​Lapsuudessa alkavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyydeksi arvioidaan noin 0.2-1 %. Sen ydinoireisiin kuuluvat jaksottaiset masennus- ja maniakaudet (linkki- häiriöt osion masennus). Maanisuutta voi ilmetä myös lievemmässä muodossa hypomaniana. Häiriö diagnostisoidaan aikuispotilaiden kanssa samoilla kriteereillä, mutta arviossa on tärkeää ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Häiriöllä on vahva perinnöllisyys.

  • Lapsuusiällä alkavalle kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on tyypillistä kroonisuus, sekamuotoiset masennus- ja maniajaksot, nopeat mielialojen vaihtelut sekä ärtyisyys
  • Tavallisimmat samanaikaissairaudet ovat ADHD, ahdistushäiriöt ja käytöshäiriöt
  • Erityisesti manian diagnostiikka lapsilla on vaikeaa
  • Hoidossa mukaillaan aikuisille laadittua Käypä hoito -suositusta (käypä hoito suositus)
Lapsuudessa alkavaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä on syytä epäillä lapsella, jolla on häiriölle tyypillisten oireiden lisäksi lähisukulaisella diagnostisoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lapsen maniaoireita on kohonnut mieliala, ärtyneisyys, esimerkiksi raivokohtauksina ilmenevä kohtausmainen ärsytysherkkyys, suuruusajatukset sekä vähentynyt unentarve, nopea taukoamaton puhe, ajatuksen huomattava riento, keskittymiskyvyn ja tarkkaavuuden ongelmat, psykomotorinen aktiivisuus, seksualisoitunut ja/tai mielihyvähakuinen käytös sekä mahdolliset psykoottiset oireet ja itsetuhoisuus.
  • Erityisesti kohonnut mieliala ja suuruusajatukset voi olla vaikeita huomioida lapsella
  • Oireiden esiintyvyyttä ja vaikeusastetta arvioitaessa on syytä olla riittävästi tietoa lapsen tavanomaisesti mielialasta ja toimeliaisuudesta sekä oireiden mahdollisesta ajallisesta vaihtelusta
  • Lapsilla oireilun keston tulisi olla vähintään kaksi viikkoa niin, että oireita on havaittavissa useimpina päivinä viikossa, vähintään neljän tunnin ajan päivässä
  • Tärkeimmät erotusdiagnostiset tilat on ADHD, masennus, käytöshäiriö, psykoottiset häiriöt sekä krooninen vakava ärtyneisyys (disruptive mood dysregulation disorder)
  • Maniaoireita voi esiintyä myös somaattisissa tiloissa kuten pään alueen vammojen ja epilepsian yhteydessä sekä lääkkeiden sivuvaikutuksena
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon kulmakivenä on lääkitys yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa. Sairausjaksojen uusiutumisen ehkäisemiseksi on keskeistä oppia tunnistamaan varhaisessa vaiheessa potilaan masennus- ja hypomaniaoireita, jotta hoito saadaan tarvittaessa nopeasti tiivistettyä.

Hoidossa on tärkeää varmistaa riittävän vakaa arjen rytmi. Etenkin riittävän säännölliseen vuorokausirytmiin ja unen määrään on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi potilaan stressinhallinnan ja ongelmanratkaisun keinoja tulisi harjaannuttaa elämänhallinnan parantamiseksi ja kuormituksen vähentämiseksi. Kaksisuuntainen mielialahäiriö edellyttää kroonisen luonteensa vuoksi perheen ja verkoston runsasta, pitkäkestoista tukea lapselle. Tukea tarvitaan sekä sitoutumisessa hoitoihin että arjenhallinnassa ja ikätasoisen kehityksen turvaamisessa. Lisäksi lapsi on sairautensa vuoksi altis vaaroille.
 
Milloin pitää hakea apua?
Lapsuudessa alkavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnostiikkaa on vaativaa ja kuuluu erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollossa arvioitavien masennuspotilaiden kohdalla on aktiivisesti ja systemaattisesti syytä kysyä mahdollisia maniaoireita ja selvittää potilaan perinnöllisyyttä kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. Seulana voi käyttää esimerkiksi YMRS (Young mania rating scale)-kyselyä.
 
Akuuttiapu
Vakavasti masentunut, itsetuhoinen, psykoottinen ja/tai avoimen maaninen lapsi on toimitettava välittömästi päivystykselliseen arvioon joko päivystyslähetteellä tai tarvittaessa M1-lähetteellä. Lapsen turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota itsetuhoisuuden, aggression ja väkivallan riskin vuoksi. Akuuttitilanteessa on tärkeää ottaa huomioon perheen tarve tietoon ja tukeen, sekä sitouttaa perhe tiiviisti lapsen hoitoon. Tarvittaessa on tehtävä lastensuojeluilmoitus.
 
Akuuttivaiheenhoitoon kuuluu potilaan voinnin mukaan useimmin osastohoitojakso tai intensiivinen kotiin tehtävä työ. Hoitoon kuuluu lääkitys sekä erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot. Hoidon tavoitteena on vakavien masennus- ja/tai maniaoireiden sekä mahdollisen itsetuhoisuuden lievittyminen, toimintakyvyn paraneminen ja kehityksen tukeminen. Hoidossa ja sen suunnittelussa on tärkeä ottaa huomioon vanhemman mahdollinen kaksisuuntainen mielialahäiriö.