​Tic- eli nykimisoireet ovat vaarattomia, tahdosta riippumattomia ja toistuvia lihasliikkeitä tai äännähdyksiä. Touretten oireyhtymä on monimuotoinen nykimishäiriö, jossa esiintyy yli vuoden ajan sekä motorisia että äänellisiä tic-oireita. Nykimishäiriöt ovat yleisiä (jopa 20 %:lla lapsista) mutta Touretten oireyhtymä on harvinaisempi (0.3-1 % lapsista). Nykimishäiriöt alkavat tyypillisesti 5-7 v iässä ja liitännäishäiriöt ovat tavallisia. Tic-oireiden hoito on tarpeen silloin kun oireista on huomattavaa haittaa, jolloin pyritään lievittämään ja vähentämään oireita. Hoidossa keskeistä on myös mahdollisten liitännäishäiriöiden hoito.

  • Tic-oireet ovat vaarattomia ja yleisiä lapsilla
  • Tic-oireiden tiheys ja voimakkuus voi vaihdella paljon
  • Touretten oireyhtymässä tic-oireita esiintyy pitkäkestoisesti ja vaikea-asteisesti
  • Tic-oireet voivat lisääntyä stressaavissa ja ahdistavissa tilanteissa
Motoriset tic-oireet ovat tahdosta riippumattomia, äkillisiä, toistuvia, usein kaavamaisia lihasten liikkeitä tai liikesarjoja. Yksinkertaiset motoriset tic-oireet ovat äkillisiä ja nopeita yhden lihaksen tai lihasryhmän liikkeitä. Motoriset tic-oireet alkavat usein jonkin aistituntemuksen yhteydessä (esim. roskan tunne silmässä, niskan jäykkyyden tunne). Äänelliset tic-oireet ovat tahdosta riippumattomia, äkillisiä, toistuvia, usein kaavamaisia äännähdyksiä.
 
Touretten oireyhtymän ja nykimishäiriöiden syyt ovat vielä puutteellisesti tunnettuja, mutta perinnöllisillä tekijöillä on suuri merkitys. Myös ympäristötekijät voivat vaikuttaa häiriön puhkeamiseen. Pre- ja perinataalisia tekijöitä, sekä infektioiden ja immunologian osuutta etiologiassa on tutkittu.
Stressi, ahdistus, kyllästyminen, väsyminen, kuormitus ja kiihtyminen sekä elimistöä kiihdyttävät aineet kuten kofeiini ja stimulantit voivat vaikeuttaa oireita. Oireita vähentävät tilapäisesti lepo, liikunta, kuume, keskittyminen mieleiseen asiaan ja alkoholin käyttö.
 
Oireilussa on nähtävissä ajoittaisia pahenemisvaiheita tyypillisesti 1-3 kertaa vuodessa kestäen kerrallaan 6-8 viikkoa. Suurimmalla osalla tic-oireilu helpottuu nuoruusiän myötä.
 
Lapsen toimintakyky ei eroa pelkän nykimishäiriön vuoksi väestön toimintakyvystä, mutta sitä haittaavat Touretten oireyhtymään tyypillisesti liittyvät neurokognitiiviset tai neuropsykiatriset samanaikaissairastavuuden oireet. 
10–40% lasten pakko-oireisista häiriöistä liittyy tic-häiriöihin. Tässä pakko-oireisuuden alatyypissä geneettinen alttius on keskeinen syytekijä, poikien osuus on suurempi ja pakko-oireisuus alkaa tyypillisesti varhaisemmin. Oirekuva on usein vaikeampi, pakkotoimintopainotteinen ja pakko-oireita voi olla vaikea erottaa monimuotoisista tic-oireista. Mukana oirekuvassa voi olla myös muita neuropsykiatrisia piirteitä / häiriöitä.
 
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Touretten oireyhtymän hoidossa arvioidaan nykimisoireiden aiheuttamia haittoja ja ongelmia sekä samanaikaissairauksia. Hoidossa on tärkeä huomioida yksilölliset tarpeet. Keskeistä Touretten oireyhtymän hoidossa:
  • Psykoedukaatio aina Tourette-henkilölle ja hänen lähipiirilleen
  • Kuormittuneisuuden syyn arviointi ja stressin vähentäminen
  • Rankaisu ja seuraamukset eivät auta, eivätkä ole hoitomuoto
  • Esimerkkejä käyttäytymisterapeuttisista hoitomuodoista ovat nk. oireen kääntäminen (Habit Reversal Treatment, HRT) sekä Comprehensive Behavioral Intervention for Tics (CBIT), altistus ja vasteen sammuttaminen
  • Esimerkkejä rentoutumiseen ja oireiden hyväksymiseen perustuvista hoitomuodoista ovat itsetarkkailu, vertaistuki, erilaiset rentoutusmistekniikat ja tietoisuustaito-interventiot sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian ajatuksiin pohjautuvat interventiot
  • Lääkitys ei paranna Touretten oireyhtymää, mutta voi helpottaa oireita. Lääkehoidossa keskeistä on ticien aiheuttamien fyysisten kipujen hoito, sosiaalisen haitan vähentäminen sekä käytännön haittojen vähentäminen. Lääkehoitoa ei koskaan tule käyttää ainoana hoitomuotona ilman psykososiaalista tukea.
Tourette-lapset voivat käydä koulua perusopetuksen yleisen opetussuunnitelman mukaan. Koulunkäyntiin voi liittyä erityispiirteitä esimerkiksi oppimisvaikeuksien, haastavan käyttäytymisen, Touretten liitännäishäiriöiden sekä tic-oireiden vuoksi. Tourette-lapsi on oppijana ja koululaisena ennen kaikkea yksilö, jonka kouluun liittyviä vaikeuksia tai vahvuuksia sekä opetukseen liittyviä erityisjärjestelyjä on suunniteltava ja toteutettava yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kodin ja koulun selkeä yhteistyö tukee lapsen koulunkäyntiä.
 
Milloin pitää hakea apua?
Nykimisoireisiin haetaan apua ensisijaisesti perusterveydenhuollosta silloin, kun oireet aiheuttavat huomattavaa haittaa lapselle. Arviovaiheessa on tärkeää kartoittaa mahdolliset samanaikaishäiriöit kuten ADHD, pakko-oireiden häiriö sekä autismikirjon häiriö. Tarvittaessa lapsesta tehdään lähete erikoissairaanhoitoon.
 
Akuuttiapu
Nykimishäiriöt hoidetaan kiireettömän hoidon perusteiden mukaisesti paikallisen palvelujärjestelmän puitteissa. Äkillisesti alkaneet, voimakkaat tic-oireet voivat edellyttää päivystyksellistä tai muutoin kiireellistä erikoissairaanhoidon arviota mahdollisen taustalla olevan somaattisen syyn (esim. infektio) arvioimiseksi.