivien, diureettien, paaston tai liiallisen liikunnan avulla.
Ahmimishäiriöön liittyy myös voimakas lihomisen pelko ja painon tarkkailu. Ahmimista seuraa usein masentuneisuus ja itsehalveksunta. Häiriöön liittyy liiallista huolta ruumiin muodosta ja painosta, joka vaikuttaa kohtuuttomasti siihen, minkälaiseksi henkilö kokee itsensä.
Ahmimishäiriössä erotellaan kaksi alatyyppiä:
- Vatsantyhjennystyyppi, jossa ahmimiskohtauksia kompensoidaan oksentamalla tai käyttämällä laksatiiveja tai diureetteja.
- Vatsaa tyhjentämätön tyyppi, jossa liikasyömistä kompensoidaan esimerkiksi paastoamalla tai liiallisella liikunnalla.
Ahmimishäiriö alkaa tyypillisesti myöhemmällä iällä kuin anorexia nervosa.
Hoito
Hoidossa keskitytään
- oirekierteen katkaisemiseen
- syömiskäyttäytymisen normalisoimiseen
- häiriöön liittyvien psykologisten, perheperäisten ja käyttäytymiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon.
Hyviä hoitotuloksia on saatu ravitsemusohjauksella sekä kognitiivis-behavioraalisella psykoterapialla (CBT).