Tunteita tarvitaan. Ne antavat meille tietoa ja ohjaavat meidän toimintaamme. Ne kertovat myös omasta olotilasta myös ulospäin muille. Tunteet tuntuvat kehossa. Voi tuntea jännittävissä tilanteissa niin kuin vatsassa olisi perhosia. Tai voi tuntua kuin polvet pettäisivät. Joskus kurkussa voi olla palan tunne tai sydän hakkaa lujaa.

Ilo ja riemu tarttuvat toisiin, kaikilla on pian yhtä hauskaa. Myös muut kurjemmat tunteet tarttuvat helposti muihin. Tunteilla on tehtäviä. Kiukku auttaa asettamaan rajoja. Pelko estää joutumasta vaaroihin. Suru herättää toisissa myötätuntoa ja halun lohduttaa. On myös tunteita joihin erityisesti tarvitaan toinen ihminen: Tällaisia tunteita ovat esimerkiksi ylpeys, kateus ja häpeä.

Mikään tunnetila ei kuitenkaan kestä ikuisesti vaan voimakkainkin tunne menee jossain vaiheessa ohi.

Joskus tunteet toimivat liiankin hyvin. Pelko voi olla liian vahva ja suojella liikaa. Tällöin tarvitaan apua sen rauhoittamiseksi. Monesti voi kiukuttaa, ärsyttää tai tuntea pettymystä. Joskus voi jopa olla hankalaa tietää mistä tunteesta on kyse. Tunteita ei ole aina helppo huomata, mutta aikuiset voivat auttaa. Lapsen kasvamiseen tarvitaan aina aikuista.
 
Lapsen aivot ja mieli kasvavat koko lapsuuden ajan. Siksi lapset ja vielä nuoretkin joutuvat paljon harjoittelemaan tunteita ja niiden säätelyä.
 
Tärkeää on ettei vaikeiden tunteiden kanssa jää yksin.
 
Kaikki tunteet ovat sallittuja. Ne usein syttyvät ennen kuin edes ehdimme sitä tajuta. Meillä on oikeus tuntea iloa ja riemua ja myös kateutta, vihaa, surua, häpeää, pelkoa. Se, miten me tunteita näytämme ja näiden tunteiden ohjaamina toimimme, onkin sitten taitolaji. Tunteet eivät oikeuta meitä toimimaan miten sattuu. Suutun helposti
 
Eri tunnetilat vaikuttavat siihen, miten tilanteita tulkitsemme tai mihin kiinnitämme huomiota. Peloissamme tarkkaavuus suuntautuu uhkamerkkeihin, kuulemme pienetkin rasahdukset. Vihaisena tulkitsemme herkästi toisen uhkaavaksi ja ärsyttäväksi. Iloisena helppo huomata kivoja asioita, surullisena taas katsomme kaikkea ikään kuin tummien lasien läpi.
 
Aina ei ole helppoa tunnistaa omaa tunnetilaa. Aina ei myöskään tunnu mukavalta puhua vaikeista tunteista. Jo pelkkä ikävän tunteen ajattelu virittää herkästi tuon tunnetilan. Omista tunteista kertominen toiselle voi olla vaikeaa. Tunteiden jakaminen on kuitenkin meille hyvästä, se auttaa meitä saamaan tunteita paremmin haltuun. Tuntuu todella hyvältä, jos toinen ymmärtää, miltä meistä tuntuu. Se ei saa välttämättä tunteita katoamaan, mutta ainakin joku tietää miltä tuntuu. Toinen voi ehkä auttaa pääsemään hankalasta tunnetilasta yli. Tunteiden jakaminen myös lähentää ihmisiä toisiinsa. 
 
Tunnetaidoissa voi vahvistua. Hyvä tavoite on, että pystyisimme ilmaisemaan tunteitamme oikea-aikaisesti ja oikealla voimakkuudella. Mitä paremmin tunnemme itsemme ja omat tapamme reagoida, sitä vapaampia olemme myös valitsemaan, miten eri tilanteissa toimimme.
 

 

 Sarjakuvat