​Pikkulapsella saattaa olla ympärillään useampia tärkeitä aikuisia, joiden kanssa hänellä on mahdollisuus kokea erilaatuista hoivaa ja huolenpitoa ja täten myös eri tavoin toimivia vuorovaikutussuhteita eri aikuisten kanssa. Ajan myötä lapsen varttuessa jokin vuorovaikutusmalli voi vahvistua kattamaan useimpia tärkeitä ihmissuhteita.

Vuorovaikutussuhteen ongelmia arvioitaessa on oleellista huomioida ongelmien kesto ja laajuus. Ohimenevän stressitilanteen yhteydessä on monilla lapsilla ja vanhemmilla vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Toisinaan jotkin tilanteet ovat lapsen ja vanhemman välillä erityisen ongelmallisia kun taas toiset tilanteet puolestaan sujuvat hyvin. Vuorovaikutussuhteen ongelmien taustalla voivat olla lapsen tai vanhemman yksilölliset ominaisuudet, lapsen ja hoitajan huono yhteensopivuus tai laajemmat elämäntilanteeseen liittyvät asiat. Vanhemman omat elämänkokemukset voivat osaltaan selittää miksi vanhempi ei kykene toimimaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa kuten haluaisi. Kuitenkin vastuu vuorovaikutuksen laadusta on aina vanhemmalla.

Vuorovaikutushäiriötä voi epäillä, jos pitkän ajanjakson kuluessa useimmat tilanteet lapsen ja vanhemman välillä ovat konfliktin sävyttämiä ja aiheuttavat kärsimystä jommallekummalle osapuolelle. Välttämättä näitä ongelmia ei ilmene lainkaan lapsen ja jonkun muun hoitajan välillä. Vuorovaikutusongelmien laatua arvioitaessa kiinnitetään huomiota lapsen ja vanhemman käyttäytymistyyliin ja tunnesävyyn vuorovaikutussuhteessa sekä suhteen psykologiseen merkitykseen lapselle ja vanhemmalle. Häiriintyneitä vuorovaikutussuhteita voi luokitella vuorovaikutuksen piirteiden perusteella tyypiltään alikietoutuneiksi, ylikietoutuneiksi, ahdistuneiksi/jännittyneiksi, vihamielisiksi tai pahoinpiteleviksi.
  • Vuorovaikutusta arvioidessa on tärkeää huomioida paitsi lapsen ja vanhemman käyttäytyminen myös vanhemman mielikuvat ja ajatukset lapsesta ja suhteesta tähän.
  • Yksittäinen tilanne voi antaa viitteitä vuorovaikutusongelmista, mutta johtopäätöksiä ei voi vetää yhden havainnon perusteella.
  • Lapseen kohdistuva väkivalta on aina merkki vakavista vuorovaikutuksen häiriöistä.
  • Voi olla erityisen vaikeaa tunnistaa vakavaa häiriötä, jossa lapsi joutuu pidättelemään omia reaktioitaan suhteessa vanhempaansa. Tällöin vanhemman vääristynyt suhtautuminen lapseen voi antaa viitteitä ongelmista.
  • Vuorovaikutuksen laatu on aina vanhemman vastuulla.
Pikkulapsen ja hänen vanhempansa vuorovaikutussuhteen laatua voidaan arvioida PIR-GAS asteikon avulla (PIR-GAS). Normaalisti toimiva vuorovaikutus pisteytetään 60–100 välille, häiriötasoinen vuorovaikutus jää alle 40 pisteen. Tätä tarkoitusta varten on käytössä myös erilaisia vuorovaikutuksen havainnointimenetelmiä, jotka edellyttävät kouluttautumista. Vanhemmuuden mielikuvien yksityiskohtaiseen kartoitukseen on olemassa vaativaa tulkintaa edellyttäviä haastattelumenetelmiä.
 
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Laajasti ymmärrettynä monenlainen lapsiperheille annettava ammatillinen tuki voi olla samalla vuorovaikutuksen tukemista. Arjen tuki, neuvot, ohjeet, motivointi ja rohkaisu auttavat vanhempaa hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Toimivan vuorovaikutuksen mallinnus on aina mahdollista tavatessa lapsiperheitä. Monet vanhemmat kokevat hyödyllisenä tuen isovanhemmilta tai muulta verkostoltaan tai vertaistuen toisilta vanhemmilta. Lapsen tarpeiden ja etenkin mahdollisten erityistarpeiden tekeminen näkyväksi vanhemmalle voi olla ratkaisevan tärkeää. Tämä voi edellyttää lapsen yksilöllistä arviointia tai tutkimusta. Vuorovaikutusta on mahdollista tukea jo raskausvaiheessa. Vuorovaikutuksen tehokas hoitaminen voi joskus edellyttää vanhemman omaa psykoterapeuttista prosessia, asiantuntevaa vuorovaikutushoitoa tai paneutuvaa perhekuntoutusta.
Perhe voi saada apua vuorovaikutuksen ongelmiin neuvolasta, lapsiperheiden perhetyöstä, perheneuvolasta, lasten – ja aikuispsykiatrian tai lastensuojelun palveluista. Lapsen erityistarpeiden tunnistamiseksi voidaan tarvita lastenneurologin, psykologin, neuropsykologin, toimintaterapeutin tai puheterapeutin asiantuntemusta.
 
Milloin pitää hakea apua?
Kun vanhemmalla on huolta vuorovaikutuksesta lapsensa kanssa tai vuorovaikutussuhteen hyvät piirteet tuntuvat jäävän ongelmien varjoon ja kun vuorovaikutus on konfliktien, kiukun tai ahdistuksen sävyttämää.
 
Akuuttiapu
Mikäli suhteessa on pahoinpiteleviä piirteitä voi kiireellinen hoitoon hakeutuminen esim. päivystävään yksikköön olla välttämätöntä. Tällöin tarvitaan yleensä myös lastensuojelun tukea tilanteen selvittämiseen.
 
Lue lisää