​Masennusta esiintyvyys alle 13-vuotiailla lapsilla noin 3 %. Lapsuusiässä masennusta tavataan yhtä paljon tytöillä ja pojilla, kun taas nuoruusiässä esiintyvyys on suurempi tytöillä. Lapsen masennusoireiden kliininen kuva vaihtelee eri ikäkausina.

  • Vauvaikäisen masennukselle ei ole virallisia kriteereitä, mutta tunnusomaista on vauvan vetäytyminen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Tämä voi näkyä esimerkiksi katsekontaktin välttelynä.
  • Leikki- ja kouluikäisen lapsen masennuksen tyypillisiä oireita ovat mielialan lasku sekä tarmon ja toimeliaisuuden puute. Masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina. Lisäksi voi esiintyä mm. unettomuutta, ruokahalun muutoksia ja toistuvaa päänsärkyä ja vatsakipua ilman ruumiillista syytä.
  • Aikuisiin verrattuna ärtyneisyys ja motorinen levottomuus ovat lapsilla tavallisempia
  • Lapsen itsetuhoisuus voi ilmetä toistuvina onnettomuuksina, vaarasta piittaamattomana käytöksenä sekä itsemurha- ja kuolemanpuheina tai -yrityksinä.
  • Masennuksesta saattaa olla kysymys, jos lapsella on ollut oireita vähintään kahden viikon ajan ainakin osan päivää.
Lapsen masennuksen syynä on useimmin useita eri tekijöitä: perinnöllisyyttä, yksilöllisiä haavoittuvuustekijöitä sekä kasvuympäristön kuormitustekijöitä. Tiedetään, että erityisesti kaltoinkohtelu, seksuaalinen hyväksikäyttö sekä lapsen näkökulmasta toistuvat menetykset altistavat masennukselle.
  • Erotusdiagnostisesti vauvan kohdalla on arvioitava mahdolliset oireiden takana olevat somaattiset syyt sekä kuulo- ja näkökyvyn häiriöt.
  • Leikki- ja kouluikäisellä tavallista on samanaikainen ahdistuneisuus sekä käytösongelma. Lisäksi lapsilla voi olla somaattisia oireita, joiden tausta on selviteltävä asianmukaisesti. Myös päihteiden käytön mahdollisuus on pidettävä mielessä erityisesti teini-ikää lähestyvien kohdalla.
  • Arviovaiheessa lastenpsykiatrinen konsultaatio tai tutkimus on useimmiten tarpeen.
  • Masennusoireita voidaan seuloa esimerkiksi CDI-kaavakkeella, mutta tämän lisäksi on syytä haastatella sekä lasta että vanhempia. Lapselta tulee aina kysyä masennus- ja ahdistusoireista sekä itsetuhoisista ajatuksista kahden kesken.
  • Arvioon kuuluu myös perheen ja kasvuympäristön kuormitustekijöiden riittävän seikkaperäinen kartoitus sekä oireiden liittyminen menetyksiin tai muuhun muutokseen.
  • Masennusoireiden lisäksi on syytä kysyä mahdollisista mielialan vaihteluista ja (hypo)maniaoireista erityisesti silloin, kun on perinnöllisyyttä kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. (Kaksisuuntainen mielialahäiriö)
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Masentunut lapsi tarvitsee aikuisen tuekseen. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hoito tapahtuu vanhempien välityksellä. Hoidon ensilinjassa on psykoedukaatio ja kuormituksen vähentäminen. Lisäksi on keskeistä huolehtia lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: riittävästä levosta, unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Myös lapsen turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota.
Lyhytkestoiset reaktiiviset masennukset voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, joskin seuranta-ajan riittävään pituuteen on kiinnitettävä huomiota. Pitkittyneet (yli 2kk kestävä), vakavat ja monioireiset häiriöt hoidetaan pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa. Hoitoon sisältyy vauvojen kohdalla vuorovaikutusta tukevia hoitomuotoja. Leikki- ja kouluikäisellä hoidon sisältö arvioidaan tapauskohtaisesti ja siihen voi kuulua terapiaa sekä muita hoitomuotoja. Esimurrosikäisillä lapsilla voidaan harkita lääkehoitoa.
Suurin osa lapsista toipuu ensimmäisestä masennuksesta, mutta etenkin vakavista masennustiloista muodostuu helposti pitkäkestoisia ja toistuvia. Lapsuusiän masennuksen on osoitettu lisäävän myöhempää masennus- ja itsemurhariskiä.
 
Milloin pitää hakea apua?
Lapsen masennusoireisiin on syytä hakea apua ensisijaisesti perusterveydenhuollon kautta, jos oireet ovat jatkuvia tai pitkäkestoisia (yli kaksi viikkoa). Myös itsemurhalla uhkaileva tai itsetuhoisesti käyttäytyvä lapsi on syytä ohjata arvioon.
 
Akuuttiapu
Akuutisti itsetuhoinen lapsi on syytä toimittaa päivystykselliseen arvioon päivystyksellisellä lähetteellä tai tarvittaessa M1-lähetteellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsen turvallisuuteen. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus.
Lue lisää