Fysiologisiin häiriöihin liittyvien käyttäytymisoireyhtymien diagnoosit

Syömishäiriöt liittyvät poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen. Sen yleisimmät muodot ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriö (bulimia nervosa).

Laihuushäiriössä henkilö pitää itseään tarkoituksellisesti nälkiintymistilassa. Hän pelkää painon nousua tai lihavaksi tulemista, vaikka saattaisikin olla alipainoinen. Laihuushäiriöön sisältyy ruumiinkuvan vääristymistä. Oman kehon paino ja muoto vaikuttavat kohtuuttomasti siihen, minkälaiseksi henkilö kokee itsensä. 

Anorexia nervosa alkaa usein nuoruusiässä tavanomaisesta laihdutusyrityksestä, joka muuttuu pakonomaiseksi ja hallitsemattomaksi syömättömyydeksi. Laihuushäiriöön saattaa liittyä myös pakonomaista ja liiallista liikunnan harrastamista. Pitkittyessään häiriöön liittyy myös kuukautisten poisjääntiä ja osteopeniaa (luukatoa) sekä muita aliravitsemustilasta johtuvia sairauksia. Laihuushäiriöön liittyy usein samanaikaisesti myös muita psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta, ahdistusta tai pakko-oireita. 

Hoito 

Hoidossa keskitytään ravitsemustilan korjaamiseen ja ravitsemusohjaukseen sekä häiriöön liittyvien psykologisten, perheperäisten ja käyttäytymiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon. Hyviä hoitotuloksia on saatu muun muassa kognitiivis-behavioraalisella psykoterapialla (CBT), interpersoonallisella psykoterapialla (IPT) sekä perheterapialla. 

Ahmimishäiriölle on tyypillistä toistuvat, hallitsemattomat ja toisilta salatut ahmimiskohtaukset. Niiden seurauksena painon nousua yritetään estää oksentamisen, laksatiivien, diureettien, paaston tai liiallisen liikunnan avulla.  

Ahmimishäiriöön liittyy myös voimakas lihomisen pelko ja painon tarkkailu. Ahmimista seuraa usein masentuneisuus ja itsehalveksunta. Häiriöön liittyy liiallista huolta ruumiin muodosta ja painosta, joka vaikuttaa kohtuuttomasti siihen, minkälaiseksi henkilö kokee itsensä. 

Ahmimishäiriössä erotellaan kaksi alatyyppiä: 

• Vatsantyhjennystyyppi, jossa ahmimiskohtauksia kompensoidaan oksentamalla tai käyttämällä laksatiiveja tai diureetteja. 
• Vatsaa tyhjentämätön tyyppi, jossa liikasyömistä kompensoidaan esimerkiksi paastoamalla tai liiallisella liikunnalla. 

Ahmimishäiriö alkaa tyypillisesti myöhemmällä iällä kuin anorexia nervosa. 

Hoito 

Hoidossa keskitytään 

• oirekierteen katkaisemiseen 
• syömiskäyttäytymisen normalisoimiseen 
• häiriöön liittyvien psykologisten, perheperäisten ja käyttäytymiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon.  

Hyviä hoitotuloksia on saatu ravitsemusohjauksella sekä kognitiivis-behavioraalisella psykoterapialla (CBT). 

Ahmintahäiriö eli BED (binge eating disorder) on häiriö, johon kuuluu hallitsemattomia ahmimiskohtauksia. Ahmintahäiriö poikkeaa bulimia nervosasta siten, että siihen ei välttämättä liity oksentelua. 

Sairastunut henkilö kärsii kuitenkin yleensä häpeäntunteesta ja usein myös salailee ahmimiskohtauksia. Häiriö johtaa usein liiallisen energiansaannin myötä painonnousuun, ja tuloksena voi olla ylipaino. 

Ei-elimellisiin unihäiriöihin kuuluu unettomuus, liikaunisuus, uni-valverytmin häiriö, unissakävely, yölliset kauhukohtaukset ja painajaisunet. 

Näihin häiriöihin kuuluu muun muassa sukupuolinen haluttomuus, sukupuolinen vastenmielisyys ja sukupuolinen nautinnonpuute.