Lapsen kehitys on kokonaisvaltainen tapahtuma jossa fyysinen ja motorinen kehitys, sekä kognitiivinen ja sosioemotionaalinen kehitys ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Lapset kehittyvät omassa aikataulussaan, ja saman ikäiset lapset voivat olla kehityksellisesti eri vaiheissa. Joskus jonkin osa-alueen kehitykselliset pulmat voivat tuottaa vaikeuksia myös muilla kehityksen alueilla; esimerkiksi oppimisen ongelmat voivat aiheuttaa käyttäytymisen ja itsetunnon ongelmia.

Psyykkisestä kehityksestä ja mielenterveydestä puhuttaessa viitataan yleensä siihen miten lapsi käyttäytyy ja ilmaisee tunteitaan, miten hän selviytyy stressaavissa tilanteissa, miten hän keskittyy ja oppii, ja millainen käsitys hänellä on itsestään, omista kyvyistään ja ympäröivästä maailmasta.

Lapsen kehityksen kannalta merkityksellisiä synnynnäisiä tekijöitä ovat perimä, fyysiset ominaisuudet, temperamentti ja älykkyys. Oleellisia tekijöitä kasvuympäristössä ovat erityisesti lapsen perhesuhteet ja vuorovaikutussuhde vanhempien/vanhemman/huoltajan ja lapsen välillä. Muita keskeisiä kehitykseen vaikuttavia kasvuympäristön tekijöitä ovat mm. päivähoito ja koulu, kaverit, perheen kulttuuri, arvot, sosiaalinen verkosto ja sosioekonominen/taloudellinen tilanne, asuinympäristö ja yhteiskunta, jossa perhe elää. Samalla kun ympäristö alusta lähtien vaikuttaa lapsen kehitykseen, myös lapsi ominaispiirteineen vaikuttaa ympäristöönsä.
 
Lapsen kehitys on osittain geneettisesti ohjelmoitu siten, että erilaisten taitojen oppimisessa on omat tyypilliset aikataulunsa ja kehityskulkunsa (esim. puhumaan ja kävelemään oppiminen). Näiden yleisten kehitysvaiheiden tunteminen auttaa lasta hoitavia aikuisia tunnistamaan lapsen tarpeita ja tukemaan hänen kehitystään.
 
Jokaisen lapsen kehityspolku on kuitenkin yksilöllinen. Se millaista tukea lapsi lähiympäristöltään tarvitsee, vaihtelee lapsen yksilöllisen tilanteen ja kehitysvaiheen mukaan.
 
Tähän tulee kuva (Lapsen kehitykseen vaikuttavat tekijät)