Vanhemmat huomaavat usein ensimmäisinä, että lapsella on jokin pielessä tunneilmaisun tai käytöksen suhteen. Siitä huolimatta päätös avun hakemiseksi voi olla vaikeaa. Ensimmäinen apu lapselle voi olla ystävällinen puhe lapsen kanssa. Avoin ja rehellinen keskustelu lapsen tuntemuksista ja tunteista voi auttaa. Vanhemmat voivat myös puhua jonkun toisen aikuisen kanssa, joka tuntee lapsen, esimerkiksi päivähoitaja, opettaja, harrastusohjaaja. Näillä keskusteluilla voi päästä ratkaisun alkuun lapsen tilanteen selvittämiseksi.

Seuraavat oireet voivat olla merkki siitä, että lapsi saattaa tarvita ammattiapua:
  • koulumenestyksen selkeä heikkeneminen
  • heikot arvosanat koulussa huolimatta kovasta työskentelystä
  • vakavanoloinen asioiden murehtiminen tai ahdistuneisuus – joko lapsen kertomana tai kieltäytymisenä mennä kouluun, nukkumaan tai tavanomaisiin harrastuksiin
  • jatkuva fyysisten kipujen valittaminen
  • hyperaktiivisuus, jatkuva nykiminen tai liikehtiminen, vaikeuksia olla paikallaan, tarkkaavuuden vaikeus
  • jatkuvat painajaiset
  • kuoleman pelko
  • merkittävä muutos nukkumis- tai ruokailutottumuksissa
  • vetäytyminen sosiaalisista kontakteista
  • seksuaalinen yliaktiivisuus
  • jatkuva vihamielisyys ja uhmakas auktoriteettien vastustaminen
  • tuhoava käytös tai toisen omaisuuden anastaminen
  • jatkuvat raivokohtaukset
  • muiden vahingoittamisella tai tappamisella uhkailu
  • voimakkaat ja yllättävät mielialojen vaihtelut
  • aiheeton voimakas pelko liikalihavuuteen, jatkuva syömisen säännöstely tai ruuan oksentelu tai muulla tavoin painon pitäminen tarpeettoman alhaisena
  • toistuva uhkailu kotoa lähtemisestä
  • oudot ajatukset, uskomukset, tunteet tai epätavallinen käytös
Jos vaikeuksia esiintyy jatkuvasti tai pidemmän aikaa tai jos lapsen lähipiiri huolestuu lapsen oireilusta, on syytä olla yhteydessä neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai perheneuvolaan.