​Itseä vahingoittavalla käytöksellä tarkoitetaan sitä, että lapsi tavalla tai toisella vahingoittaa itse itseään. Tavallisimpia itseä vahingoittavan käytöksen muotoja ovat nipistely, raapiminen, lyöminen, pään hakkaaminen, ihon polttaminen, terävillä esineillä pistely, viiltely, itsensä nälässä pitäminen ja ääripäässä itsemurha. 

  • Itseä vahingoittavaa käytöstä esiintyy tavallisimmin nuoruusikäisillä, mutta myös osalla lapsia
  • Ilmiö on tytöillä poikia tavallisempaa
  • Itseä vahingoittavasta käytöksestä voi tulla tapa ja sitä esiintyy ajoittain myös koulukohtaisina ”epidemioina”
Toistuva itseä vahingoittava käytös liittyy useimmin tunne-elämän epävakauteen ja voi ennakoida myöhempää epävakaata persoonallisuutta. Epävakauden ydinoireita ovat intensiiviset tunteiden vaihtelut kuten voimakas ahdistuneisuus ja epätoivo, kiukkukohtaukset, aggressiivisuus ja pakottavuus läheisissä ihmissuhteissa, persoonan heikko jäsentyminen sekä krooniset tyhjyyden tuntemukset. Tunne-elämän epävakauteen liittyy usein sekä internalisoivia (esim. ahdistus ja masennus) että eksternalisoivia (esim. uhmakkuus ja impulsiivisuus) oireita. Oireista johtuen lapsen voi olla vaikeaa pärjätä koulussa, harrastuksissa ja kaverisuhteissa.
 
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Itseä vahingoittavan lapsen arvio ja hoito kuuluvat pääsääntöisesti erikoissairaanhoitoon. Arviovaiheessa tärkeitä selvitettäviä asioita ovat lapsen psykiatriset oireet, kasvuun ja kasvuympäristöön liittyvät riskitekijät (esim. traumat, vanhemmuuteen liittyvät tekijät, kiusaaminen ja kiintymyssuhteen turvattomuus) sekä perinnöllisyys tunne-elämän epävakaudelle. Hoidossa keskeisellä sijalla on käyttäytymisterapeuttiset hoitomuodot, kasvuympäristön riski- ja kuormitustekijöihin puuttuminen sekä vanhemmuuden kanssa tehtävä työ.
 
Milloin pitää hakea apua?
Itseä vahingoittavaan käytökseen ja siihen mahdollisesti liittyvään tunne-elämän epävakauteen on tarpeen puuttua varhain. Ongelman tunnistaminen päivystyksellisissä arvioissa, perusterveydenhuollon terveystarkastuksissa ja erikoissairaanhoidossa on keskeistä.
 
Akuuttiapu
Itseään vahingoittava lapsi voi tarvita päivystyksellistä arvioita itsetuhoisuuden (linkki masennus) ja psykoottisuuden (linkki psykoottisuus) arvioimiseksi etenkin oireilun alkuvaiheissa, jolloin käsitys oireiden luonteesta on vielä puutteellinen. Päivystystilanteissa on tärkeää selvittää ajankohtainen riskikäyttäytyminen (esim. päihteet) ja varmistaa lapsen turvallisuus. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus. Lapsen somaattinen tutkiminen on tarpeen itseä vahingoittavan käytöksen fyysisten merkkien kuten viiltelyjälkien dokumentoimiseksi.