Nettiterapiat » Terapiaohjelmat » Paniikkihäiriö » Pages » Terapian-taustateoria

Terapian taustateoria

 

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriö, jossa ilmenee useampia voimakkaita paniikkikohtauksia, jotka rajoittavat henkilön psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Paniikkikohtaus on äkillisesti voimistunut kiihtymystila, jossa on sekä ruumiillisia että psyykkisiä oireita. Ruumiillisia oireita ovat mm. sydämentykytys, hengenahdistus, ilman loppumisen tunne, puristava tunne ylävartalossa, huimaus, hikoilu, vapina ja raajojen puutumisoireet. Näistä valtaosa on seurausta ns. autonomisen hermoston aktivaatiosta. Psyykkisiä oireita ovat mm. pelko, epätodellinen olo, hallitsemattomuuden tunne, hulluksi tulemisen tunne, kuoleman pelko ja halu paeta.
Paniikkihäiriön nettiterapia perustuu kognitiivisiin ja käyttäytymispohjaisiin näkökulmiin, jotka nykytiedon valossa ovat paniikkihäiriön hoidossa toimivimpia lähestymistapoja. Paniikkihäiriö voidaan ajatella noidankehänä, joka saa alkunsa ruumiillisten tuntemusten sekä tunteiden ja ajatusten herättämistä katastrofitulkinnoista. Tästä seuraa paniikkituntemuksia, joita pyritään helpottamaan erilaisin turvakäyttäytymisin ja tilanteita välttelemällä.

 

Paniikkihäiriön kognitiivisen mallin mukaan paniikkioireet etenevät kohtaukseksi, kun autonominen hermosto aktivoituu ilmoittamaan elimistöä uhkatilanteesta. Hermostollinen aktivaatio aiheuttaa fyysisiä aistimuksia, jotka tulkitaan väärin tai ylikorostuneen uhkaaviksi. Tämän myötä ahdistus ja sen fyysiset oireet lisääntyvät, mikä entisestään taas voimistaa autonomisen hermoston aktivaatiota, ahdistusta ja katastrofiajatuksia. Näin muodostuu ns. paniikin noidankehä. Kun paniikkikohtaus ilmenee, henkilö havainnoi korostuneesti ahdistukseen liittyviä kehontuntemuksiaan, mikä ylläpitää ahdistusta ja paniikkikohtausta. Ongelmaa ylläpitää myös paniikin viriämisestä muistuttavien tilanteiden ja asioiden välttely.


 


 
Terapiassa arvioidaan, mitä fyysisiä aistimuksia henkilö pelkää, mitä ovat tilanteeseen liittyvät katastrofiuskomukset ja minkälaista turva- ja välttämiskäyttäytymistä siihen liittyy. Paniikkioireista pidetään päiväkirjaa, välttämis- ja turvakäyttäytymistä pyritään purkamaan, ajatuksia muokkaamaan uudelleen ja tulkitsemaan paniikkia virittäviä tilanteita toisin. Samalla tehdään käyttäytymiskokeita, joissa pienin harjoituksin tutkitaan, toteutuvatko pelätyt katastrofiajatukset todellisuudessa.
Paniikkihäiriön kognitiivinen käyttäytymisterapia sisältää tietoa ja itsehavainnointia paniikkikohtauksen kehittymisestä, hengityksen harjoittelua, rentoutusharjoituksia, ajatusten uudelleen muotoilua sekä altistusta, eli ahdistavien tilanteiden asteittaista kohtaamista. Altistus on yksi oleellinen menetelmä paniikkihäiriön hoidossa.