Kaikki me kohtaamme elämämme aikana ikäviä ja pelottaviakin asioita. Joskus kohdalle voi osua todella pelottava tai uhkaava tapahtuma, joka aiheuttaisi voimakasta ahdistusta kenessä tahansa. Tällaiset tapahtumat, joissa oma tai jonkun toisen terveys, turvallisuus tai henki on ollut vaarassa jättää meihin jäljen. Silloin puhutaan traumasta.

On tärkeää että ikäviä asioita kohdattuaan saa apua. Hyvinkin vaikeista tapahtumista voi selvitä.

Joskus lapsille tapahtuu ikäviä, pelottavia tai hämmentäviä asioita. Silloin lapsi voi olla surullinen, vihainen tai peloissaan. Voi ahdistaa, voi olla vaikeaa keskittyä. Voi olla vaikeaa nukahtaa tai haluaisi vain nukkua. On ehkä vaikeaa ymmärtää tapahtunutta.

Traumoista ja ikävistä kokemuksista on mahdollista selvitä, varsinkin silloin, kun antaa muiden auttaa. Jo puhuminen voi helpottaa oloa.

Trauma on vähän kuin arpi meidän muistoissamme. Traumamattiset tapahtumat säilyvät meidän muistissamme erilaisena kuin tavalliset muistot. Tavallisia muistoja me pystymme palauttamaan mieliin kun haluamme, tunnistamme että ne ovat mennyttä ja voimme jopa muokata näitä muistoja. Traumamuistot taas voivat palautua mieliimme yhtäkkisesti jonkin asian siitä muistuttaessa. Silloin olemme kuin keskellä tuota tunnemyrskyä uudelleen, tässä ja nyt.

Traumojen hoidossa pyritään vähitellen saamaan voimakas traumamuisto kesytettyä. Siten se menettää voimansa suistaa meidät täysin raiteiltaan. Näin traumamuisto vähitellen muokkautuu tavalliseksi muistoksi. Vaikka muisto on ikävä ja kipeä, sillä ei enää ole valtaa ottaa koko kehoa ja mieltä haltuun.