​Lapseen kohdistuva väkivalta voi olla luonteeltaan fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista. Lapsen kaltoinkohteluksi katsotaan myös lapsen tarpeiden laiminlyönti sekä lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus. Lapseen kohdistuva väkivalta on Suomen rikoslain mukaan rangaistavaa. Myös lapsen ruumiillinen kurittaminen on väkivaltaa ja Suomessa laissa kiellettyä.

Tutkimusten mukaan lapsiin kohdistuva fyysinen väkivalta on merkittävästi vähentynyt 1980-luvulta lähtien. Erityisen selkeä pudotus on tapahtunut lievässä fyysisessä väkivallassa, ns. kuritusväkivallassa, jota kohtaan asenteet ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Vakava vanhemman lapseen kohdistama väkivalta, kuten nyrkillä tai esineellä lyöminen, on Suomessa aiemminkin ollut hyvin harvinaista. Tutkimusten mukaan myös vanhempien lapsiin kohdistama henkinen väkivalta on vähentynyt viime vuosikymmeninä.

  • Lähes kaikilla lasten kanssa ammatikseen työskentelevillä on velvollisuus ilmoittaa sekä lastensuojelulle että poliisille, mikäli heillä työssään herää epäily lapseen kohdistuneesta väkivallasta (velvollisuus koskee mm. kaikkia terveydenhuollon ammattihenkilöitä).
  • Lainsäädännössä määritellään, että ilmoitusvelvollisuus poliisille koskee sellaisia lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, joista voidaan tuomita vähintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tällöin lieväksi pahoinpitelyksi katsottavat teot eivät täytä ilmoitusvelvollisuuden kriteerejä. Yksittäisen työntekijän voi kuitenkin olla hyvin vaikea arvioida minkä asteisesta väkivallasta epäilyssä on kysymys ja epävarmoissa tilanteissa on syytä konsultoida poliisia esimerkiksi asianosaisten henkilötietoja paljastamatta.
  • Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia rikoksia ovat pahoinpitelyn lisäksi myös mm. heitteillepano, vaaran aiheuttaminen, törkeä vammantuottamus ja törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu
  • Kysy vanhemmilta, minkälaisia kasvatuskeinoja heidän perheessään käytetään. Lapselta itseltään voi yleisellä tasolla kysyä hänen elämästään ja mahdollisista huolenaiheistaan.
  • Mikäli epäilet, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, tulisi itse väkivaltatilanteista kysellä lapselta mahdollisimman vähän. Erityisesti vältä esittämästä lapselle johdattelevia kysymyksiä aiheesta – rikosasian tarkempi selvittäminen kuuluu poliisille / asiantuntijoille.
On syytä epäillä lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä tai muuta kaltoinkohtelua esimerkiksi, jos hän itse kertoo siitä spontaanisti epäillyn asian suhteen neutraalille henkilölle. Pahoinpitelyn mahdollisuus tulee muistaa myös, jos lapsen vammaan haetaan apua viiveellä tai ei lainkaan-, tai mikäli vammojen syystä annettu selitys on epäuskottava, epämääräinen tai vaihteleva tai mikäli ei ole mitään tietoa, mistä lapsen vammat olisivat voineet syntyä. Erityisen tarkkana tulisi olla pienten lasten suhteen; aivan pienet vauvat eivät omalla toiminnallaan pysty aiheuttamaan itselleen vammoja. Mikäli toteat lapsella mustelman tms. jäljen, voit kysyä lapselta mistä se on tullut, mutta vältä kysymysten toistamista.
 
Jos sinulle herää epäily lapseen kohdistuneesta rikoksesta, asiasta tulisi sen jälkeen kysellä lapselta mahdollisimman vähän. Tämä on tärkeää, koska aikuiset usein tahattomasti tulevat johdatelleeksi lasta, mikä puolestaan saattaa merkittävästi vaikeuttaa myöhempää lapsen oikeuspsykologista haastattelua ja muuta rikosasian selvittämistä. Erityisesti tulee välttää suoria kysymyksiä, kuten ”onko sinua lyöty” tai ”oliko se isä”.
Pienen vauvan kovakourainen käsittely tai ravistelu on kaltoinkohtelun muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia ja joka voi olla lapselle pahimmillaan hengenvaarallista. Jo lyhytkestoinenkin ravistelu voi aiheuttaa vammoja. Ota ammattilaisena vanhemman ilmaisema väsymys todesta, ja miettikää yhdessä mahdollisia tukimuotoja. Näytä konkreettisia esimerkkejä vanhemmalle hyvästä ja turvallisesta vauvan käsittelystä.
 
Psyykkistä kaltoinkohtelua eli lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa on eriasteista ja sen muotoja ovat mm. lapsen nimittely, nöyryyttäminen, uhkailu ja pelottelu. Myös lapsen käyttäminen välineenä, jolla vanhemmat uhkailevat toisiaan sekä esimerkiksi lapsen ja toisen vanhemman tapaamisten estäminen voivat olla henkistä väkivaltaa. Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka on yhtä haitallista kuin jos lapsi olisi itse väkivallan kohteena.
  • Väkivallan tai muun kaltoinkohtelun kohteeksi joutuminen on riskitekijä lapsen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle.
  • Erityisen vahingoittavaa pahoinpitely on silloin, jos se on usein toistuvaa, pitkäkestoista, sekä emotionaalista että fyysistä ja tapahtuu läheisen henkilön taholta.
  • Vaikutukset fyysiseen terveyteen voivat johtua suoraan aiheutetusta fyysisestä vammasta, mutta myös välillisesti esimerkiksi hoidon laiminlyönnistä.
  • Kaltoinkohtelu voi aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia stressinsäätelyssä, oppimisessa, käyttäytymisessä ja tunne-elämän alueilla.
  • Vanhemmat saattavat käyttää fyysistä väkivaltaa pyrkiessään vaikuttamaan lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tutkimustiedon perusteella kuritusväkivalta kuitenkin lisää lasten aggressiivisuutta ja vain pahentaa tilannetta.  Lisäksi on todettu, että lapset joilla on käyttäytymisongelmia, joutuvat muita useammin kuritusväkivallan kohteiksi.
  • Tiedossa olevista riskeistä huolimatta haittojen ennustaminen yksilön kohdalla on vaikeaa.
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Lastensuojelun ensisijainen tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Viranomaisten (esimerkiksi lastensuojelu, poliisi) puuttuminen tilanteeseen voi parhaimmillaan johtaa väkivaltaisen kasvatuskulttuurin katkeamiseen ja parempien toimintamallien omaksumiseen. Joskus tilanne on niin vakava, että lapsen kiireellinen sijoittaminen ja huostaanotto on ainoa mahdollisuus taata lapsen turvallisuus.
Joskus lapsen kokema kaltoinkohtelu johtaa vaikeaan psyykkiseen oireiluun, ja tarvitaan erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja hoitoa. Fyysisten vammojen tutkiminen ja lapsen yleisen fyysisen terveydentilan selvittäminen on myös tärkeää. Lapsen iästä ja tilanteen vakavuudesta riippuu, tehdäänkö selvittelyt perusterveydenhuollossa vai erikoissairaanhoidossa.
 
Muutamilla strukturoiduilla hoito- ja interventiomuodoilla on tieteellisesti näytetty kyettävän vähentämään fyysiseen kurittamiseen pohjautuvia kasvatusmenetelmiä. Tällaisia ovat mm. Vanhempi-lapsi vuorovaikutusterapia (Parent–Child Interaction Therapy) ja Multisysteeminen terapia (Multisystemic Therapy).
Traumaattisten, esimerkiksi fyysisestä väkivallasta johtuvien, kokemusten hoidossa Traumakeskeisen kongnitiivis-behavioraalisen terapian (Trauma-focused cognitive behavioral therapy) on näytetty vähentävän posttraumaattisen stressihäiriön oireita.
 
Vaikuttamalla mielenterveysongelmien yleisiin riskitekijöihin, esimerkiksi köyhyyteen ja syrjäytymiseen, voidaan tutkitusti ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Makrotason toimien lisäksi psykososiaalisen tuen muodoilla voidaan tutkitusti vähentää kaltoinkohtelua etenkin perheissä, joissa esiintyy lasten kaltoinkohtelun riskitekijöitä, esimerkiksi vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia.
 
Milloin pitää hakea apua?
Väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten ja heidän perheidensä auttaminen vaatii lähes aina eri auttaja- ja viranomaistahojen tiivistä ja toimivaa yhteistyötä. Rikosepäilyjen selvittäminen, lasten suojaaminen tulevalta väkivallalta, vanhempien mahdollisten kaltoin kohtelevien kasvatuskäytäntöjen muuttaminen, lasten ja vanhempien psykososiaalinen tukeminen sekä arkielämän rakenteiden turvaaminen edellyttää niin poliisin, lastensuojelun, terveydenhuollon kuin koulun avointa ja selkeää yhteistoimintaa.
Mikäli lapsi tai vanhempi kertoo jo tapahtuneesta kaltoinkohtelusta, tulee asiaan puuttua nopeasti; ilmoitus poliisille ja lastensuojelulle on tässä tilanteessa virkavelvollisuus. Myös silloin, jos vanhempi ilmaisee väsymystään lapseen tai näkee tässä pääosin negatiivisia ominaisuuksia, on riski väkivaltaan olemassa ja tilanteeseen pitää puuttua. Jos perheen johonkin lapseen on kohdistunut kaltoinkohtelua, tulee myös muiden lasten tilannetta arvioida. Mikäli perheessä on aikuisten välistä väkivaltaa, päihteiden käyttöä, vakavia mielenterveysongelmia tai isoja sosioekonomisia ongelmia, on riski lasten kaltoinkohteluun olemassa ja perheille tulisi tarjota riittävää ennaltaehkäisevää tukea.
 
Akuuttiapu
Epäiltäessä lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta tulee ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun tehdä viivytyksettä. Mahdolliset fyysisestä väkivallasta syntyneet somaattiset vammat ja jäljet pitää tarkastuttaa ja dokumentoida terveydenhuollossa mahdollisimman pian epäilyn herättyä.
Ensivaiheessa on tärkeää arvioida miten lasta suojataan parhaiten väkivallan uusiutumiselta ja jos tapauksesta on alkanut poliisitutkinta, niin kaikkien toimijoiden yhteistyöllä varmistaa, että epäily tulee mahdollisimman hyvin selvitetyksi.
 
Lue lisää