​Lapsen väkivaltaisen ja uhkaavan käytöksen takana on useimmin aggressiivisuutta ja impulssikontrollin ongelmia. Nämä voivat liittyä esimerkiksi käytöshäiriöön, tarkkaavuuden- ja keskittymisen häiriöön tai päihdeongelmiin.

  • Aggressiivisuudella tarkoitetaan käytöstä, jolla tuotetaan toiselle harmia ja jossa toisen tunteista ei välitetä.
  • Aggressiivisuutta esiintyy sekä suorana väkivaltana että epäsuoremmassa muodossa alistamisena, mitätöimisenä ja huomioimatta jättämisenä.
  • Koettu uhka voi laukaista raivon, mutta aggressiivisuutta esiintyy myös välineellisessä eli pro-aktiivisessa muodossa. Tällöin aggressiivisuus on keino päästä haluttuun päämäärään.
Impulsiivisuus ja heikot tunteiden ja aggression säätelyn taidot altistavat lasta raivokohtauksille ja väkivaltaisuudelle. Aggressiivisen lapsen huomio kiinnittyy helposti ympäristön uhkakuviin ja hänen on vaikea havainnoida sosiaalisen ympäristön viestejä.
  • Aggressiivinen käytös voi heijastaa opittuja tunteiden ja käytöksen säätelyn malleja.
  • Aggressiivisella lapsella on usein muita lapsia enemmän sosiaalisten taitojen harjaantumattomuutta sekä voimakasta tarvetta välittömälle tarpeen tyydytykselle.
  • Taustalla voi olla myös heikko negatiivisten tunteiden kuten vihan ja häpeän sietokyky tai arvomaailman ja moraalin itsekeskeisyys tai konkreettisuus.
  • Myös perinnöllisillä tekijöillä näyttää olevan merkitystä aggressiivisuudessa.
 
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Aggressiivisesti ja uhkaavasti käyttäytyvän lapsen auttamisessa on keskeistä apu sekä lapselle että hänen huoltajilleen ja verkostolle. Matalan kynnyksen apua on saatavissa apua esimerkiksi perheneuvoloista, jotka tarjoavat sekä ryhmämuotoista vanhemmuuden tukea (esim. Ihmeelliset Vuodet-vanhemmuuden taitoryhmät) että perhekohtaista työskentelyä (esim. perheterapia). Lisäksi lapsi voi kehittää sosiaalisia ja aggression hallinnan taitojaan esimerkiksi osallistumalla ART (aggression replacement therapy)- ja Friends-ryhmiin.
 
Aggressiivisen lapsen kohdalla on tärkeää arvioida oireilun liittyminen mielenterveyshäiriöihin kuten uhmakkuus- ja käytöshäiriöön, ADHD:hen, päihdeongelmiin, masennukseen sekä psykoottisuuteen. Myös kehitysvammaisilla ja –viiveisillä sekä autistisilla lapsilla esiintyy muita useammin väkivaltaista käytöstä. Tässä ryhmässä väkivaltainen tai itseään vahingoittava käytös voi liittyä ahdistukseen, sosiaalisten tilanteiden vaativuuteen, somaattiseen sairauteen, mielenterveyshäiriöihin tai kommunikaation vaikeuksiin. 
 
Traumakokemukset, kaltoinkohtelu tai hyväksikäyttö voivat niin ikään ilmetä väkivaltaoirein. Väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen kohdalla on hyvä kartoittaa mahdollinen väkivallalle (esim pelit, elokuvat, perheväkivalta) ja pornolle altistuminen. Arviossa selvitetään ajankohtainen perhetilanne ja selvitetään kasvuympäristön kuormitustekijät.
 
Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joilla epäillään väkivaltaisuuteen liittyvää mielenterveysongelmaa, kehityksellistä häiriötä ja ne joiden kohdalla perustason tukitoimet eivät tuota toivottua tulosta. Erikoissairaanhoidossa hoito räätälöidään yksilöllisen tarpeen mukaan.
 
Milloin pitää hakea apua?
Lapsen väkivaltaisuutta ja uhkaavuutta on syytä selvittää, jos se vaikeuttaa lapsen pärjäämistä kaverisuhteissa, koulussa tai harrastuksissa. Apua on haettava myös silloin, jos väkivaltaista käytöstä esiintyy toistuvasti kotona. Epäily aggressiivisuuteen liittyvästä mielenterveysongelmasta tai kehityksellisestä häiriöstä on myös syy jatkoselvittelylle.
 
Akuuttiapu
Vaikeasta impulssikontrollin ongelmasta kärsivä lapsi, jolla esiintyy kontrolloimatonta väkivaltaisuutta tai sen välitöntä uhkaa, on syytä arvioida päivystyksellisesti. Päivystyskonsultaatiossa on tärkeää pois sulkea somaattinen syy oireilulle, arvioida lapsen käytöksen vaarallisuus sekä varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus.
 
Lue lisää