​Uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ovat yleisimpiä lastenpsykiatrisia häiriötä ja niiden esiintyvyys on noin 5-10 %. Häiriöt ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä (5:1). Tyypillistä on uhmakas, tottelematon ja vihamielinen käytös, joka vaikeuttaa arjen sujuvuutta. Oirekuvaan liittyy usein impulsiivisuus, puutteellinen omatunto ja heikko empatiakyky. Tyypillisimpiä ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi sääntöjen rikkominen, taipumus ajautua riitoihin aikuisten tai ikätovereiden kanssa, fyysinen ja sanallinen aggressio, kiusaaminen ja valehtelu. Noin puolet uhmakkuus- ja käytöshäiriöistä puhkeaa lapsuudessa ja noin puolet nuoruudessa.

  • Uhmakkuushäiriö ilmenee pääasiassa alle 10-vuotialla lapsilla, ja sille on tyypillistä haastava käytös suhteessa läheisiin aikuisiin tai muihin lapsiin.
  • Käytöshäiriöiden esiintyvyys lisääntyy nuoruusikää lähestyttäessä. Käytöshäiriöissä esiintyy uhmakkuushäiriötä enemmän asosiaalista käytöstä.
  • Uhmakkuus- ja käytöshäiriöihin liittyy usein muitakin vaikeuksia, esimerkiksi erilaisia oppimisvaikeuksia, kiusaamista, ADHD tai autismikirjon häiriön piirteitä, jotka tulee kartoittaa ja huomioida hoitoa suunniteltaessa.
  • Mikä tahansa käyttäytymisen ongelma ei ole uhmakkuus- tai käytöshäiriö, vaan diagnoosin asettaminen vaatii huolellista diagnostista arviota ja ICD-10-kriteerien täyttymistä (Nuorten käytöshäiriöiden arviointi ja hoito, Duodecim lehti). Diagnoosin voi asettaa lastenpsykiatriaan perehtynyt lääkäri esimerkiksi perheneuvolassa tai erikoissairaanhoidossa. Oireiden tulee olla pitkäkestoisia, selvästi ikätasoon nähden poikkeavia ja lapsen arkea tai ympäristöä haittaavia.
  • Käytöshäiriöiden diagnoosi perustuu vanhempien, lapsen hyvin tuntevien aikuisten ja lapsen haastatteluihin. Apuna voidaan käyttää kyselylomakkeita.
Uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ovat monitekijäisiä eikä niitä voida selittää millään yksittäisellä tekijällä. Taustalta löytyy perinnöllisiä tekijöitä, yksilöllistä alttiutta (esim. tietyt temperamenttipiirteet, vaikeudet sosiaalisisten tilanteiden tulkitsemisessa) ja ympäristöön liittyviä riskitekijöitä (esim. sosiaaliset rasitteet, vaikea perhetilanne).
Käytöksen ongelmiin voidaan vaikuttaa moniammatillisella ja varhaisella ongelmiin puuttumisella. Lapset hyötyvät hoidoista, joissa pyritään tukemaan myönteisiä vanhemmuuden käytäntöjä arjessa. Myös oireita pahentavat tekijät on tärkeä tunnistaa ja arvioida tarvitaanko niiden vuoksi erillisiä tukitoimia tai hoitoa. Käytöshäiriöiden hoito räätälöidään yksilöllisesti perheen tarpeet huomioiden.
 
Hyvä hoito on laaja-alaista ja moniammatillista. Siihen voi kuulua yksilöllisiä ja perheterapeuttisia lähestymistapoja, lääkehoitoa ja sosiaalista tukea (AACAP). Perhekeskeiset psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia. Hoidossa tulisi huomioida kaikki ne ympäristöt, joissa oireita esiintyy. Käytöshäiriöiden hoitoon on olemassa useita vaikuttavaksi osoitettuja perheinterventioita, joita tulisi tarjota kaikille vanhemmille joiden lapsilla on käytöshäiriö. (Ihmeelliset vuodet ja voimaperheet). Liitännäishäiriöiden (esim. ADHD, päihteet tai oppimisvaikeudet) huolellinen hoito on myös tärkeää.
 
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Arki käytöshäiriöisen lapsen kanssa voi olla haastavaa. Vanhemmat tarvitsevat tällöin tukea ja ymmärrystä. Vanhemmat voivat auttaa lasta esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
  • Anna lapselle paljon positiivista palautetta oikeanlaisesta käytöksestä aina kun mahdollista.
  • Auta lasta löytämään uusia, hyviä toimintamalleja vaikeissa tilanteissa.
  • Aseta ikätasolle sopivia rajoja ja pyri noudattamaan niitä aina samalla tavalla ja johdonmukaisesti.
  • Aseta ikätasolle sopivia seuraamuksia sopimattomasta käytöksestä.
  • Tue lasta jos hän itse ilmaisee pyrkimystä rauhoittua tai ottaa etäisyyttä hankalassa tilanteessa.
  • Huolehdi omasta jaksamisestasi ja hae tarvittaessa apua ennen kuin omat voimavarasi ehtyvät.
Milloin pitää hakea apua?
Kaikki lapset ovat välillä uhmakkaita ja se on osa normaalia kehitystä erityisesti 2-3 vuoden, 6-vuoden iässä ja nuoruusiässä. Arjen stressi ja kuormitustekijät voivat osaltaan lisätä lapsen haastava käyttäytymistä. Mikäli kuitenkin uhmakas käytös on niin vakavaa, että se alkaa pysyvämmin haitata perhe-elämää tai koulunkäyntiä tai lapsen pärjäämistä kavereiden kanssa, on tilannetta syytä arvioida tarkemmin. Myös jos vanhempien omat voimavarat ehtyvät tai kotona ilmenee niin vakavia konfliktitilanteita, että syntyy vaaratilanteita, apua on syytä hakea tarvittaessa nopeallakin aikataululla.
Apua voi saada omasta terveyskeskuksesta, koululääkärin vastaanotolta tai perheneuvolasta. Tällöin arvioidaan lasten kokonaistilannetta ja pohditaan yhdessä perheen kanssa millaisesta hoidosta lapsi voisi hyötyä. Arvioinnin jälkeen voidaan tarvittaessa tehdä lisätutkimuksia (esim. psykologin tutkimukset) tai lähete erikoissairaanhoitoon.
 
Akuuttiapu
Hyvin hankalissa ja akuuteissa tilanteissa (esimerkiksi jos lapsi on vaaraksi itselleen tai muille) voi saada apua terveydenhuollon päivystyspisteistä (esim. terveyskeskuspäivystys) tai sosiaalipäivystyksessä. Niihin voi aina ottaa yhteyttä myös ilman erillistä lähetettä.