Sisaruksen syntymä

On luonnollista, että lapsi osoittaa mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Vanhemman lapsen uhkakuva on, että uusi tulokas muuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. Lapsi saattaa alitajuisesti pelätä menettävänsä vanhempiensa rakkauden ja huolenpidon uudelle kilpailijalleen.

  • Siihen millä tavalla ja kuinka voimakkaasti lapsi ilmaisee mustasukkaisuutta vaikuttavat mm. lapsen ikä, kehitysvaihe, temperamentti, perheen elämäntilanne, vanhempien tapa toimia ja uuden vauvan temperamentti.
  • Mustasukkaisuus ilmenee eri tavoin: lapsi saattaa olla yleisesti itkuisempi ja levoton, hän saa kiukkukohtauksia pienistäkin syistä, nukahtaminen on vaikeaa, hänelle tulee pissa- ja kakkavahinkoja. Lapsi voi myös yrittää satuttaa vauvaa tai äitiä tai pyytää, että vauva vietäisiin pois.
  • Isomman lapsen tunteet voivat olla kaiken kaikkiaan ristiriitaisia; ylpeys, ilo, pelko ja harmi vuorottelevat.
  • Mustasukkaisuus ei tarkoita etteikö lapsi vähitellen kiintyisi vauvaan ja etteikö hän kokisi myös positiivisia tunteita suhteessa vauvaan.
Vinkkejä vanhemmalle:
  • Hyväksy lapsesi hetkellinen kehityksellinen taantuminen ja hoivaa välillä isompaakin lasta kuin pientä vauvaa. Vanhempaa lasta saattaa vauvan synnyttyä huomaamattaan pitää isompana kuin hän onkaan.
  • Isomman lapsen täytyy saada kokea olevansa edelleen hyvä ja rakastettu ja tärkeä osa perhettä.
  • Ota isompi sisarus ikätasonsa mukaisesti mukaan jo vauvan odotukseen.
  • Pyri pitämään vanhemman lapsen arki mahdollisimman muuttumattomana lapsen syntymän aikoihin.
  • Huomaa ja anna kiitosta lapsen pyrkimyksille hoivata vauvaa ja ihastele lapsen taitoja.
  • Puhu vauvasta ”sinun sisko- tai velivauvana”.
  • Älä tukahduta liiallisilla kielloilla lapsen halua hoivata vauvaa ja tutustua häneen.
Hae apua
Keskustele avoimesti neuvolakäyntien yhteydessä lapsesi reaktioista, jos ne huolestuttavat sinua.
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen
 
Vanhempien ero
Lapset ajattelevat usein, että vanhempien ero on heidän syytään tai että he olisivat voineet sen estää. Lapset voivat joskus jopa omalla oireilullaan pyrkiä saattamaan vanhemmat uudelleen yhteen.
Vanhempien on usein vaikea puhua lapsille tulevasta erosta. Seuraavat vinkit voivat auttaa sekä lapsia että vanhempia asiassa:
  • Päätettyänne erota älkää pitäkö sitä salaisuutena lapsilta viime hetkeen saakka
  • Kertokaa yhdessä lapsille eropäätöksestä
  • Kertokaa lapsille, ettei ero ole heidän syytään
  • Kertokaa, että avioero on kaikkien mielestä surullinen ja iso asia
  • Vakuuttakaa lapsille, että molemmat vanhemmat rakastavat heitä edelleen ja että he tulevat aina olemaan heidän vanhempiaan
  • Älkää syytelkö toisianne lasten kuullen
  • Älkää vaatiko lasta asettumaan jommankumman vanhemman puolelle
 
Olkaa vanhempina valppaita huomaamaan mahdolliset muutokset lapsen/lasten voinnissa. Pienet lapset saattavat reagoida vanhempien eroon käyttäytymällä aggressiivisesti. Isommat lapset taas osoittavat suoremmin surua perheen hajoamisesta. Lasten koulumenestys saattaa laskea, ja erilaiset käytösongelmat ovat melko tavallisia niin päiväkodissa kuin koulussa.
 
Erotilanteessa erityisesti vanhempien pitkäkestoiset riidat vaarantavat lapsen hyvinvoinnin, etenkin jos lapsi on kiistojen välikappaleena. Näin tapahtuu toisinaan vanhempien välisissä huoltoriidoissa. Vanhempien pitkittynyt ja ratkaisematon riitatilanne altistaa lapsen monenlaisille ongelmille kehityksen eri alueilla.
 
Vanhempi voi suojata lasta erotilanteen vaikutuksilta erityisesti pyrkimällä ratkaisemaan ristiriidat ex-puolison kanssa mahdollisimman nopeasti ja rakentavasti sekä tukemalla lapsen suhdetta molempiin vanhempiin ja sisaruksiin. Kuten muissakin tilanteissa, tarvitsee lapsi eron keskellä lämpöä, yhdessäoloa, kiinnostusta, kannustusta ja rajoja. Omasta jaksamisesta huolehtiminen avioeron keskellä ja sen jälkeen edistää myös lapsen hyvinvointia. Eroavien vanhempien kannalta lohdullinen tieto on, että muutaman vuoden kuluttua erosta suurin osa vanhempiensa avioeron kokeneista lapsista voi yhtä hyvin kuin muutkin lapset.
 
Hae apua
Mikäli lapsenne muuttunut käytös tai mieliala alkavat huolestuttaa, kääntykää ajoissa esim. lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon- tai oman alueen perheneuvolan puoleen. Vakavammissa tilanteissa, ottakaa yhteyttä terveyskeskuslääkärinne, joka arvioi lähetteen tarpeellisuutta erikoissairaanhoitoon.
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen
 
Vanhemman sairastuminen vakavaan sairauteen
Vanhempana ei ole helppoa kertoa lapselle omasta sairastumisestaan. Siitä huolimatta, että asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, se on erittäin tärkeää. Useat tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän avoimesta keskustelusta vanhemman sairauteen liittyen.
Miten voin vanhempana auttaa lastani:
  • Kerro lapselle sairaudestasi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Ilman asiallista tietoa lapsesi voi kuvitella tilanteesi vielä vakavammaksi kuin se on. Lapset syyttävät usein itseään vanhemmissa tai perheessä tapahtuvista muutoksista, siksikin faktatieto on lapselle tärkeää.
  • Luo avoin ja rohkaiseva ilmapiiri kertoessasi sairaudestasi ja rohkaise lasta kysymään lisää ja kertomaan tuntemuksistaan.
  • Pidä keskustelu yksinkertaisena ja rehellisenä käyttäen lapsen ikään ja kehitykseen sopivaa kieltä. Mikäli olet epärehellinen, se saattaa vaikuttaa lapsen luottamukseen myös myöhemmin tulevaisuudessa.
  • Kerro lapselle hoitosi eri vaiheista ja hoitoon mahdollisesti liittyvistä sellaisista sivuoireista, jotka vaikuttavat jaksamiseesi tai ovat muuten lapselle näkyviä.
  • Auta lasta ilmaisemaan itseään myös muilla keinoin kuin puhumalla ja pyri pitämään perheen arki mahdollisimman ennakoitavana.
Hae apua:
Mikäli lapsesi käytös tai mieliala alkavat huolestuttaa sinua, käänny ajoissa esim. lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolan tai terveyskeskuksesi puoleen. Joissakin tilanteissa myös vanhemman oma hoitotaho voi auttaa koko perhettä kriisitilanteessa.
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen
 
Vanhemman psyykkinen sairaus
Vanhemman psyykkinen sairaus muodostaa aina riskin lapsen kehitykselle perheessä. Näillä lapsilla on kohonnut riski sairastua itse psyykkisesti. Mikäli perheen molemmat vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita, on lapsen riski sairastua vieläkin suurempi. Vanhempi voi psyykkisestä sairaudesta huolimatta myös toimia hyvin vanhempana – usein hän tarvitsee tähän tukea.
Lasta suojaavia tekijöitä:
  • Tieto siitä, että vanhempi on sairas
  • Apu ja tuki muilta perheenjäseniltä
  • Ennakoitava ja tasapainoinen ilmapiiri perheessä
  • Psykoterapeuttinen hoito sekä lapsella että vanhemmalla
  • Lapsen tunne siitä, että psyykkisesti sairas vanhempi välittää hänestä
  • Lapsen ja perheen aikuisten välinen vahva ja myönteinen suhde
  • Lapsella ystäviä ja ystäväpiiri myönteinen
  • Lapsen kiinnostus koulunkäynnistä ja koulupärjääminen
  • Korjaavia vuorovaikutuskokemuksia perheen ulkopuolelta
Hae apua:
Mikäli lapsesi käytös tai mieliala alkavat huolestuttaa sinua, käänny ajoissa esim. lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolan tai terveyskeskuksesi puoleen.
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen
 
Lapsen tai sisaruksen sairastuminen vakavaan sairauteen
Lapsi tarvitsee tietoa omasta sairaudestaan. Tiedon tarve ja sen ymmärtäminen riippuu lapsen iästä ja kehitystasosta. Ennen sairaalaan menoa annettu tieto tulevista toimenpiteistä ja tutkimuksista helpottaa lapsen henkistä valmistautumista. Sairaalassa lapset pelkäävät yleensä eniten yksinjäämistä ja toimenpiteistä aiheutuvaa kipua.
 
Lapsi pohtii herkästi, miksi juuri hän on sairastunut. Pitkäaikaissairaat lapset voivat verrata itseään terveisiin sisaruksiinsa tai koulutovereihinsa. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hän löytää itselleen ystäviä ja kokee tulevansa hyväksytyksi ikätoveriensa seurassa. Leikki on lapselle luontainen keino käsitellä tunteita ja ajatuksia.
 
Lapsen pitkäaikainen sairaus vaikuttaa hänen sosiaalisiin suhteisiinsa. Tavanomaisesta koulu- ja harrastustoiminnasta pois jääminen ja mahdolliset ulkoiset muutokset lapsen olemuksessa voivat aiheuttaa hankaluuksia kaverisuhteissa koulussa. Tämä voi pahimmillaan johtaa kiusaamiseen.
Lapsen sairaus vaikuttaa myös hänen sisaruksiinsa. Sisarukset ovat huolissaan ja hädissään. He pelkäävät sisarukselle tehtäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä sekä hänen kuolemaansa. He ovat huolissaan siitä, kärsiikö heidän sisaruksensa kivusta, pelottaako häntä, joutuuko hän olemaan paljon yksin, koska hän pääsee kotiin, koska arki palaa ennalleen.
 
Sisarukset näkevät ja aistivat vanhempiensa hädän ja huolen. He ovat huolissaan vanhempien jaksamisesta ja perheen kasassa pysymisestä. Arjen rutiinien murtuminen tekee heidän olonsa epävarmaksi ja turvattomaksi. Poikkeuksellisissakin oloissa on tärkeä pitää kiinni pienistä tutuista rutiineista.
 
Sisarukset voivat olla mustasukkaisia ja kateellisia sairaalassa olevan sisaruksen saamasta huomiosta. Terve sisarus voi jopa toivoa, että hän itse olisi sairaana ollakseen vanhemmille yhtä rakas ja arvokas kuin sairaalassa oleva sisarus. Lapsen keinot tulla nähdyksi ovat usein juuri niitä, joista saa osakseen torumista ja moittimista. Lapsi saattaa yrittää tulla huomatuksi myös tekeytymällä mahdollisimman kiltiksi tai taitavaksi. Lapsi tarvitsisi kuitenkin huomion pelkällä olemassa olollaan, ilman että hänen täytyy varmistaa sitä millään tekemisellään. Enemmän kuin lahjoja tai muuta materiaalista huomioimista lapsi tarvitsee aikaa ja läsnäoloa niin, ettei hänen tarvitse jakaa sitä kenenkään kanssa.
 
Terve sisarus saattaa tuntea syyllisyyttä sisaruksensa sairastamisesta. Varsinkin pienet lapset uskovat omilla ajatuksillaan saavansa aikaiseksi itsensä ulkopuolisia tapahtumia. Moni sisarus on suuttuessaan ehkä toivonut, että toinen muuttaisi pois tai kuolisi. Sairaus on niin pelottavan lähellä tuota toivetta, että se voi aiheuttaa syyllisyyttä. Sitä voi tuntea myös siitä, että itsellä on helpompi osa, kun saa olla terve.
 
Sisaruksen sairaus tuo perheeseen pelon ja epävarmuuden siitä, että joku muu perheenjäsenistä voisi sairastua yhtälailla yllättäen vakavaan sairauteen. Jos kyseessä on perinnöllinen sairaus, se voi herättää epäilyjä omasta terveydestä ja mahdollisuudesta saada aikanaan omia terveitä lapsia. Lasten on hyvä saada tietoa sairaudesta, sen hoidosta, syistä ja ennusteesta ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Lasta kannattaa rohkaista kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan sekä esittämään mieltä askarruttavia kysymyksiä, jolloin väärinkäsityksiä pääsee oikomaan. Osa lapsista kyselee harvoin, mutta miettii kuitenkin itse asioita. Keskusteluun kannustamalla voidaan varmistaa, ettei lapsi jää mielikuviensa varaan.
 
Terveellä sisaruksen on hyvä saada ilmaista omia ajatuksiaan ja tunteitaan olemalla kiukkuinen, surullinen, kateellinen tai pettynyt. Vanhemman voi olla vaikea ottaa vastaan sisaruksen kiukkua ja muita vaikeita tunteita kun hän itsekin on huolissaan tai peloissaan. Lapsen vaikea sairaus on usein vanhemmille niin raskas asia, että ulkopuolinen apu saattaa olla tarpeen omien sekä omien että lasten vaikeiden tunteiden jaksamiseksi.
 
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen:
 
Lapsen kipu
Lapsen kivun näkeminen on ahdistavaa. Kaikki kipu ei vaadi hoitoa mutta vaikeassa kivussa viiveetön ja riittävä kivunhoito on tärkeää koska varhaiset hallitsemattomat kipukokemukset ovat haitallisia lapsen kehitykselle. Onneksi lapsen kivunhoitoon osataan nykyään jo panostaa.
  • pysy rauhallisena, hätäsi tarttuu
  • lohduta ja tarjoa läheisyyttä
  • yritä lievemmässä kivussa kääntää lapsen huomio pois kivusta
  • harkintasi mukaan käänny lääkärin puoleen
Kipu on aina subjektiivinen kokemus eikä sitä voida kyseenalaistaa. Äkilliseen kipuun liittyvä välttelykäyttäytyminen suojaa enemmältä kivulta ja turvaa vammasta paranemista. Kipukokemukseen vaikuttavat monet seikat kuten lapsen tunnetila. Esimerkiksi pelko lisää kivun voimakkuuden kokemista. Lisäksi lapsen persoonallisuus, aiemmat kokemukset, ajatukset ja uskomukset kivusta, selviytymiskeinot sekä vanhempien että hoitohenkilökunnan käyttäytyminen ovat keskeisiä miten kipu koetaan. Muista että pelkosi tarttuu herkästi lapseen. Läheisyys, syli, lohduttelu ja rauhoittelu sekä lieventävät lapsen kipua että auttavat lasta kestämään kipua. Pienemmät lapset käsittelevät kokemaansa leikeissään, sitten kun tapahtuma on mennyt ohitse. Se on lapsen tapa saada ymmärrystä asiaan ja muistella kokemaansa. Tällaiseen leikkiin vanhempi voi mennä mukaan jakamaan asiaa lapsen kanssa, häntä tukien.
 
Pitkäkestoinen kipu
Lapsilla esiintyy usein esimerkiksi vatsa tai raajakipuja tai päätä särkee ilman selkeää syytä. Iän myötä pitkäkestoisen kivun esiintyvyys kasvaa. Kipu pelottaa ja huolestuttaa sekä lasta että vanhempaa. Pitkään kestänyt kiputila haittaa tavallisesti koulunkäyntiä ja harrastamista. Mieliala laskee ja saattaa väsyttää ja ärsyttää. Pitkäkestoisessa kivussa on tärkeää että sekä kehoa ja mieltä hoidetaan.
  • hakeudu lääkäriin viimeistään kun lapsesi toimintakyky alkaa laskea
  • on tärkeää että lääkäri on tutkinut lapsen huolellisesti
  • pitkäkestoinen kipu johtaa usein hankalaan noidankehään (kipu>pelko>alakulo>väsymys>kipu>välttely…)
  • psyykkiset seikat voivat sekä altistaa pitkäkestoiselle kivulle että ylläpitää sitä
 
Äkillinen kipu suojelee elimistöä vaurioilta mutta pitkään kestänyt kipu on useimmiten tarkoituksetonta.
Kipu on pitkäkestoista eli kroonista kestettyään 3-6 kuukautta ja ylittänyt kudosvaurion normaalin paranemisajan. Krooninen kipu luokitellaan kudosvauriokipuun, hermovauriokipuun, mekanismeiltaan tuntemattomaan eli idiopaattiseen kipuun ja psyykkisin mekanismein selittyvään eli psykogeeniseen kipuun. Kivun tavallisia seuralaisia ovat ahdistus, alakulo ja ärtymys. Puhdas psykogeeninen kipu on harvinaista, mutta psyykkiset tekijät tulevat mukaan siihen kehään mikä johtaa kivun kroonistumiseen. ovat hyvin usein mukana esimerkiksi kivun kroonistumisessa.
 
Krooninen kipu ymmärretään kudosvauriosta riippumattomana oireyhtymänä, jossa liiallisesti herkistynyt kivunsäätelyjärjestelmä synnyttää ja ylläpitää kipua itsenäisesti.
Kipu ei ole pelkkä aistimus vaan siihen liittyy myös tunnekokemus, ajatuksia ja uskomuksia. Tavallisia reaktioita kipuun on pelko ja välttely mitkä usein johtavat elinpiirin kapeutumiseen, passivoitumiseen ja elämänlaadun laskuun. Kipu vaikuttaa monin tavoin ja saattaa esimerkiksi estää tärkeän ja mielihyvää tuovan liikuntaharrastuksen.
 
Pitkäkestoista kipua hoidetaan parhaiten moniammatillisesti. Moniammatilliseen työryhmään kuuluu tavallisesti eri erikoisalojen lääkäreitä, fysioterapeutti ja psykologi.
 
Lapsen kuolema
Elämässä ei mikään katoa jäljettömiin, mutta me kaikki muutumme. Maailma ja me itse saamme uusia muotoja, kuten kasvit luonnossa. Kuolema erottaa meidät toisistamme. Kuitenkin se, mitä elämässä on solmittu rakkauden sitein, säilyy. Me olemme toisillemme edelleen läheisiä ja rakkaita. Me kannamme toisiamme sydämissämme ja mielessämme.
 
Lapsikuolleisuus Suomessa on maailman pienimpiä. Imeväisiän jälkeen lapsia kuolee sairauksiin verraten vähän ja erilaiset tapaturmat ovatkin isompien lasten tavallisin kuolinsyy. Kuoleman kohtaaminen on äärimmäisen ahdistavaa ja pelottavaa vaikka se onkin osa elämää. Oman lapsen menettäminen on erityisen traumaattista. Moni vanhempi olisikin itse valmis kuolemaan jos se pelastaisi lapsen hengen. Suru ja tuska ovat pohjattoman syviä.
Vakavasti sairaiden lasten kuolemanpelko on tietysti luonnollista. Lapsen puheet kuolemasta ovat erittäin ahdistavia läheisille ja lapset saattavat vanhempia säästääkseen vältellä tätä. On kuitenkin tärkeää että viestität lapsellesi olevasi valmis keskustelemaan myös kuolemasta. Keskusteluapua sinulle ja lapsellesi on saatavissa. Kysy lasta hoitavalta lääkäriltä.
 
Kuolemanpelkoa esiintyy useimmilla lapsilla sen eri kehitysvaiheissa vaikka se olisikin täysin terve. Kuolemanpelko herää kun lapsi ymmärtää elämän rajallisuuden, ja se kuuluu tavanomaiseen kehitykseen. Jos lapsesi on selkeästi ahdistunut, kuolemanpelko on toistuvaa tai haittaa arjen toimintakykyä, kannattaa harkita ammattiavun puoleen kääntymistä. Perheneuvolasta tai kouluterveydenhuollosta voi hakea apua.
 
Läheisen kuolema
Menetykset ja suru kuuluvat elämään. Suru on luonnollinen tunne menetyksen jälkeen. Lapsen kannalta vanhemman kuolema on kaikkein vaikein menetys ja melkein aina lapselle odottamaton. Jos lapsi menettää vanhempansa, jäljelle jäävä vanhempi on usein puolison kuoleman seurauksena surullinen ja lapsen näkökulmasta poissaoleva. Vanhemman saattaa olla vaikea omalta surultaan antaa surevalle lapselle riittävästi huomiota ja lohtua. Joskus lapsi saattaa ottaa joksikin aikaa jäljelle jäävän vanhemman lohduttajan roolin. Lapsi saattaa pelätä menettävänsä myös toisen vanhempansa ja alkaa vahtia läheisiään ja tulla hyvin levottomaksi heidän hävitessä näköpiiristä. Kuten kaikissa kriisitilanteissa, myös kuolemantapauksen sattuessa parasta hoivaa lapselle on tavallinen, turvallinen arki.
 
Mikäli lapsi menettää molemmat vanhempansa, korostuu läheisverkoston, isovanhempien, aikuisten sukulaisten, opettajien ja muiden läheisten aikuisten merkitys turvan ja lohdutuksen antajina.
Sisaruksen menettämisen myötä muuttuu perheen rakenne yhtä peruuttamattomasti kuin vanhemman kuoleman myötä. Mikään ei ole entisellään. Lapsi menettää sisaruksensa myötä kasvukumppaninsa ja vertaisensa.
Miten auttaa lasta:
  • Pidä huoli, ettei lapsi jää yksin kuultuaan kuolemantapauksesta
  • Vakuuta, että läheisiä aikuisia on aina hänen turvanaan
  • Ole rehellinen ja kerro ensimmäisien vuorokausien aikana mahdollisimman tarkasti tapahtumasta. Kerro myös uudelleen samat asiat aina lapsen kysyessä niitä
  • Kerro lapselle että sinäkin olet surullinen ja hämmentynyt
  • Kuuntele lapsen kysymykset äläkä säikähdä hänen reaktioitaan
  • Jos et osaa vastata lapsen kysymyksiin, voit sanoa myös sen
  • Huolehdi, että lapsella on mahdollisuus käsitellä menetystään leikin, satujen, piirtämisen ja keskustelun avulla
  • Ota yhteyttä muihin lapselle tärkeisiin aikuisiin ja selitä lapsen tilanne heille
  • Huolehdi lapsen perustarpeista kuten ruokailusta ja riittävästä levosta
Hae apua:
Mikäli lapsen käytös tai mieliala alkaa huolestuttaa sinua, hae ajoissa apua esim. lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolan tai terveyskeskuksesi kautta.
Tietolähteet ja lisätietoa aiheeseen