​Monenlaiset syömisen pulmat ovat lapsille tavallisia eri ikävaiheissa. Myös ajoittaista tyytymättömyyttä omaan kehoon ilmenee jo lapsilla. Raja syömishäiriöön ei ole aina selvä, mutta häiriöstä puhutaan silloin, kun syömiseen liittyvät asiat alkavat hallita elämää ja vaarantaa terveyttä, kasvua ja kehitystä.

  • Syömishäiriöt ovat monimutkaisia kehon ja mielen sairauksia, joihin sairastuu eri-ikäisiä, erilaisista perheistä ja taustoista tulevia niin tyttöjä kuin poikiakin
  • Häiriöön ei ole yhtä syytä, eikä se ole sairastuneen tai perheen vika tai oma valinta – taustalla on usein monenlaisia altistavia ja laukaisevia tekijöitä (esim. perinnöllinen alttius, kurjia ja kuormittavia elämäntapahtumia, pulmia kaverisuhteissa, itsetunnon vaikeudet, laihuuden tai lihaksikkuuden ihannointi jne.)
  • Suurin osa syömishäiriöistä on sekamuotoisia ja epätyypilliseksi luokiteltavia, vaikeusaste vaihtelee hyvin lievästä henkeä uhkaavaan
  • Yhteistä syömishäiriöille
    - pakonomaiset ajatukset liittyen ruokaan ja ulkomuotoon
    - inhon tunteet itseä kohtaan, eristäytyminen ja matala mieliala
  • Ei tarvitse olla alipainoinen ollakseen syömishäiriöinen, ulospäin voi näyttää terveeltä!
Syömishäiriöön sairastunut ei useinkaan koe itse tarvitsevansa apua vaan pyrkii kätkemään oireilun. Varsinkin anoreksiaan kuuluu sairaudentunnottomuus, eikä lapsen oma arvio tilanteestaan ole mieltä hallitsevan häiriön vuoksi luotettava. Lapsen arjessa läsnä olevilla aikuisilla - opettajilla, valmentajilla ja perusterveydenhuollon toimijoilla -on keskeinen rooli syömiseen liittyvien pulmien ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja hoitamisessa.
  • Häiriö voi alkaa salakavalasti ja pikkuhiljaa. Merkkejä, joihin syytä kiinnittää huomiota:
    - lapsi alkaa välttää syömistilanteita
    - lapsi käy vessassa heti syötyään
    - lapsi alkaa eristäytyä
    - elämä alkaa pyöriä syömisen ja liikunnan ympärillä
    - lapsi laihtuu tai lihoo huolestuttavan nopeasti
  • Tavallisia oireita ovat syömiskäyttäytymisen poikkeavuuden ja pakkomielteisyyden ohella ahdistus, alakulo, ärtymys, eristäytyminen, keskittymis- ja muistivaikeudet.
  • Riittämätön ravitsemus johtaa elimistön aineenvaihdunnan säästöliekkiin seurauksena palelu, ruumiinlämmön, hengityksen, pulssin ja verenpaineen lasku, kuiva iho, kynsien haurastuminen, hiusten lähtö, väsymys ja uupumus. Kasvu ja murrosiän kehitys pysähtyy, kuukautiskierto häiriintyy. Oksentaminen aiheuttaa hampaille kiillevaurioita ja turvottaa sylkirauhasia.
  • Syömishäiriön oireisiin tulee reagoida nopeasti, ja oireilu voi helpottaa nopeastikin jämäkällä puuttumisella.
  • Lasten syömishäiriöistä tiedetään verrattain vähän. Häiriön tyypistä riippumatta hoidon keskeinen tavoite on syömiskäyttäytymisen ja painon normalisointi, jonka myötä mielen toipuminen mahdollistuu ja helpottuu.
Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö ja ahmimishäiriö. Ne alkavat yleensä 10–25 vuoden iässä.
 
Anoreksia eli laihuushäiriö
Laihuushäiriössä paino laskee tai lasten kohdalla ei nouse odotetussa tahdissa pituuskasvun mukana. Kasvu ja murrosiän fyysiset muutokset viivästyvät tai pysähtyvät. Lapsi alkaa pelätä painonnousua ja kokee olevansa lihava, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Usein sairaus alkaa laihdutusyrityksestä, joka saattaa riistäytyä syömättömyyskierteeksi ja liialliseksi liikkumiseksi. Osa myös oksentaa syömänsä ruuan. Nälkiintyminen vahvistaa oireilua ja pitää esimerkiksi ruokaan liittyviä pakkoajatuksia yllä.
 
Bulimia eli ahmimishäiriö
Ahmimishäiriöön sairastunut voi syödä ja ahmia suuriakin ruoka-annoksia kerralla. Syömisestä seuraa usein katumus ja halu estää lihominen esimerkiksi oksentamalla, liikunnalla tai ulostuslääkkeillä. Laihduttamisen ja ahmimisen noidankehä alkaa pyöriä ja on tunne, ettei hallitse syömistään.
 
Lue lisää
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Syömishäiriöön ei ole yhtä yksittäistä syytä eikä se ole oma valinta. Syömisen kontrollointi voi olla tapa hallita haastavia tunteita, surua, kiukkua tai yksinäisyyttä. Pyrkimys avoimeen ja kunnioittavaan keskusteluun lapsen kanssa tarjoaa hänelle muitakin tapoja käsitellä huoliaan ja murheitaan. Perheenjäsenillä ja kavereilla on myös suuri vaikutus siihen, miten tyytyväinen on omaan kehoon ja ulkonäköön. Vanhempi voi omalla esimerkillään mallintaa hyväksyvää suhtautumista omaan vartaloonsa ja kokoonsa ja yleensäkin myönteistä ja myötätuntoista suhtautumista itseen. Keskeistä onkin auttaa lasta näkemään itsensä juuri sopivana ja arvokkaana. Myös perheen terveelliset ruokailutottumukset tukevat normaalia ruokaan suhtautumista.
 
Milloin pitää hakea apua?
Syömishäiriöön sairastunut ei useinkaan koe itse tarvitsevansa apua vaan pyrkii kätkemään häiriön. Tärkeää on havahtua, jos lapsi alkaa välttää syömistilanteita, käy vessassa heti syötyään, alkaa harrastaa runsaasti liikuntaa, alkaa eristäytyä, elämä alkaa pyöriä syömisen ja liikunnan ympärillä, tai hän laihtuu tai lihoo huolestuttavan nopeasti. Avun hakeminen kannattaa, koska mitä nopeammin hoito alkaa, sitä helpompi on palata normaaliin elämään. Perheellä on tärkeä rooli hoidossa ja toipumisen tukena.
 
Lue lisää