​Lapsen kasvussa ja kehityksessä on usein vaiheita, joissa vanhempi tuntee huolta.  Huoli voi herätä lapsen käyttäytymisestä tai tavasta ilmaista tunteita, ja joskus myös muut ihmiset lapsen lähipiirissä voivat ilmaista huoltaan lapsesta. Jos huolestut lapsestasi, on hyvä ensin keskustella asiasta toisen aikuisen, esimerkiksi lapsen toisen vanhemman, oman vanhemman tai jonkun muun aikuisen kanssa, joka tuntee lapsesi. Keskustelu toisen kanssa auttaa jäsentämään tilannetta ja helpottaa usein omaa huolta ja ahdistusta. Sen jälkeen asia on helpompi ottaa puheeksi myös lapsen kanssa.

Ensimmäinen apu lapselle voi olla ystävällinen puhe hänen kanssaan. On hyvä ensin kysyä lapsen omista ajatuksista ja tunteista ja kuunnella rauhassa mitä hän haluaa kertoa. Sen jälkeen voit itse kertoa mistä olet huolissasi. Mikäli huolesi on sellainen, että arvelet tarvitsevasi tai lapsesi tarvitsevan apua, siitäkin on hyvä puhua ensin lapsen kanssa. Lasta ei pidä syyttää tai syyllistää hankaluuksistaan. Tärkeätä on, että ilmaiset hänelle olevasi hänen puolellaan ja haluavasi auttaa häntä.

Lapsen oireilua selvittääksesi voit olla yhteydessä lapsesi opettajaan, päiväkodin henkilökuntaan, kaveripiirin tai muihin lapsen lähiaikuisiin, kouluterveydenhoitajaan, lääkäriin tai kuraattoriin.  Apua voit hakea lastenneuvolasta, perheneuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Yhteistyö lapsen verkostojen kanssa on tärkeää lapsen oireiden selvittämiseksi ja lapsen auttamiseksi.
Seuraavat oireet voivat olla merkki siitä, että lapsi saattaa tarvita ammattiapua:
  • koulumenestyksen selkeä heikkeneminen
  • heikot arvosanat koulussa huolimatta kovasta työskentelystä
  • vakavanoloinen asioiden murehtiminen tai ahdistuneisuus – joko lapsen kertomana tai kieltäytymisenä mennä kouluun, nukkumaan tai tavanomaisiin harrastuksiin
  • jatkuva fyysisten kipujen valittaminen
  • hyperaktiivisuus, jatkuva nykiminen tai liikehtiminen, vaikeuksia olla paikallaan, tarkkaavuuden vaikeus
  • jatkuvat painajaiset
  • kuoleman pelko
  • merkittävä muutos nukkumis, - tai ruokailutottumuksissa
  • vetäytyminen sosiaalisista kontakteista
  • seksuaalinen yliaktiivisuus
  • jatkuva vihamielisyys (väh. 6 kk) ja uhmakas auktoriteettien vastustaminen
  • aggressiivinen suhtautuminen muiden oikeuksia kohtaan varastelu, vandalismi
  • jatkuvat raivokohtaukset
  • muiden vahingoittamisella tai tappamisella uhkailu
  • voimakkaat ja yllättävät mielialojen vaihtelut
  • aiheeton voimakas pelko liikalihavuuteen, jatkuva syömisen säännöstely tai ruuan oksentelu tai muulla tavoin painon pitäminen tarpeettoman alhaisena
  • toistuva uhkailu kotoa lähtemisestä
  • oudot ajatukset, uskomukset, tunteet tai epätavallinen käytös