​Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö tai lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus ovat vakavia ja syviä lapsuusiän psyykkisen kehityksen häiriöitä. Niitä ilmenee vain lapsilla, jotka ovat eläneet laiminlyövässä ympäristössä. Häiriöiden kehittymiseksi etenkin sosiaalisen ympäristön puutteiden tulee olla räikeitä tai merkittäviä kuten esim. laitosolosuhteissa, kaltoin kohtelevissa ympäristöissä tai jos lapsen sijaishuolto on ollut katkonainen. Altistuminen riittämättömälle hoivalle etenkin 6-24 kk iässä lisännee riskiä kiintymyssuhdehäiriön kehittymiseen.

  • Kiintymyssuhdehäiriö voidaan todeta lapsella, jonka kehitysikä on ainakin 9kk. Kehityksen viiveet eivät selitä häiriötä. Koulu-ikäisillä tai vanhemmilla lapsilla häiriön ilmenemismuodot mahdollisesti poikkeavat joiltakin osin.
  • Kiintymyssuhteiden reaktiivisen häiriön tunnusmerkkinä on poikkeava tai puuttuva kiintymyssuhdekäyttäytyminen lähimpienkin hoivaa antavien aikuisten kanssa. Lapsi ei kykene hyödyntämään aikuisen lohdutusta ja tukea sitä tarvitessaan.
  • Lapsen tunnesäätely on puutteellista ja sosiaalinen vastavuoroisuus vähäistä. Lapsen tunneilmaisu on negatiivista, pelokasta ja ärtyisää.
  • Kiintymyssuhteiden estottomuus ilmenee lapsella sopimattoman tuttavallisena käyttäytymisenä vieraita kohtaan. Lapsen käytös on rajatonta ja hän hakeutuu estotta fyysiseen kontaktiin vieraan aikuisen kanssa.
  • Kiintymyssuhdehäiriöt tulee erottaa tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöistä ja autismispektrin häiriöistä. Oirekuva on osin päällekkäinen.
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö korjaantuu tavallisesti kun lapsi siirretään pois laiminlyövästä ympäristöstä sensitiivisten ja emotionaalisesti saatavilla olevien aikuisten hoitoon.  Lapsen kiintymyssuhteiden estottomuutta voidaan parhaiten ehkäistä huolehtimalla lapsen kasvuympäristön asianmukaisuudesta ennen 24 kk ikää. Tehokkaaksi todetut kiintymyssuhteen hoitomenetelmät ovat suositeltavia näiden lasten hoidossa. Myös sosiaalisen kognition poikkeavuuksiin suunnattuja hoitomuotoja suositellaan erityisesti, mikäli lapsella on oirekuvassaan mukana kehityksellisiä erityispiirteitä tai vaikeuksia.
 
Milloin pitää hakea apua?
Mikäli lapsella on kiintymyssuhdehäiriöön sopivaa oireilua, hänen hoitamisensa arjessa on usein hankalaa ja kuormittavaa. Tyypillisesti oireilu lisääntyy tutustumisvaiheen jälkeen esim. sijaisperheeseen siirryttäessä. Mikäli lapsen taustassa on paljon kaltoinkohtelua, on häntä hoitavilla aikuisilla oltava mahdollisuus työnohjaukselliseen tukeen jo heti tutustumisvaiheessa. Mikäli lapsen oireilu ei ala lievittyä hyvän arjen myötä, on lapsen yksilöllinen arviointi paikallaan.