​Psykosomaattisella oireilulla tarkoitetaan fyysisiä vaivoja ja oireita, joille ei löydetä somaattista selitystä perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Psykosomaattisten häiriöiden sijasta nykyään puhutaankin pikemminkin lääketieteellisesti selittämättömistä oireista. Ihmisen keho ja mieli on erottamaton kokonaisuus, ja somatisaatiolla tarkoitetaan että psyykkinen kuormittuneisuus muuttuu keholliseksi. Se voi olla esimerkiksi erilaisia kipuja, ruuansulatuselinten toimintahäiriöitä tai neurologisia oireita. Psyykkiset tekijät voidaan nähdä sekä häiriön aiheuttajina että sitä ylläpitävinä. Ohimenevät, erilaiset ikävät kehontuntemukset ovat osa elämää, mutta pitkittyneet ja voimakkaat oireet vaativat tilanteen tarkempaa selvittämistä.

  • Pää- ja vatsakivut sekä tuki- ja liikuntaelimien kivut ovat lapsilla tavallisimpia selittämättömiä vaivoja. Oireiden yleisyys lisääntyy iän myötä ja ne ovat tytöillä tavallisempia.
  • Somatisointiin liittyy monenlaisia toisiinsa kietoutuvia sekä yksilöön että ympäristöön liittyviä biologisia, psyykkisiä, sosiaalisia ja kehityksellisiä alttius- ja haavoittuvuustekijöitä (esim. perinnöllinen alttius, autonomisen hermoston ylivireys).
  • Lapsen fyysisesti selittämättömät vaivat esiintyvät hyvin usein samanaikaisesti esimerkiksi masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön kanssa.
  • Selittämättömiä vaivoja saattaa esiintyä myös ilman samanaikaista psyykkistä oireilua, eikä niitä voida aina liittää esimerkiksi ajankohtaiseen stressiin tai muuhun ilmeiseen tekijään.
  • Ammattilaisen on tärkeä ymmärtää, että esimerkiksi kipu ei ole pelkkä aistimus vaan siihen liittyy myös tunnekokemus, ajatuksia ja uskomuksia. Krooninen kipu ymmärretään kudosvauriosta riippumattomana oireyhtymänä, jossa liiallisesti herkistynyt kivunsäätelyjärjestelmä synnyttää ja ylläpitää kipua itsenäisesti.
  • Selittämättömissä fyysisissä vaivoissa tärkeätä on arvioida lapsen ja perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät huomioiden. Oireet voivat helpottaa kun stressi lievittyy tai samanaikainen häiriö hoidetaan, toisilla taas oireilu kroonistuu. Oireilun pitkittyessä syntyy usein monitekijäinen vyyhti, jossa oireet ja niihin liittyvät mielikuvat, tunteet, tulkinnat ja toimintatavat ruokkivat toisiaan ylläpitäen tilaa. Lapsen toimintakyky ja elämänlaatu voivat oireiden vuoksi laskea huomattavasti, ja esimerkiksi koulunkäynti ja harrastukset voivat kärsiä.
Historiallisesti psykosomaattinen oireilu on nähty seurauksena psyykkisestä ristiriidasta, joka purkautuu kehollisena. Nykykäsitys painottaa biopsykososiaalista lähestymistapaa, ja oireet nähdään monitekijäisinä ja syyt monimuotoisina. Psykologisten ja psykososiaalisten tekijöiden merkitys ja vaikutus ymmärretään aiempaa paremmin sairauksien puhkeamisessa ja hoidossa - niin lapsilla ja nuorilla kuin aikuisillakin.
  • Psyykkiset ja psykososiaaliset tekijät ovat nykykäsityksen keskeisiä kaikenlaisissa sairauksissa ja niiden hoidossa.
  • Pitkään jatkuvissa vaivoissa keskeistä on oma suhtautuminen oireisiin. Lasten kohdalla vanhempien asenteet ja toimintatavat ovat merkittävässä roolissa. Usein hyväksyvä suhtautuminen kipuihin ja asioiden tekeminen niistä huolimatta on avain elämänlaadun parantumiseen.
  • Somatisaatiotaipumukseen on yhdistetty vaikeus tunnistaa omia tunteitaan, jolloin fyysinen ilmaisukanava korostuu.
  • Pitkittynyttä kipua ylläpitää merkittävästi psykologinen joustamattomuus.
  • On hyvä muistaa, että somatisaatioon taipuvaiset eivät ole suojassa somaattiselta sairastumiselta.
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Tärkeää on ottaa lapsen oireet vakavasti ja ymmärtää niiden olevan todellisia. Lapsen tilanteen kokonaisvaltainen kartoittaminen (sisältäen tarvittavat somaattiset selvitykset) ja mahdollisista esiin tulevista hankaluuksista puhuminen ja kuormittavan tilanteen selvittäminen voi lieventää tai poistaa oireet. Stressinhallinta tai mahdollisen muun sairauden, kuten samanaikaisen masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön hoitaminen on keskeistä. Hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde on erityisen tärkeä. Sen varassa voidaan yhdessä tarkastella somatisaatiotaipumuksen mahdollisuutta ja oireiden kanssa toimeen tulemista huolimatta siitä, ettei vaivojen alkuperästä ole varmuutta. Miten voisi elää elämää selittämättömistä, mutta vaarattomaksi todetuista kivuista huolimatta? Vanhempien rauhoittava ja rohkaiseva suhtautuminen on erittäin keskeisiä kipuilevan lapsen tukemisessa.
 
Milloin pitää hakea apua?
Epävarmuus oireiden alkuperästä voi aiheuttaa paljon huolta. Jos fyysiset vaivat alkavat rajoittaa arkielämää, esimerkiksi lapsen koulukäynti kärsii ja huolestuneisuus valtaa mielen, on syytä hakea apua. Jos oireet tai huoli eivät rauhoitu lääkärin tarpeelliseksi näkemien tutkimustenkaan jälkeen, voi olla hyvä keskustella asiasta myös mielenterveyden ammattilaisten kanssa. Fysioterapia ja erilaiset keholliset menetelmät voivat myös tarjota suuren avun kehollisten vaivojen hoitamiseen.
 
Akuuttiapu
Uudenlaisen, akuutin ja voimakkaan oireen kanssa on syytä hakeutua terveydenhuoltoon. Toistuvissa vaivoissa on tarpeen arvioida terveydenhuollon henkilökunnan kanssa, miten toimia.
 
Lue lisää